SoitinKmOld

Franz Liszt: Sonaatti h-molli, Kolme Petrarca-sonettia, Berceuse, Réminiscences de Norma, Ave Maria (Schubert). Benjamin Grosvenor, piano. Decca 485 1450. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Lisztin h-molli-sonaatista puhuttiin ääni väristen ”maailman vaikeimpana” pianoteoksena. Nykyään sitä kuulee oppilastutkinnoissa, joissa kompastuskiveksi muodostuu usein teknisten haasteiden ja kirjallisrunollisen taustan yhdistäminen. Myös Benjamin Grosvenorin levytyksessä Mefiston sauvan kopsahdukset ja musiikin matka kohti korkeampaa ymmärrystä tuntuvat välillä viitteellisiltä elementeiltä, jotka mahdollistavat näyttäviä irtiottoja, maagisia seisahduksia ja jyliseviä huipennuksia. Vaikka teoksen filosofinen viesti […]

Johannes Brahms: Viulusonaatit nro 2 ja 3, Schumann: Kolme romanssia, Dietrich–Schumann­Brahms: F.A.E. -sonaatti. Isabelle Faust, viulu ja Anatoli Melnikov, piano. Harmonia Mundi 149020221921. Isabelle Faust aloittaa Brahmsin d-molli-sonaatin nopealla tempolla ja vibratosta riisutulla äänellä, ja Alexander Melnikov korostaa historiallisella Bösendorferillaan (1875) pikemmin tekstuurin läpikuultavuutta kuin soinnin täyteyttä. Käy mielessä, meneeköhän antiromanttinen ote liian pitkälle. Mutta ei: pian käy ilmi, että kokonaisuus on ilmaisuvoimaisesti muotoiltu, vaikka tässä pelataankin enemmän kontrastoivilla taitteilla, keskustelevilla eleillä ja yksityiskohdilla kuin […]

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op. 106, ”Hammerklavier”, A-duuri op. 101, e-molli op. 90. Stephen Osborne, piano. Hyperion CDA68073. Emil Gilels luonnehti minulle 1984 Beethovenin ”Hammerklavier”-sonaattia pianokirjallisuuden Mount Everestiksi, jonka valloittaminen ei ollut leikintekoa hänellekään. Suurelle B-duuri-sonaatille on käynyt sittemmin samoin kuin Himalajan vuorellekin: sille kapuaminen on nykyisin arkea, ja huipulle kulkee valmiiksi tallattu polku. Se ei vähennä Stephen Osbornen saavutusta mutta selittää, miksi hän pystyy operoimaan Beethovenin kivikkoisessa maastossa niin epäröimättä.  Ensimmäinen osa syöksyy eteenpäin […]

Das Wohltemperierte Akkordeon. J.S. Bach: preludeja ja fuugia. Mie Miki, harmonikka. BIS-2217. Johann Sebastian Bachin 48 preludin ja fuugan kokoelmaa tavataan nimittää ”pianon Vanhaksi testamentiksi”, jonka edellyttämään hartauteen on yltänyt lähinnä Svjatoslav Richterin pedaaliin hukutettu ja verkkaisuuteen venytetty kirkkoäänitys modernilla Steinwaylla. Harmonikansoittaja Mie Mikin valikoima on niin ikään taltioitu kirkon kaiuissa, mikä kuuluu kiisselinä äänten herätessä aina vailla äkkinäisiä atakkeja. On kuitenkin väärin luulla, että Bachia voi tulkita vain oikein tai väärin, napakasti tai velloen, teemoja […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Jousikvintetot C-duuri KV 515 ja g-molli KV 516. Quatuor Van Kuijk, Adrien La Marca, alttoviulu. Alpha 587.Ranskalainen, ensiviulistinsa Nicolas van Kuijkin mukaan nimetty kvartetti on aiemmin levyttänyt Mozartin jousikvartettoja, mutta poikkeaa tässä kertaluokkaa suurempiin kvintettoihin, ekstra-alttoviulistinaan Adrien La Marca. Levylle ovat päätyneet Mozartin kaksi suurinta jousikvintettoa C-duurissa ja g-mollissa. Kvartettolevytyksistä tuttu linjakas, läpikuultava ja niukkavibratoinen saundi karkottaa musiikista jonkin verran mehevyyttä, mutta sen tilalla painotetaan tekstuurin monitasoisuutta ja soitinten erilaisia rooleja. C-duuri-kvintetossa […]

Johann Sebastian Bach: Clavier-Übung III: Preludi BWV 552/1, 12 koraalia BWV 678-689, Fuuga BWV 552/2. Liisa Aaltola, urut. Alba ABCD 461. Johann Sebastian Bachin vuonna 1739 julkaiseman Clavierübungin, ”klaveeriharjoitelmien”, kolmas osa käsittää kehystävän preludin ja fuugan Es-duurissa, 21 koraalialkusoittoa ja neljä duettoa. Teos oli suunnattu ”musiikinystäville ja erityisesti asiantuntijoille”. Asiantuntijoille teos tarjosi näkymiä barokin moniin tyyleihin sekä vahvan teologisen jännitteen, joka aukesi musiikin symboliikasta. Preludi ja fuuga on kyllästetty Pyhään kolminaisuuteen liittyvillä vertauskuvilla, ja jälkimmäiset […]

