CD-levyt

Kiinnostava levy keskittyy keisari Nero -aiheisiin teoksiin. Vain yksi näistä on ooppera, Monteverdin Poppean kruunaus, muut kamarikantaatteja ja soolokohtauksia, mutta hahmosta muodostuu monitasoinen ja ristiriitainen kuva. Kate Lindsay on hieno äänellä näyttelijä, joka ottaa barokin retoriikasta, tunneilmaisusta ja kuvioilla leikittelystä kaiken irti. ”Minun valtakunnassani vain pahuus hallitsee”, myöntää keisari Scarlattin Il Neronessa, ja musiikki välittää aistillisen kevytmielisyyden hybristä. Scarlattin Neron kuolemassa puolestaan tunnelma on kääntynyt aavemaiseksi. Molemmissa Kate Lindsay käyttää laajaa vokaalista ilmaisuasteikkoa legato-, ohenne- […]

Niccolo Paganini: 24 kapriisia sooloviululle. Alina Ibragimova, viulu. Hyperion CDA68366. Paganinin kaksikymmentäneljä kapriisia sooloviululle ovat virtuoosidemonian ensyklopedia jossain teknisten taiturisuoritteiden, silmää kääntävien sirkusnumeroiden ja pimeyden voimia manaavan shamanismin rajalla. Konserteissa ja levylläkin kokonaisuutta kuulee harvoin, ja yleensä muutama valikoitu näyte seikkailee konserttien ylimääräisten numeroiden joukossa. Merkittävä joukko viulisteja on silti levyttänyt kaikki kapriisit, eikä nuotteja ole kantanut studioon yksikään soittaja, joka ei saisi kappaleita menemään. Näin on laita myös Alina Ibragimovan, joka Hyperionin ruudikkaasti äänittämällä […]

Felix Mendelssohn: Pianoteokset vol. 5. Variations serieuses op. 54, Sechs Kinderstücke op. 72, Zwei Kinderstücke, Variations op. 82, Gondellied WoO10, Ein Lied ohne Worte F-duuri, Lied D-duuri, Variaatiot op. 83, Kolme preludia op. 103a, Kolme etydiä op. 104b, Lieder ohne Worte op. 67. Howard Shelley, piano. Hyperion CDA68344. Felix Mendelssohn sävelsi paljon pianomusiikkia, kuten Howard Shelleyn kokonaislevytyksen toiseksi viimeisestä julkaisusta voi päätellä. Chopinin ja Lisztin kaltaisten pianoromantikkojen rinnalla Mendelssohn näyttäytyy sävyisämpänä, ajoin vakavana ja dramaattisena, […]

  Richard Straussin orkesterimusiikki tuntuu kuuluvan menneeseen aikaan, jolloin vain suuri oli kaunista. Mikko Franck löytää hänen teoksistaan paljon muutakin, ja lopputulos on moni-ilmeisempi ja -tasoisempi kuin pelkkiä monumentaalisesti soivia järkäleitä. Kappalevalikoimakin esittelee Straussin moneen suuntaan kurottelevana orkesteritaiturina. Yli kaksikymmenminuuttinen Burleski pianolle ja orkesterille on tunnettu patarummun esittelemästä teemastaan. Otsikko kertoo, että teoksessa liikutaan romanttisesta tunnepaatoksesta scherzomaisesti kujeilevaan huumoriin, kaikki silattuna kimmeltävällä virtuoosisuudella. Argentiinalaissyntyinen Nelson Goerner on täysin kimuranttien rytmiensä tasalla. Lyhyempi puhallinserenadi op. 7 […]

  Pohjois-Makedonia teki Suomen tavoin kelpo ensiesiintymisen jalkapallon EM-kisoissa, ja pianisti Simon Trpceski kuuluu maan musiikillisiin kansallissankareihin. Shostakovitshin pianokonsertoissa hänen otteensa on herttaisempi kuin säveltäjän oma. Ensimmäisen konserton rajuin anarkia loistaa poissaolollaan, ja mukana on myös romanttista herkistelyä. Koko levyllä on pienine epätasaisuuksineenkin eloisa live-tunnelma, vaikka levytykset on ilmeisimmin tehty studio-oloissa. Ostravan Janacek-filharmonia on Cristian Macelarun johdolla innolla mukana, ja toisen konserton kirkasotsaisempi, mutta menevästi svengaava ote sopii kumppanuksille mainiosti. Tuore elävän esityksen tunnelma hallitsee […]

  Camille Saint-Saëns sävelsi romantiikan aikakaudella, mutta hänen sydämensä sykki klassismille. Sinfonioista tunnetuin on urkusoololla höystetty kolmas (1886), mutta Jean-Jacques Kantorowin levyttämät kolme varhaista sinfoniaa (1850-59) kaihtavat monumentaalisuutta ja yhdistelevät selkeitä rakenteita gallialaiseen eleganssiin. Tuo eleganssi rajaa tunneilmaisua, mutta ei kekseliäisyyttä, joka kukkii erityisesti kirmaavissa scherzoissa. Ranskassa ei sinfoniaa 1800-luvun jälkipuolella juuri harrastettu, joten kuuluvimmat vaikutteet tulevat Schumannilta ja Mendelssohnilta. Hyväntuulisen ja taidokkaasti orkestroidun musiikin alkuperästä ei silti ole epäselvyyttä, ja Belgian Liègen Kuninkaallinen filharmonia […]

