OK_vanhat

Sebastian Fagerlund ja Kalevi Aho: Fagottikonsertot, Woodlands, Solo V. Bram van Sambeek, fagotti, Sinfonia Lahti, joht. Dima Slobodeniouk ja Okko Kamu. BIS-2206. Sinfonia Lahden, Okko Kamun ja Bram van Sambeekin jouluna 2014 kantaesittämä Sebastian Fagerlundin Mana-fagottikonsertto on saanut hienon levytulkinnan yhdessä orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon fagottikonserton (2004) kanssa. Van Sambeekin virtuositeetin ympärille kiertyvä levy sisältää myös soolokappaleet molemmilta säveltäjiltä. Fagerlundin Woodlands on Manan esityö, ja se olisi hyvin voinut olla levyn avausraita. Soolossa fagotti luo […]

Johannes Brahms: Viulukonsertto. Bela Bartok: Viulukonsertto nro 1. Janine Jansen, viulu, Rooman Kansallisen Santa Cecilia -akatemian orkesteri, johtajana Antonio Pappano. Decca 478 8412. Janine Jansen kunnioittaa Brahmsin viulukonserton eeppistä skaalaa tulkinnalla, jossa tempot luovat tilaa tunteiden syventämiselle. Avausosa saa lyyrisen perusvärityksen Antonio Pappanon johtaman italialaisorkesterin laulattaessa Brahmsin melodioita. Maagisimmat hetket koetaan ensiosassa kadenssin jälkeen sekä lämpimässä valossa väreilevässä hitaassa osassa. Konserttotaltioinnissa käänteitä höystää tervetullut impulsiivisuus, joka ei kuitenkaan horjuta hymyilevää kokonaisuutta. Bela Bartokin ensimmäistä ja […]

Selim Palmgren: pianokonsertot 4 ja 5, Kolmikohtauksinen pastoraali op. 50, Eksoottinen marssi. Janne Mertanen, piano, Pori Sinfonietta, kapellimestari Jan Söderblom. Alba ABCD 400  Pohjolan Chopin” sopii epiteetiksi Selim Palmgrenin kaltaiselle virtuoosipianismin äänenkannattajalle. Esikuvastaan poiketen hän ei ole jäänyt konserttimusiikin kansainväliseen kärkijoukkoon vaikka kerran siellä pianokonsertoillaan kävikin. Mikä erottaa hänet esimerkiksi Ravelista tai Rahmaninovista? Ainakin ideoiden epätasainen ripottelu. Neljännessä, Huhtikuuksi nimetyssä konsertossa, on aineksia pariinkin kokoillan teokseen, mutta usein Palmgrenin ajatuksenjuoksu jää joko lähtötelineisiin tai viipottaa […]

Igor Stravinsky: Pulcinella-sarja, Apollon musagète, Concerto in D. Tapiola Sinfonietta, johtajana Masaaki Suzuki. BIS 2211.     Igor Stravinsky: Threni, The Dove Descending Breaks the Air, Requiem Canticles, Da pacem Domino. Collegium Vocale Ghent, Royal Flemish Orchestra, johtajana Philippe Herreweghe. PHI LPH020. Stravinsky astui Pulcinellassaan 1920 uuteen tyylikauteen, jota on totuttu kutsumaan ”uusklassismiksi”. Kyse oli enemmänkin barokin esimerkistä, jonka vuoksi vanhan musiikin spesialisteilla on siihen sanansa sanottavana. Tapiola Sinfoniettan kanssa yhteistyötä tehnyt Bach-spesialisti Masaaki Suzuki […]

Elliott Carter: Myöhäisteoksia. Interventions, Dialogues, Dialogues II, Soundings, Two Controversies and Conversation, Intances, Epigrams. Pierre-Laurent Aimard, piano, Colin Currie, lyömäsoittimet, Isabelle Faust, viulu, Jean-Quihen Quyras, sello, Birmingham Contemporary Music Group, BBC:n sinfoniaorkesteri, johtajana Oliver Knussen. Ondine ODE 1296-2. Schubertin myöhäisiksi teoksiksi luonnehditaan kaikkea, mitä hän sävelsi pari vuotta ennen kuolemaansa 31-vuotiaana. Ondinen levyttämät Elliott Carterin (1908-2012) myöhäisteokset on sävelletty yli 90-vuotiaana ja neljä kappaleista yli 100-vuotiaana. Mukana ei ole hänen myöhäisiä vokaaliteoksiaan, mutta levylle valikoitujen […]

Edward Elgar: sinfonia nro 1. Staatskapelle Berlin, joht. Daniel Barenboim. Decca.  Brittien romantiikan ajan säveltäjämestarit ovat niin harvassa, että he ovat tehneet  Elgarilleen karhunpalveluksen ylikunnioittavalla asenteella. Tarvitaan ulkoapäin tulevaa ravistelua, jotta säveltäjä jaksaisi kiinnostaa saaren ulkopuolellakin. Daniel Barenboim ja Berliinin Staatskapelle tekevät juuri sen, tosin aivan eri tyylillä kuin Sakari Oramo. He  juurruttavat Elgaria keskieurooppalaiseen perinteeseen ja näkevät ensimmäisen sinfonian Wagnerin jälkilämmössä syntyneenä ja ekspressionismia enteilevänä sinfonisena draamana. Soinnin mehevöittäminen ja kontrastien terästäminen tekee teokselle […]

