CD-levyt

Rachel Podgerista on tullut etenkin äänilevyllä periodiviulistien kuningatar, joka on nyt edennyt barokista Beethoveniin. Ensimmäiselle julkaisulle on valittu Beethovenin viulusonaattituotannosta ensimmäinen ja viimeinen sekä puolivälistä sonaatti nro 5, lisänimeltään ”Kevät”. Beethoven merkitsi teokset klassiseen tapaan ”sonaateiksi pianolle ja viuluobligatolle”, mikä ei koko ajan toteudu näissä Podgerin hallitsemissa tulkinnoissa. Asiaan voi vaikuttaa myös äänitys ja soitinvalinnat, sillä Podger soittaa entisöimätöntä Stradivaria ja Christopher Glynn Erardin fortepianoa vuodelta 1840. Asialle ei tule antaa suurta painoa, sillä nämä […]

Tanskalainen jousikvartetti on pitkän tähtäimen Prisma-sarjassaan yhdistänyt Beethovenin myöhäisiin jousikvartettoihin Bachia sekä Bartókia, Shostakovitshia ja Schnittkeä – säveltäjiä, joille jousikvarteton kehitystyö periytyi Beethovenilta. ECM:n erilaisista konseptialbumeista tämä on ollut toimivimpia. Beethovenin myöhäisteokset saavat tässä kontekstissa uusia sävyjä, joissa kamarimusiikin punainen lanka ulottuu Bachista nykyaikaan. Näkökulma on ennen muuta modernistinen, ja Prisma IV:ssä sitä korostaa Tanskalaisen jousikvartetin pelkistetty ja kurinalainen soittotapa. Bachin Wohltemperiertes Clavierista poimittu lyhyt fuuga toimii moniäänisen kirjoitustavan mallina. Beethovenin suuresta a-molli-kvartetosta on riisuttu […]

Boris Ljatoshinskin (1895–1968) viiteen sinfoniaan on kirjattu Ukrainan 1900-luvun historia. Naxos oli ajoissa liikkeellä levyttäessään teokset 1990-luvulla Ukrainan itsenäistyttyä ja julkaisee kokonaisuuden nyt uudelleen. Sota on tehnyt Ljatoshinskista ajankohtaisen, ja hänen musiikkiaan esittävät tällä hetkellä orkesterit Berliinin filharmonikoita myöten. Sinfonioita ei silti tarvitse kuunnella pelkästä myötätunnosta: Ljatoshinski voisi säveltäjänä kokea samanlaisen ylösnousemuksen kuin Mieczyslaw Weinberg viime vuosina. Kymmenisen vuotta Shostakovitshia vanhempi Ljatoshinski opiskeli Kievissä Reinhold Glièren johdolla, ja kisällinnäytteeksi sävelletty sinfonia nro 1 (1919) on […]

Arnold Schönberg moitti oppilastaan John Cagea harmonian puutteesta, mutta tämä vastasi: ”Omistan elämäni lyödäkseni päätä siihen seinään.” Sekakuoro on useimpien säveltäjien mielestä harmoniasoitin, mutta Cagen ryhtyessä vuonna 1979 kuorosäveltäjäksi lopputulos oli jotain ihan muuta. Hymns and Variations pohjautuu bostonilaisnahkuri William Billingsin (1746–1800) kahteen neliääniseen hymniin, joissa Cage on häivyttänyt jäljet resonoivasta yhteissoinnista ja jättänyt jäljelle surumielistä huhuilua. Teoksella on symbolinen merkitys amerikkalaisen pioneerihengen ja itsenäistymisajan optimismin kriittisenä tarkasteluna – kuvana siitä, mitä USA:sta oli 1970-luvulla […]

Nikolaus Lenau (1802–1850) oli itävaltalainen runoilija, jonka tekstejä kohtaa yksinlauluissa ja orkesterisävellyksissä. Hänen elämänsä oli jatkuvaa etsintää, joka ulottui epäonnistuneeseen Amerikan-visiittiin ja päätyi viimeiseksi kuudeksi vuodeksi mielisairaalaan. Heinz Holliger (s. 1939) on sävellyksissään paneutunut onnettomiin taiteilijakohtaloihin. Meillä muistetaan ehkä parhaiten hänen Friedrich Hölderlinin teksteihin pohjautuva Scardanelli-Zykluksensa tai Schumannin kohtaloa valottava Romanecenderes. Lenaun myöhäisiin runoihin ja fragmentteihin perustuva kamariooppera Lunea (2018) jatkaa samalla linjalla. Pääosassa on Holligerin pitkäaikainen yhteistyökumppani, runoilijan maailmantuskaa ruumiillistava Christian Gerhaher. Koko viisihenkinen […]

Piano oli Stravinskyn oma soitin, mutta julkaistuja pianosävellyksiä on vain kourallinen: Neljä etydiä, Les cinq doigts, Piano Rag Music, Tango, myöhäisempi Sonaatti ja Serenadi, sekä tunnetuimpana Rubinsteinille tehdyt Kolme kohtausta Petrushkasta. Ne mahtuvat kutakuinkin yhdelle cd:lle, mutta Aleksei Lybimovin johdolla opiskellut Aleksei Zujev tarvitsee Stravinskyn koottuihin pianoteoksiin viisi levyä. Pääosan tilasta vievät pianoversiot tunnetuista orkesteriteoksista. Niissä voi kuulla, kuinka Stravinsky hahmotti teokset pianon ääressä: rakenteet ja radikaali rytminkäsittely kimpoavat klaviatuurista pelkistettynä olennaisimpaan. Nämä eivät ole […]

