Jännittävät viulukonsertot
Wolfgang Rihm: Gedicht des Malers, Pascal Dusapin: Aufgang, Bruno Mantovani: Jeux d’eau. Renaud Capucon, viulu, Wiener Symphoniker, joht. Philippe Jordan, Orchestre Philharmonique de Radio France, joht. Myung-Whun Chung. Erato825646026876. Levyn kolmea viime vuosina kirjoitettua viulukonserttoa yhdistävät lyyrinen lineaarisuus ja maalauksellinen värien käyttö. Jokainen niistä on kirjoitettu solistille, Renaud Capuconille, jonka sävykäs ja intohimoinen soitto antaa teoksille persoonallisen silauksen. Wolfgang Rihmin Gedicht des Malers on kunnianosoitus maalari Max Beckmannille, mutta musiikillisesti sen kummina voisi olla Alban […]
Viimeisteltyä Prokofjevia
Prokofjev: Sinfoniat 4 (vuoden 1947 versio) ja 7 sekä vaihtoehtoinen finaali 7. sinfoniaan. Bergenin filharmoninen orkesteri, joht. Andrew Litton. BIS-2134. Nyt epäilyttää. Taas BIS, taas Bergenin filharmonikot ja jälleen yksi tilastomerkintä Prokofjevin sinfonioista loppumattoman levykatalogin jatkeeksi? Onneksi ei! Prokofjevin neljäs on kuultu varmasti voimallisemmin, riipaisevasti rähjäisemmin ja autenttisemmin, mutta nyt ulkomusiikillinen rappioromantiikka neuvostoviitteineen on korvattu viimeistellyllä yhteissoitolla ja dynaamisilla vaihteluilla aivan äärimmilleen. Vetävä sykkeisyys saa allekirjoittaneen niskan nykimään luonnollisessa ja tarkkaan perustellussa tempossa. Verkkainen makeilu tuo […]
Jyhkeä Manfred-sinfonia
Pjotr Tshaikovski: Manfred-sinfonia. Tsekkiläinen filharmonia, johtajana Semjon Bytshkov. Decca 483 2320. Lordi Byronin runoelma seksuaalisen syyllisyydentunnon ruoskimasta, unohdusta ja anteeksiantoa etsivästä Manfredista vetosi Tshaikovskiin henkilökohtaisesti. Nykykuulijan voi olla vaikeaa ymmärtää teoksen yliluonnollista mutta ei-kristillistä luonnetta, joka Tshaikovskin musiikissa kuvastuu riipivinä muistoina, rimpuilevana melodraamana ja taipumattomana kohtalona. Vaikka teos on neliosainen, se muistuttaa johtoaiheineen enemmän runoelmaa kuin sinfoniaa. Semjon Bytshkov lähestyy Manfred-sinfoniaa monumentaalisesta näkökulmasta, joka palauttaa mieleen hänen menestyksensä Wagner-kapellimestarina. Ote on jyhkeä, mutta ei tahmea. […]
Huikaiseva järkäle
Charles Ives: Orchestral Set nro 2, Sinfonia nro 3 ”The Camp Meeting”, Sinfonia nro 4. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Melbournen sinfoniaorkesteri, johtajana Andrew Davis (+ Brett Kelly ja Anthony Pasquill). Chandos CHSA 5174. ”Charles Ives, hyperromanttinen fanatisti, soi auttamatta amatöörimäiseltä sielläkin, missä hänen holtiton ja epämääräinen ’modernisminsa’ tekee nuotit mielenkiintoisen näköiseksi”, kirjoitti Einojuhani Rautavaara Omakuvassaan. Kriittinen näkemys kumpusi Ivesin silottelemattomasta orkesterinkäsittelystä ja kollaasitekniikasta, mutta ehkä vielä enemmän molempia säveltäjiä yhdistäneestä mieltymyksestä universaaliin transsendentaalisuuteen. Ivesin neljäs sinfonia […]
Mendelssohn
Felix Mendelssohn: Sinfoniat 1–5. Chamber Orchestra of Europe, RIAS Kammerchor, joht. Yannick Nezet-Séguin. DG 002894797337. Felix Mendelssohn on kyllä kaanonissa, mutta harva sanoo häntä lempisäveltäjäkseen. Lieneekö hän mozartmaisessa taitavuudessaan liiankin harmiton? Itsekin tartuin vähemmän innoissani tähän sinfoniapakettiin, mutta se osoittautui kiinnostavaksi – ei vähiten Euroopan kamariorkesterin fenomenaalisen soiton ansiosta. Yannick Nézet-Seguin houkuttelee siitä vetävää rytmistä aktiviteettia ja antaa kamarimusiikilliselle keskustelulle tilaa niin, että melodiat saavat tuoretta tunnetta ja charmia, ja tekstuuri hengittää ilmavana. Ensimmäinen sinfonia […]