Bohuslav Martinu: Sellokonsertto nro 2. Dmitri Shostakovitsh: Sellokonsertto nro 2. Christian Poltéra, sello, Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, johtajana Gilbert Varga. BIS 2257. Martinun ja Shostakovitshin toiset sellokonsertot kuuluvat säveltäjien myöhäistuotantoon ja tulkitsevat kumpikin tavallaan elämää kokonaisuutena. Martinun sellokonsertto nro 2 valmistui vuonna 1945, ja teos henkii sodan päättymisen optimismia ja ajatusta kotiinpaluusta, joka ei koskaan toteutunut. Sveitsiläissellisti Christian Poltéra vastaa lyyriseen musiikkiin esimerkillisellä valppaudella ja notkeudella, joka antaa virtuoosihaasteiden muuttua energiaksi ja elämäniloksi. Shostakovitshin toisessa sellokonsertossa […]

Death and the maiden. Schubert, Nörmiger, Dowland, Gesualdo, Kurtag. Patricia Kopatchinskaja, viulu ja The Sain Paul Chamber orchestra. Aplha 265. Levykannessa Patricia Kopatchinskaja lymyilee pelokkaana öisessä metsässä, ja aavemainen tunnelma hallitsee myös levyn musiikkikonstellaatiota. Kopatchinskaja on valinnut Schubertin Tyttö ja kuolema -kvarteton seuraksi sellaisia teoksia eri aikakausilta, jotka käsittelevät kuoleman pelottavuutta ja houkuttelevuutta.  Augustus Nörmingerin nimiin laitettu kuolemantanssi edustaa keskiajan kolkkoa demonikuvastoa, bysanttilainen hymni ja Dowlandin pavane taas lohdullista vaipumista. Gesualdon madrigaali ja György Kurtagin […]

Viktor Ullmann: Pianokonsertto, Pianosonaatti nro 7, Variaatiot Schönbergin teemasta op. 3a. Moritz Ernst, piano, Dortmundin filharmonikot, johtajana Gabriel Feltz. Capriccio C5294. Viktor Ullmannin (1898-1944) neliosainen pianokonsertto alkaa raivoisalla Allegro con fuocolla, jonka jyskyttävät rytmit ja kireäksi jännittynyt draama tuovat mieleen teoksen syntyajankohdan tunnelmat. Teos valmistui 1939 natsien liitettyä Ullmannin kotimaan Tsekkoslovakian Suur-Saksaan, mutta hitaan osan impressionistinen aistillisuus kääntää selkänsä maailman tapahtumille. Moritz Ernst erinomaisena solistinaan Ullmannin pianokonsertto on komea lisä 1900-luvun konserttikirjallisuuteen. Ullmann siirrettiin sodan […]

Joseph Haydn: Sinfonia nro 53 “L’Impériale”, Sinfonia nro 64 ”Tempora Mutantur”, Sinfonia nro 96 ”Ihme”. The Oregon Symphony, johtajana Carlos Kalmar. Pentatone PTC5186 612. Yhdysvaltain ”majavaosavaltio” ei ole odotetuin lähde reippaille Haydn-tulkinnoille, mutta uruguaylaissyntyisen Carlos Kalmarin johdolla Oregonin sinfonikot peittoavat ennakkoluulot. Periodityylillä on ollut vaikutusta aikamittoihin mutta ei välineisiin, eli tämä on perinteistä sinfoniaorkesterin klassismia. Levyn kolme sinfoniaa edustavat Haydnin eri tyylikausia, alkaen ”L’Impérialesta” vuodelta 1777, jossa Kalmar tulkitsee kahdesta finaalivaihtoehdosta oikukkaamman. Sinfonia nro 64 […]

Antonin Dvorak: Slaavilaiset tanssit op. 46 & 72. Tsekkiläinen filharmonia, joht. Jiri Belohlavek. Decca 478 9458. Dvorakin kahteen opukseen säveltämät Slaavilaiset tanssit ovat onnistuneimpia esimerkkejä kansanmusiikin innoittamasta kansallisromantiikasta. Tsekkiläisen majatalonpitäjän ja teurastajan poika osasi yhdistää kotoisten furianttien, polkkien ja sousedskojen omintakeiset rytmit mehevään orkesterisointiin hukkaamatta musiikin elävää sykettä. Moni esittäjä on sen silti hukannut, mutta Jiri Belohlavekilla ja Tsekkiläisellä filharmonialla on näissä tansseissa kotikenttäetu. Orkesteri ei enää kuulosta niin persoonalliselta kuin vielä pari- kolmekymmentä vuotta […]

John Philip Sousa: The Washington Post, Sandalphon, Irish Dragoon: Overture & Galop, The Thunderer, Humoresque on Swanee, The Invincible Eagle, Nymphalin, On Wings of Lightning, Humoresque on Look for the Silver Lining, Semper Fidelis, Dwellers of the Western World, The Liberty Bell, El Capitan: Waltzes & March, The Gliding Girl, The Stars and Stripes Forever. Royal Scottish National Orchestra, johtajana Kristjan Järvi. Chandos CHSA 5182. Marssimusiikki yhdistetään usein jäykkään sotilaallisuuteen tai otsasuonissa jyskyttävään isänmaallisuuteen, mutta […]