OK_vanhat

Edward Elgar: Johdanto ja allegro, Sinfonia nro 1. Doric-jousikvartetti, BBC:n sinfoniaorkesteri, johtajana Edward Gardner. Chandos CHSA 5181.  Elgarin Johdanto ja allegro jousikvartetille ja jousiorkesterille on hänen omaperäisimpiä luomuksiaan, jonka rakennustapa ja sointimaailma huokuvat vaikeasti luonnehdittavaa englantilaisuutta. Osa siitä syntyy vahvasta, mutta samalla rajatusta tunneilmaisusta, osa taas usein poikkiteloin asettuvasta rytminkäsittelystä, joka tuo mieleen Monty Python -sketsin brittien ”kummallisten kävelytapojen ministeriöstä”. Edward Gardnerin johtama levytys kuuluu teoksen hienoimpiin. Sen ytimenä on Doric-kvartetin ruudikas soitto, jonka kautta […]

Johannes Brahms: Sinfonia nro 4, Alttorapsodia, Schicksalslied. Ann Hallenberg, altto, Collegium Vocale Gent, Orchestre des Champs-Élysées, johtajana Philippe Herreweghe. PHI LPH025. Philippe Herreweghe lähtee Brahmsin neljännessä sinfoniassa liikkeelle lähes huomaamattomasti, eikä liukkaasti etenevässä ensimmäisessä osassa vältytä hieman proosalliselta vaikutelmalta. Hitaan osan variaatiot saavat enemmän luonnetta, mutta täälläkin eri taitteiden dramaturgia tuntuu kursoriselta. Scherzo on kevyt ja pirteä, mutta tuhtia, oluenvaahtoista huumoria. Parhaiten onnistuu – kuten aina periodityylisissä esityksissä – passacaglia-muotoinen finaali, mutta esimerkiksi Gardinerin levytykseen […]

Qigang Chen: Er Huang, Enchantements oubilés, Un temps disparu. Chun-Chieh Yen, piano, Jiemin Yan, erhu, Taiwanin filharmonikot, joht. Shao-Chia Lü. Naxos 8570614. Qigang Chen on ranskalaistunut kiinalaissäveltäjä, joka joutui kulttuurivallankumouksen aikana ”uudelleenkoulutettavaksi” mutta eteni sitten niinkin pitkälle kuin Oliver Messiaenin viimeiseksi oppilaaksi. Ranskalainen värimaailma yhdistyy hänen musiikissaan kiinalaisiin perinnesävelmiin. Usein vanhat melodiat kuvaavat nostalgisesti kadonnutta menneisyyttä, joka Kiinan kulttuurisen tuhovimman vuosina yritettiin lakaista maton alle. Toisen symbolisen vihollisen roolin saa usein ylikansallinen pop-musiikki. Tästä vastakkainasettelusta […]

Haydn 2032 – Il Distratto. Joseph Haydn: sinfoniat nro 60, 70 ja 12. Cimarosa: Il maestro di cappella. Riccardo Novaro, baritoni, Il Giardino Armonico, joht. Giovanni Antonini. Alpha 624. Monessa Haydnin sinfoniassa on teatterillista meininkiä, draamallisia käänteitä ja yllätyksiä, mutta C-duuri-sinfonia nro 60 on tässäkin oma lukunsa. Sen taustalla on Jean-Francois Regnardin näytelmä Le Distrait, mutta se ”ei kuvaa vain sen hahmoja ja tilanteita, vaan orkesteri on itsessään näyttelijä”, kuten Giovanni Antonini uuden levynsä kansitekstissä toteaa. […]

Carl Philip Emanuel Bach: sellokonsertot a, B ja A. Nicholas Altsaedt, sello. Arcangelo, joht. Jonathan Cohen. Hyperion. C.P.E. Bachin radikaaliutta ja ”tunteellisen” tyylin draamallisuutta on muotia korostaa – joskus jopa yliyrittämiseen asti. Tuntuu, kuin tehtäisiin yllätyksellisiä tehoja ja jyrkkiä kontrasteja itseisarvona sen sijaan, että musisoitaisiin vapautuneesti. Kyllä C.P.E:n originaalisuuteen uskoisi vähemmälläkin. Itseään säveltäjän sijaan etualalla pitävästä otteesta kärsii hieman myös saksalaissellisti Nicholas Altsaedt, niin taitavaa kuin soitto onkin.    Heti a-molli-konserton alussa saa ihastella ammuttuna säntäilevien […]

Dmitri Shostakovitsh: Sellokonsertot nro 1 ja 2. Alicia Weilerstein, sello, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, johtajana Pablo Heras-Casado. DECCA 483 0835. Alicia Weilerstein löytää yhtä aikaa herkästi ja ronskisti Shostakovitshin sellokonserttojen hermokeskukset, kiusatun sielun haavoittuvaisen ytimen. Hän on sisäistänyt teosten slaavilaisen tunnustuksellisuuden ja transformoinut sen laulavaksi, valittavaksi ja ärhäkästi reagoivaksi sellonsoitoksi. Ensimmäisen konserton läpi käy vetävä liike, joka sykkii myös meditatiivisten väliosien aikana. Kiihkeissä ääriosissa Pablo Heras-Casadon johtama orkesteri piiskaa Weilersteinia eteenpäin rytmisellä häikäilemättömyydellä. Konsertista taltioitu toinen […]

