SoitinKmOld

Kaija Saariaho: kamarimusiikkiteokset jousille vol.2. mm. …de la Terre, Terra Memoria, Nocturne. Meta4-kvartetti, Pia Freund, sopraano, Marko Myöhänen, elektroniikka. Ondine ODE 1242-2. Oli kyseessä sitten ylikansallinen korporaatio tai marginaalitaiteilija, on eduksi kehittää itselleen tunnistettava brändi. Totisesti on Kaija Saariaho (s. 1952) löytänyt oman äänensä, joten mitäpä sitä voittanutta kaavaa vaihtamaan, jos musiikkiväki tykkää ja muusikot haluavat soittaa. Niin varhainen Du gick, flög vuodelta 1982 kuin levyn tuorein teos Aure vuodelta 2011 ovat samasta huokoisesta hattarasta […]

Bach, Händel, Scarlatti: Sonaatteja. Steven Isserlis, sello. Richard Egarr, cembalo, Robin Michael, continuosello. Hyperion CDA68045. Steven Isserlis ei perustele, miksi soittaa alunperin gamballe ja viululle sävellettyjä barokkisonaatteja sellolla, mutta kun valittujen teosten soittimellinen identiteetti on barokinkin mittapuulla moniselitteinen, idea toimii. Tulkinnat kuitenkin hiertävät. Händelin ja Scarlattin virtuoosiset sonaatit on kyllä pakattu täyteen sellolle luontaista urheilullista voimaa ja Isserlisin vastustamatonta persoonaa (joka näkyy myös riemastuttavissa teosesittelyissä), mutta yhteissoitto tökkii, ja hiostuttava paahdanta käy kuulijan voimille. Mainio […]

J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat. La Compagne Pocchette: Minna Pensola, viulu, Antti Tikkanen, alttoviulu ja Sergei Malov, violoncello de spalla. Alba 396. Minna Pensolan, Antti Tikkasen ja Sergei Malovin kannatti levyttää Goldberg-muunnelmat, sillä heillä on siitä omaa sanottavaa. Versio perustuu Dmitri Sitkovetskyn jousitrio-sovitukseen, mutta mukana on aineksia myös Federico Sarudianskylta sekä muusikoilta itseltään. Huomiota herättää sellon korvaaminen ”olkapääsellolla” eli violoncello de spallalla, joka oli Bachin aikana suosittu mutta sittemmin unohdettu soitin. Sergei Malov on ollut sen esitaistelija […]

Felix Mendelssohn: Sellosonaatit 1-2, Variations concertantes op. 17 Albumblatt (1835), Lied ohne Worte op. 109. Guadalupe López Iñiguez, sello, Olga Andrjushenko, fortepiano. Alba ABCD 434. Felix Mendelssohnin teokset sellolle ja pianolle täyttävät sopivasti yhden levyn, minkä moni sellisti on huomannut. Periodityylisiä levytyksiä kahdesta sonaatista, konsertoivista muunnelmista ja parista pikkukappaleesta ei silti ole liiemmälti tarjolla, joten Suomessa vaikuttavan espanjalaissellisti Guadalupe López Iñiguezin ja Saksasta käsin operoivan venäläispianisti Olga Andrjushenkon julkaisu avaa musiikkiin uuden kuulokulman. Käytetty soitinpari […]

Domenico Scarlatti: Sonaatteja vol. 2. KK 144, 427, 25, 318, 431, 40, 30, 35, 466, 531, 63-64, 27, 118, 87 ja 95. Federico Colli, piano. Chandos CHAN 20134. Domenico Scarlattin 555 klaveerisonaattia on sävelletty cembalolle, mutta se ei ole estänyt nykyaikaisia pianisteja tarttumasta musiikkiin, jossa koskettimien läpi virtaa monenkirjava elämä. Vladimir Horowitz, Andras Schiff, Mihail Pletnjov, tai viimeksi Jevgeni Sudbin ja Angela Hewitt, ovat vuorollaan antautuneet barokkisen liike-energian kuljettajiksi ja vietäviksi. Scarlattiin ei tartuta velvollisuudentunnosta, […]

Felix Mendelssohn: Oktetto op. 20. Georges Enescu: Oktetto op. 7. Gringolts-kvartetti, Meta4. BIS 2447. F elix Mendelssohnin ja Georges Enescun oktetot jousille ovat nuoruudenteoksia, joissa tunteiden laineet lyövät korkealle. Sitä liioitellaan toisinaan kesäfestivaalien esityksissä, joissa residenssikvartetit yhdistävät voimansa ja puristavat virtuoositeokset parissa päivässä höyläämättömään esityskuntoon. Sen vuoksi on ilo kuunnella yhdistyneiden Gringolts-kvartetin ja Meta4:n levytystä, jossa aikaa on annettu myös viimeistelyyn. Heidänkin esityksiään luonnehtii korkeaoktaaninen tunneilmaisu, joka sopii parhaiten Enescun myöhäisromanttiseen teokseen. Siinä emotionaalinen ja […]