Selim Palmgren: Complete piano works 5. Exotisk marsch op. 46, Postludium, Ljus och skugga op. 51, Trois morceaux op. 57, Impromptu och scherzo op. 10, Six morceaux op. 67a, Sonatiini op. 93, Vår op. 47. Jouni Somero, piano. Grand Piano GP 907.       Selim Palmgren (1878–1951) oli pianolyyrikkona uskollinen aiheilleen, joita yhdistävät pitkät jäähyväiset romantiikan aikakaudelle. Vuodenajat, varsinkin kevät, nostalgiset muistot, salongeissa pyörähtelevät tanssit ja sormien kanssa kujeilevat humoreskit ovat pianokappaleiden keskeistä kuvastoa […]

Itävaltalainen, maaliskuussa kuollut René Clemencic (1928-2022) kuului periodimusisoinnin pioneeripolveen. Hänet muistetaan nimeään kantavasta yhtyeestä sekä 1970-luvulla tekemästään keskiaikaisen Carmina Buranan rehevästä kokonaislevytyksestä. Hänen ohjelmistonsa ulottui keskiajalta 1700-luvulle, ja hän oli myös aktiivinen säveltäjä. Vuonna 2005 äänitetylle tuplalevylle hän on valinnut Biberin musiikkia trumpeteille ja jousille kokoelmasta Aris quam Aulis servientes, sekä Johann Joseph Fuxin orkesterisarjoja Wienin keisarihoville. Esittelytekstissään Clemencic toteaa, että ”nykyisin me nostamme historiasta esiin monia asioita, jopa keskinkertaisia”. Sellaistakin on ollut nähtävissä, mutta […]

Helmikuussa 92-vuotiaana kuollut George Crumb oli yksi amerikkalaisen avantgarden oman tien kulkijoista. Hänen teoksensa tähtäsivät usein arkaaiseen seremoniallisuuteen nojaten keskiajan musiikista poimittuihin aineksiin, mutta suuntautuen vahvasti tuntemattomaan tulevaisuuteen. Crumb kuunteli korva tarkkana sointivärejä ja käytti rytmiä mystistä tunnelmaa kumuloivana tekijänä. Outoja ääniä ja futuristisia maisemia tutkiessaan hän vaikutti usein new age -idealistin ja scifi-kirjailijan risteytykseltä. Crumbin kuningashetket olivat 1970-luvulla. Ehdoton hittiteos on Vietnamin sodasta kasvanut profeetallinen jousikvartetto Black Angels (1970), joka tässä saa ranskalaiselta Quatuor […]

Nicholas Collon oli Radion sinfoniaorkesterin ensimmäisenä ulkomaisena ylikapellimestarina yllätysveto. Kuherruskuukautta elettiin viime lokakuussa levyä äänitettäessä, ja tuore julkaisu kertoo entistä lämpimämmästä saundista ja vapautuneesta tunneilmaisusta. Se kuuluu erityisesti Kuningas Kristian II -sarjasta, joka kylpee notkeissa tempoissa ja etelämaalaisessa välittömyydessä. Nocturne laulaa oopperamaisella hehkeydellä, eikä Elegia alistu alakuloisuuteen – jopa Tukholman verilöylyä kuvasteleva Balladi soi ironisen hilpeästi. Maeterlinckin Pelléaksessa ja Mélisandessa on poimittu myös traagiset enteet, jotka lunastuvat riipaisevasti Mélisanden kuolemassa. Erityinen kiitos sarjan upeasti soiville […]

Mozartin kahdesta molliin kirjoittamasta pianokonsertosta ei ole varsinaisesti levypulaa, mutta See Siang Wong tarjoaa niistä niin tuoreet tulkinnat, että niitä kuuntelee uusin korvin. Vaikka molemmissa teoksissa on traaginen pohjavire ja niitä on pidetty romanttisen pianokonserton isinä, niin See Siang Wongin ilmeikäs ja irtonainen kosketus ja soiton mielikuvitus ottavat etäisyyttä raskauteen. Hän fraseeraa ja kuvioi melodioita usein eri tavalla niiden toistuessa tai jatkuessa uudella sävyllä. Kummankin konserton hitaissa osissa varioiva kuviointi ja koristelu luo koko ajan […]

Johan Dalene aloitti viulunsoiton neljävuotiaana ruotsinsuomalaisen Päivi Wirkkala-Malmqvistin johdolla, ja nyt hän on ainakin BIS-levymerkin odotuksia herättävä solistinen toivo. Teknisesti huolitellun Tshaikovskin jälkeen ovat vuorossa suuret skandinaaviset viulukonsertot. Kulttuurimaantiede ei paljon auta, niin eri puusta ovat veistetyt Nielsenin raikkaasti maanläheinen ja Sibeliuksen tummana kytevistä tunteista leimahtava viulukonsertto. Dalene tuntuu olevan enemmän kotonaan tanskalaisessa kuin ugrilaisessa ilmapiirissä. Nielsenin konsertossa taiturivaatimuksia tarkastellaan toisinaan ironisesti, ja se antaa mahdollisuuden ronskimpiin otteisiin, vaikka Dalene soittaakin kaiken hiotun viimeistellysti. Ote […]