CD-levyt

Thomas Larcher (s. 1962) aloitti uransa pianistina, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän säveltämiseen. Hän on ollut leimallisesti ECM-merkin säveltäjä, mutta nyt Ondine täydentää kuvaa kahdella suurimuotoisella teoksella. Toinen sinfonia lisänimeltään Kenotaph (2016), on saanut säveltäjän pohdiskelemaan, minkälainen sinfonian pitäisi tänä päivänä olla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perinteistä neliosaista rakennelmaa ja värikkäästi vyöryttävää orkesterinkäsittelyä, jonka vaiheet ja yksityiskohdat Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri tuo vaikuttavasti esiin konserttitaltioinnissaan. Larcherin tyyli on liukunut entistä postmodernimpaan suuntaan ja […]

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Linzin Bruckner-orkesteri, johtajana Markus Poschner. Capriccio C8081. Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 (1874–1876 versio, 1878–1881 versio, 1887–1888 versio, Volksfest-finaali, variantteja). Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Accentus Music ACC 30533 (4 cd). Brucknerin sinfoniat tuntuvat nyt olevan maailmalla muodissa. Orkesterit, levymerkit ja kustantajat valmistautuvat säveltäjän 200-vuotisjuhliin vuonna 2024, johon mennessä Capriccion Brucknerin sinfonioiden kokonaislevytyksen on tarkoitus olla valmis. Bruckner syntyi Linzissä, joten kotikaupungin Bruckner-orkesterilla on säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa todistamisen paikka. Teoksesta […]

Schubertin Winterreise on esittäjille pitkä matka sekä kahdenkymmenenneljän laulun kokonaisuutena että uran mittaisena haasteena. Pitkä matka se on myös talviselle kulkijalle, joka lähtee taipaleelleen pettymysten ajamana, silti toiveikkaana, mutta kohtaa autioita teitä taivaltaessaan kylmän todellisuuden. Winterreisesta ei oikein saa juonellista kertomusta, vaan se on enemmänkin kuvasarja, jossa laulut toisinaan ketjuuntuvat, toisinaan taas muodostavat erillisen kilometripylvään. Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen ovat suunnitelleet reittinsä huolella ja pysyvät liukkaasti liikkeellä kohmeiseen loppuun saakka. Kataja tuntuu lähestyvän lauluja […]

Hanns Eisler (1898–1962) oli Kurt Weillin kanssa sotaa edeltäneen Saksan kriittinen ääni. Eislerin lauluissa tuo asenne kuuluu letkeästi jazzvaikutteisena musiikkina, josta hönkii Weimarin tasavallan vapaa henki hetkeä ennen natsien valtaannousua. Sieltä ovat peräisin myös Eislerin kolme näpsäkkää sarjaa kabareeorkesterille vuosilta 1931–32. Suomessa usein vieraillut HK Gruber on laulajana ja kapellimestarina tämän teatraalisen tyylin armoitettu taitaja, Eisler- ja Weill-tulkinnoistaan kuulun Ernst Buschin perillinen. Konsertista vuonna 1996 tallennetuista esityksistä välittyy tiivis yhteys yleisöön. Tucholskyn, Arendtin, Brechtin ja […]

Lewis Carrollin Liisa Ihmemaa jatkoineen on innoittanut valtaisan määrän säveltäjiä, mutta usein yllättävän laimein tuloksin. Se ei ole Avantin Suvisoitossa 2014 vierailleen Gerald Barryn pienoisoopperan Alice’s Adventures Under Ground (2015) ongelma. Barryn teoksia on luonnehdittu kaaosteoreetikon suunnittelemiksi kansantanhuiksi tai uusklassismiksi steroideissa. Liisan seikkailut vapauttavat Barryn fantasian kaistapäiseen lentoon, jossa päähenkilö kirkuu stratosfäärisissä koloratuureissa, Jabberwocky-monkerias lainailee eri kielillä It’s a Long Way to Tipperary -laulua, ja Lilleri Lalleri muuntelee surumielisenä Oodia ilolle. Hellittämätön tempo pakottaa solistit […]

Ansiokkaan elokuvamusiikkiäänitesarjan tuorein osa tekee kunniaa 100 vuotta sitten perustetulle Suomi-Filmille. Tuplajulkaisuksi paisunut uutuus esittelee yhtiön elokuvien musiikkia aina sen alkutaipaleelta kuusikymmenluvulle saakka, suomalaisen filmiteollisuuden romahdukseen asti. Ensimmäinen levy keskittyy mestariohjaaja Valentin Vaalan elokuvien musiikkiin, jälkimmäinen yhtiön muihin ohjaajiin.   Kun elokuvissa musiikki usein häivytetään repliikkien alkaessa, levyillä kappaleet ovat paljolti kokonaisina versioina, joita on restauroitu niin savikiekkoäänitteiltä kuin kaiveltu Yleisradion kantanauhoilta. Levyillä kuullaan elokuvalaulujen saralla Georg Malmsténin harvinaisempia tulkintoja, ja totta kai Olavi Virtaa, […]