Sergei Rahmaninov: Etudes-tabelaux op. 39, Moments musicaux. Boris Giltburg, piano. Naxos 8.573469.   Boris Giltburg aloittaa levynsä kansiesittelyn kuvailemalla yksityiskohtaisesti Rahmaninovin Etudes-tabelaux nro 6:n tarinaa, joka on saanut inspiraationsa Punahilkka ja susi -sadusta. Hänen mielikuvituksessaan se laajenee painajaismaiseksi visioksi, jossa susilaumat symboloivat kokijan omia kaksoisolentoja ja niiden aikaansaamaa psykologista kauhua – silti sadun lempeää fantasiaa unohtamatta. Kuvaus kertoo paljon Giltburgin tulkinnasta, joka on täynnä miniatyyritarinoita ja monitasoisia kuvia. Juuri koskaan en ole kuullut sarjaa näin […]

Laet lauloi – musiikkia huilulle ja kanteleelle säveltäjiltä Michio Miyagi, Janne Ikonen, J.S. ja C.P.E. Bach, Aki Yli-Salomäki, Jimmy Lopez ja Uljas Pulkkis. Sami Väänänen, huilu, Eeva Alkula, Elisa Kerola ja Heidi Äijälä, kantele. Sibarecords. Huilisti Sami Junnosen levy keskittyy huilu-kantele -duoihin, osaksi sovituksina ja osaksi suomalaisten säveltäjien alkuperäisteoksina. Yläsävelvoittoinen yhdistelmä assosioituu heti luonnonläheisyyteen ja lyyriseen mietiskelyyn, ja sellaista tarjoavat niin Aki Yli-Salomäki, Janne Ikonen kuin Uljas Pulkkis teoksissaan. Pulkkis on ottanut teokseensa Laet lauloi […]

J.S. Bach: Urkuteokset vol. 1. Ville Urponen, urut. Fuga 9392. Kesällä 2012 Ville Urponen esitti Bachin urkutuotannon kokonaisuudessaan Helsingissä. Sinä vuonna hän myös aloitti Bach-kokonaislevytyksensä äänittämisen. Nyt ilmestynyt sarjan ensimmäinen osa ei onneksi ole mikään kronologinen katalogi, vaan hyvällä maulla koottu mielenkiintoinen urkuresitaali. Tuplalevy sisältää sekä hittejä että harvinaisuuksia eri puolilta Bachin uraa ja risteilee sirojen koraalien ja kekseliäiden toccatojen, fuugien, partitojen ja muiden abstraktien sävellysten välillä kertoen Bachin urkutuotannon upottavasta runsaudesta.   Kotkan kirkon […]

Ilmari Hannikainen: Pianokvartetto op. 2, Helvi Leiviskä: Pianokvartetto op. 1, Armas Launis: Nocturne. Nina Karmon, viulu, Luke Turell, alttoviulu, Roi Ruottinen, sello, Terhi Dostal, piano. Telos Music TLS 228. Opusnumerot kertovat, että sekä 21-vuotias Ilmari Hannikainen (1892-1955) että 24-vuotias (1902-1982) Helvi Leiviskä olivat pianokvartettojensa valmistuessa vasta säveltäjän nuppuja. Hannikainen liikkuu vapautuneesti ja kosmopoliittisesti myöhäisromanttisten esikuvien ja pianistisen virtuoositradition parissa. Hehkeitä melodioita ja uljasta draamaa löytyy enemmän kuin rakenteet kantavat, mutta tulkinnassa riittää sähköä, ja Terhi […]

Béla Bartók: Pianokvintetto. Sandor Veress: Jousitrio. Vilde Frang, viulu, Barnabas Kelemen, viulu, Lawrence Power, alttoviulu, Nicolas Altstaedt, sello, Alexander Longuich, piano. Alpha 458. Viime vuosina on kaiveltu monien säveltäjien nuoruudentuotantoa, mutta harvemmin sieltä on löytynyt mitään niin hauskaa kuin Béla Bartókin 23-vuotiaana säveltämä pianokvintetto. Vuonna 1904 kantaesitetty kvintetto arvosteltiin lehdistössä yltiömoderniksi, mutta Bartókin myöhempiin teoksiin verrattuna kyseessä on riemukkaasti myöhäisromanttinen sävellys – vähän kuin Brahmsin pianokvintetto, jolle on juotettu pullo Palinkaa. Se kuuluu varsinkin kvinteton […]

Sergei Prokofjev: Pianosonaatit nro 4, 7 ja 9. Alexander Melnikov, piano. Harmonia mundi HMM 902203. Tämä on toinen osa Aleksandr Melnikovin pari vuotta sitten aloittamaan Prokofjevin sonaattien kokonaislevytykseen. Keskuksena on sonaateista tunnetuin, synkopoitujen rytmien esterataan (Precipitato) päättyvä seitsemäs (1942). Melnikov rakentaa sen samalla huolella ja maltilla, balettisella kimmoisuudella ja teräksisellä taituruudella kuin Prokofjevin kaksi muuta ”sotasonaattia” ensimmäisellä levyllä. Avausosan klassistinen viileys saa vastineen hitaan osan hauraasta kauneudesta. Finaalia soitetaan toisinaan roiskivalla sarjatulella, mutta Melnikov toteuttaa […]