Eugene Ysaÿe: Sonaatit sooloviululle. James Ehnes, viulu. Onyx 4198. Eugene Ysaÿe (1858-1931) oli aikansa huippuviulisti, mutta omisti kuusi sooloviulusonaattiaan muille huippukollegoilleen, kuten Joseph Szigetille, Jacques Thibaudille, Georges Enesculle ja Fritz Kreislerille. Sonaatit ovat äärimmäisen virtuoosisia ja paljastavat soittajan taidon sekä sielun. Tunnetuin esimerkki on toinen sonaatti, lähtökohtanaan Bach, jonka perintöön sukelletaan alkaen pakkomielteisestä hiomisesta kohtalokkaiden Dies irae -lainojen siivittämänä finaalin syöksykierteiseen raivotarten tanssiin. Kaikissa sonaateissa kurotetaan myöhäisromanttisista ääritiloista kohti viulunsoiton teknisiä ja henkisiä rajoja. Joitakin […]

Selim Palmgren: Complete piano works 2. Konserttietydi C-duuri, Kaksi kontrastia, Valssi länsisuomalaiseen tapaan, Kevätauerta, Kolme pianokappaletta op. 32, Kolme preludia op. 84, 24 preludia op. 17. Jouni Somero, piano. Grand Piano GO868. Levyesitteessä Joel Valkila muistuttaa, että Selim Palmgren oli pianistina Ferruccio Busonin oppilas. Se kuuluu jyhkeissä virtuoosinumeroissa, kuten op. 17 ”Meri”- ja ”Sota”-preludeissa. Niissä myös Jouni Somero yltää vaikuttaviin tuloksiin, vaikka pianosointi fortissimossa saakin kolisevaa metallin makua. Onnistuvat Somerolta myös hiljaiset sävyt, näytteinä Kahden […]

Mozartin Gran partita on puhallinkamarimusiikin vuorenhuippu, jolle on viime aikoina kiivennyt moni yhtye. Armonia Ensemble koostuu Leipzigin Gewandhaus -orkesterin soittajista, joilla on takanaan ainakin yhtä pitkä ja kunnioitettava perinne kuin teoksen äskettäin levyttäneillä (BIS) Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin soittajilla. Tulkinnallisestikaan yhtyeet eivät poikkea suuresti toisistaan, leipzigilaiset aavistuksen ripeämpinä alkupuolella, mutta molemmat varovaisina finaalirondossa. Ehkä saksalaissoittajilla on hymy hieman herkemmässä ja astevaihtelu saumattomampaa, kun taas hollantilaiskollegat nostavat hivelevät puhallinharmoniat kuin jalustalle ihailtavaksi. Kun liikutaan puhallinkultivaation korkeimmissa sfääreissä, eroista […]

  Puhaltimilla on ranskalaisessa musiikissa erityinen rooli, mutta ”pariisilainen klarinetti” on silti enemmän mielikuva, jonka alle brittiklarinetisti Michael Collins on kerännyt ranskalaisia klarinettisävellyksiä etupäässä 1800-1900-lukujen vaihteen kulta-ajalta. Tunnettuja esimerkkejä ovat Debussyn klarinettirapsodia sekä Saint-Saënsin ja Poulencin sonaatit, jotka kuuluvat säveltäjiensä viimeisiin teoksiin. Niissä Collins soittaa hivelevän hienosti, mutta samalla brittiläisen korrektisti, mikä ehkä sivuuttaa jotain musiikin aistillisesta latauksesta. Tällä tasolla se on vähän makuasia ja on hyvä kuulla teokset tyylikkäästi hiottuina. BIS:n levyn suurin oivallus […]

  Antonio Vivaldi on monien muiden saavutustensa ohella koko musiikin historian merkittävin fagottisäveltäjä. Hän sävelsi fagotille poikkeuksellisen paljon soolokonserttoja, oletettavasti räätälöitynä poikkeukselliselle taiteilijalle. Niitä on kuultu ennenkin, mutta vasta Sergio Azzolinin levysarja on vahvistanut, miten erikoisista, omaperäisistä ja räjähtävän dramaattisista teoksista on kyse. Naïven kokonaislevytyksen viidenteen osaan on koottu viisi duuri- ja kaksi mollikonserttoa, joissa fagotti esiintyy taiturillisena oopperan päähenkilönä, jonka jykevästä hahmosta on turha etsiä matalamielistä pelleilyä. Azzolini on historiallisten lähteiden pohjalta sormeillut levyn […]

  Nykymusiikissa pitäisi kaiken olla mahdollista, mutta tyylien sijasta rajalinjoja vetävät toisinaan kokoonpanot. Suurelle orkesterille sävellettäessä laitetaan mielellään kaikki herkut peliin, erityisenä huomion kohteena lyömäsoitinvalikoima. Kamariorkesterit ja ensemblet ovat erikoistuneempia ilmiöitä, joille on tullut tavaksi kartoittaa soittotapoja, virityksiä, sointurakennelmia ynnä muuta. Niin tekee myös saksalainen Enno Poppe (s. 1969) hampurilaiselle Ensemble Resonanzille säveltämissään teoksissa. Hän korostaa itse mikro- ja makrotasojen, viimeisilleen hiottujen yksityiskohtien ja suurten rakenteiden saumattomuutta, mutta säveltäjän johtamissa esityksissä korostuu detaljeihin kiinnittyvä tekninen […]