Jean-Marie Leclairin piskuisen Tambourinin päättyessä hersyvään kikatukseen tietää olevansa tekemisissä elävän musisoinnin kanssa. Patricia Kopatchinskajalla ja Sol Gabettalla on takanaan pitkä musiikillinen ja muukin kaveruus, joka Alphan levyllä on ikuistettu vastustamattoman virtuoosiseksi vuorovaikutukseksi. Viulun ja sellon duo-ohjelmisto käsittää kaksi suurteosta, jotka tarjoavat levyn kiintopisteet. Ravelin sonaatti (1922) on karu ja askeettinen teos, johon monien on vaikea saada otetta. ”Sol” ja ”Pat” syöksyvät pelottomasti risteilevien melodialinjojen ja risuisten rytmien sekaan. Väkevästä soitostaan huolimatta he kunnioittavat myös […]

Henry Purcell: Fantazias. Chelys Consort of Viols. BIS 2583. Vuonna 1680 parikymppinen Henry Purcell julkaisi kokoelman arkaaisia, taidokkaaseen moniääniseen tekniikkaan pohjautuvia fantasioita, joissa hän sukelsi jo katoavaan muunteluperinteeseen ja pystytti sille monumentin, jossa mielen, kehon ja maailman harmoniat soivat yhteisiä säveliä. Englantilainen Chelys Consort on koonnut levylleen Purcellin kaikki neljätoista 3–5-äänistä fantasiaa sekä lisäksi kaksi In Nominea ja joitakin näyttämömusiikista poimittuja yhtyeteoksia. Heidän soitostaan välittyy varhaisen kamarimusiikin intensiivinen intiimiys, vahva vuorovaikutteisuus ja hivelevästi mattapintainen saundimaailma. […]

Marin Marais: Pièces de viole, IV kirja. François Joubert-Caillot, bassogamba, L’Achéron: Lucile Boulanger ja Marie-Suzanne De Loye, bassogamba, Miguel Henry, teorbi ja kitara, André Heinrich, teorbi, Philippe Grisvard, cembalo. Ricercar RIC 432 (4 cd). Marin Maraisin (1656–1728) viitenä kirjana vuosina 1686–1725 julkaisemat gambakappaleet ovat parhaita esimerkkejä aurinkokuninkaan hovin itsetietoisesta ilmapiiristä, jossa musiikki heijasti käytöksen ja tunneilmaisun sulavaa kurinalaisuutta. Harkitut äänenvärit ja kuuluisien runoilijoiden kaunopuheisuutta tavoitteleva soittotapa karkottavat hänen musiikistaan italialaisbarokin impulsiivisuutta. François Joubert-Caillot urakoi Maraisin […]

Johannes Brahms: Balladit op. 10, Pianosonaatti nro 3, Bachin Chaconne vasemmalle kädelle. Alexandre Kantorow, piano. BIS 2600. Brahmsin kolmas pianosonaatti op. 5 ja neljä balladia op. 10 ovat vuosina 1853–54 syntyneitä nuoruudenteoksia. Balladeilla on kirjallinen tausta, vaikka vain ensimmäisen tiedetään liittyvän synkkään skotlantilaiseen tarinaan isänmurhaajasta. Alexandre Kantorow muotoilee tummasävyisistä teoksista musiikillisia kertomuksia, joiden romanttinen lataus viettelee pianistin toisinaan vähän raskaaseen rubaton käyttöön. Kantorow kuitenkin rakentaa teoksista maltilla monumentteja, joiden olemuksen hivelevästi äänitetyn Steinwayn sointi tavoittaa […]

 Max Regerin pianokonsertto vuodelta 1910 on nelikymmenminuuttinen järkäle, joka on paljoudellaan pelottanut pianistit kimpustaan. Teoksen on aiemmin levyttänyt mm. Marc-André Hamelin, mutta voimapianistien joukkoon kohinalla noussut saksalainen Joseph Moog on monin tavoin kotonaan konserton parissa. Reger julisti teoksensa ”sinfoniaksi piano-obligatolla”, mutta Moog korottaa massiivisen soolonsa konsertoivaan loistoon. Vaikka kyseessä on germaaninen monumentti, musiikissa on myös runolliset suvantonsa, etenkin myöhäisromanttisesti viipyilevässä Largossa. Moogin ja Saksan radiofilharmoniaa johtavan Nicholas Miltonin ote on innoittunut, ja harvinainen teos saa […]

 Viime vuosien musiikillinen ryhtiliike on kaivanut esiin historiaan unohdettuja mustaihoisia ja naissäveltäjiä. Florence Price (1887–1953) oli musta naissäveltäjä, joka sai eläessään jonkin verran tunnustusta, mutta katosi kuoltuaan täysin ohjelmistosta vuosikymmeniksi. Pricen musiikkia voi luonnehtia eräänlaiseksi mustien kansallisromantiikaksi, jonka taustaksi voi ajatella USA:ssa vierailleen Dvorakin avomielisyyden ja orkesterinkäsittelyn. John Jeterin johtama Wienin radion sinfoniaorkesteri osoittaa empaattisilla tulkinnoillaan, että Pricen musiikilla on tärkeä paikkansa 1900-luvun musiikissa. Sinfonia on sävellysmuotona nähty ”kuolleiden valkoisten eurooppalaisten” musiikiksi, mutta vuonna 1940 […]