Franz Liszt: Sonaatti h-molli, Kolme Petrarca-sonettia, Berceuse, Réminiscences de Norma, Ave Maria (Schubert). Benjamin Grosvenor, piano. Decca 485 1450. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Lisztin h-molli-sonaatista puhuttiin ääni väristen ”maailman vaikeimpana” pianoteoksena. Nykyään sitä kuulee oppilastutkinnoissa, joissa kompastuskiveksi muodostuu usein teknisten haasteiden ja kirjallisrunollisen taustan yhdistäminen. Myös Benjamin Grosvenorin levytyksessä Mefiston sauvan kopsahdukset ja musiikin matka kohti korkeampaa ymmärrystä tuntuvat välillä viitteellisiltä elementeiltä, jotka mahdollistavat näyttäviä irtiottoja, maagisia seisahduksia ja jyliseviä huipennuksia. Vaikka teoksen filosofinen viesti […]

”Live at Kuhmo Chamber Music”. Stravinsky, Corelli, Almila, Tiensuu ym. Trio Fratres: Raimo Vertainen, Toni Hämäläinen ja Heikki Jokiaho, harmonikka. Fuga 9408. Pitkään yhdessä soittaneet ja myös yhtyeelleen kotimaisia teoksia tilanneet Trio Fratresin jäsenet ovat tismalleen samassa äkkivääryyden tahdissa. Atso Almilan letkeä ja rapsodinen Suometus-trio vaikuttaa olevan heille mitä otollisinta soitettavaa. Merkilllepantavaa on, että Almilan ohella myös Tuomas Kantelisen ja P. H. Nordgrenin teokset on tallennettu kantaesityksistä. Harmonikkatrion äänitykset Kuhmon kamarimusiikkijuhlilta vuosilta 1996–2001 ovat melkein […]

”The Passinge Mesures”. Mm. Bull, Byrd, Tomkins, Farnaby, Gibbons. Mahan Esfahani, cembalo. Hyperion CDA68249 Mahan Esfahanin rämäpäisen cembalismin huomioiden voi tuntua hieman yllättävältä, kuinka läheinen suhde hänellä on englantilaiseen virginaaliohjelmistoon, tähän päältä päin hienovaraiseen ja introverttiin renessanssimusiikkiin. Etenkin Byrd ja Bull ovat kuitenkin kulkeneet hänen mukanaan jo pitkään, ja tältä värikkäältä levyltä paistaa Esfahanin hullaantuneisuus kryptisiin fantasioihin, lennokkaisiin variaatiosarjoihin ja kepeisiin tanssisävelmiin. Cembalon kauhukakara mielellään suomii ”autenttisuuspsykoosia”, ja nytkin hän on anakronistisesti valinnut soittimekseen täysikokoisen […]

Ludwig van Beethoven: pianosonaatit nro 14 c ja 13 Es, Fantasia g, Fantasia c pianolle, kuorolle ja orkesterille. See Siang Wong, piano, Wiener Singverein, ORF RSO, joht. Leo Hussain. RCA 39800512. Beethoven-levytyksistä ei ole pulaa, mutta aina on tilaa raikkaille näkemyksille. Sveitsiläispianisti See Siang Wong on ottanut levynsä teemaksi fantasian. Kahdesta fantasiasonaatista tunnetumpi on tietenkin c-molli eli ”Kuutamo”, mutta Es-duuri-sonaatti on sen pari vapaassa muodon käsittelyssään. Wong on kotonaan sen irtonaisissa, melkein improvisaatiota muistuttavissa otteissa. […]

Diego Ortiz: Trattado de glosas. Luis Milán: Fantasia XIII. Antonio de Cabézon: Diferencias sobre La gallarda Milanese. Tomas Luis de Victoria: O magnum mysterium. Bruno Cocset, gamba, Guido Balestracci, gamba ja violone, Les Basses Réunis. Alpha 563. Espanjalainen vihuela- ja kitarataituri Diego Ortiz (1520- n. 1570) työskenteli kotimaassaan ja Italiassa. Hänen recercadansa (ricercar) kuuluvat itsenäisen soitinmusiikin varhaisiin klassikoihin. Niissä hän antoi esimerkkejä sekä improvisoinnista bassokuvioinnin päälle (passacaglia-tekniikka) että vapaasta muuntelusta annetun sävelmän pohjalta. Bruno Cocset, […]

J. S. Bach: Viulusonaatit ja -partitat. Jaakko Kuusisto, viulu. BIS-2197 Voi vain ihailla Jaakko Kuusiston tarmoa, että säveltämisen ja kapellimestarityön ohella hän pitää edelleen yllä identiteettiään myös viulistina. Omaa kamarimusiikkilevyä (2016) lukuun ottamatta edellisestä viululevytyksestä onkin jo aikaa. Nyt työn alla ovat olleet eivät enempää eivätkä vähempää kuin Bachin viulusonaatit ja -partitat. Levyhanke tuntuu merkinneen Kuusistolle viulistista itsetutkiskelua, sukellusta siihen, mikä on oman viuluidentiteetin – ja monen viulistin arjen – ytimessä. Herää kysymys, onko juuri […]