Richard Strauss: Alppisinfonia. Baijerin Radion sinfoniaorkesteri, joht. Mariss Jansons.  Straussin Alppisinfonia ei ole pelkkä vuorikiipeilyn ja luonnon kuvaus vaan myös metafora ihmisestä pyrkimässä kohti kirkastumista. Taustalla on Nietzschen essee Antikristus. Tämä kauaskantoinen moraalinen tähtäin tuntuu koko ajan Mariss Jansonsin tulkinnassa, sillä hän ei pysähtele nautiskelemaan luontonäkyjen äärelle vaan pitää katseen eteenpäin. Tästä muotoutuu vaikuttava kaari, jolla on selvä kulminaationsa, vuorenhuipulle pääsy. Sen jälkeen pimenemisiä, rajuilmoja, auringonlaskuja ja yötä ei voi nähdä enää pelkkinä ohjelmallisina käänteinä […]

François-Joseph Gossec: Symphonie ”La Chasse”, Sinfonia à piú stromenti. Symphonie concertante du ballet de Mirza, Symphonie à 17 parties. Concerto Köln, johtajana Werner Erhardt. Capriccio Encore C8019. Francois-Joseph Gossec (1734-1829) nousi Ranskan suuren vallankumouksen aallonharjalle oopperallaan Tasavallan voitto. Hänen uransa sinfonikkona alkoi jo 1750-luvulla ja sitä siivitti Haydnin sinfonioiden saavuttama suosio Pariisissa. Concerto Kölnin levyttämä valikoima antaa hyvän kuvan Gossecin monipuolisuudesta orkesterisäveltäjänä. La Chasse -sinfoniassa metsästysrytmit virittävät yllätyksellisen ajojahdin, käyrätorvet tanassa, mutta lyyrisissä taitteissa ennakoidaan […]

Hommage à Boulez. West-Eastern Divan Orchestra, joht. Daniel Barenboim ja Pierre Boulez. DG 4797160.  Pierre Boulez ja Daniel Barenboim olivat läheisiä työtovereita siitä lähtien, kun he vuonna 1964 tapasivat Berliinissä kapellimestari-pianistiparina. Kun Barenboimin Berliinin-valtakunnan uusin monumentti eli uusi akatemia ja konserttisali tänä vuonna vihittiin, sali sai Pierre Boulezin nimen. Tällä levyllä Barenboim kunnioittaa ystäväänsä West-Eastern Divan Orchestran Lontoossa ja Berliinissä äänitetyillä esityksillä. Kappaleet antavat hyvän kuvaa Boulezin eri tyylikausilta, varhaisimpana teoksena 1950-luvun merkkiteos Le Marteau […]

Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri, Pianokonsertto vasemmalle kädelle. Manuel de Falla: Öitä espanjalaisissa puutarhoissa. Steven Osborne, BBC Scottish Symphony Orchestra, johtajana Ludovic Morlot. Hyperion CDA68148. Steven Osborne on Hyperionin luottopianisti, joka on levyttänyt musiikkia Beethovenista ja Schubertista Messiaeniin ja Crumbiin. Hän tuntuu olevan kotonaan hyvin erilaisissa tyyleissä ja temperamenteissa, ehkä venäläinen musiikki jonkinlaisena erikoisalana. Ravelin konsertoissa huomio kiinnittyy rautaiseen tekniikkaan ja eräänlaiseen allround-tehokkuuteen, joka ei aina laske paljon persoonallisuutta lävitseen. Se ei Ravelin konsertoissa ole pelkästään […]

Bohuslav Martinu: Sellokonsertto nro 2. Dmitri Shostakovitsh: Sellokonsertto nro 2. Christian Poltéra, sello, Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, johtajana Gilbert Varga. BIS 2257. Martinun ja Shostakovitshin toiset sellokonsertot kuuluvat säveltäjien myöhäistuotantoon ja tulkitsevat kumpikin tavallaan elämää kokonaisuutena. Martinun sellokonsertto nro 2 valmistui vuonna 1945, ja teos henkii sodan päättymisen optimismia ja ajatusta kotiinpaluusta, joka ei koskaan toteutunut. Sveitsiläissellisti Christian Poltéra vastaa lyyriseen musiikkiin esimerkillisellä valppaudella ja notkeudella, joka antaa virtuoosihaasteiden muuttua energiaksi ja elämäniloksi. Shostakovitshin toisessa sellokonsertossa […]

Claude Debussy: Images, Jeux, La plus lente. San Fransisco Symphony, joht. Michael Tilson Thomas. SFS 0069 821936-0069-2. Ymmärrän, jos jotkut pitävät Michael Tilson Thomasin ja San Franciscon sinfonikkojen Debussy-soittoa jotenkin kylmänä selväpiirteisyydessään ja rytmisyydessään, mutta juuri tässä on myös tulkinnan voima. MTT ei sekoita sointivärejä koskaan hämyisäksi vellonnaksi vaan pitää soitinryhmät erillään kirkkain ääriviivoin. Tämä sopii hyvin juuri näihin teoksiin, joiden tanssillinen alkuperä ja rytminen energia korostuvat.   Jeux-baletti kuulostaa lähes uusklassisen irtonaiselta ja vitsikkäältä, […]