CD-levyt

Joonatan Rautiolan levyä voi pitää klassisen alttosaksofonistin käyntikorttina, niin monipuolisesti ja tyylitajuisesti hän esittelee soittimensa ohjelmistoa. Rautiolan kaunis ja pehmeä äänenmuodostus loihtii heti Debussyn rapsodian alussa raukean tunnelman, joka muistuttaa säveltäjän klarinetille tekemää rapsodiaa. Sitten teos saa ”maurilaista” ominaisväriä virtuoosisine ryöpsähdyksineen, ja Marko Hilpon pianosovitus toimii orkestraalisissa sävyissään. Tuomas Turriagon sonaatti sopii hyvin Debussyn jatkeeksi, sillä se alkaa impressionistisilla pyörrekuvioinneilla. Saksofonin lämmin sointi saa vastaansa pianon tuikkivat naputtelut, joihin saksofoni paikoin liittyy pelkin läppien kumahduksin. […]

Levyotsikko “Bach ennen Bachia” muistuttaa, että Bach oli kiinnostunut häntä edeltäneestä traditiosta. Viuluteoksissa se tarkoittaa 1600-luvun saksalaisia barokkivirtuooseja, joiden perinnön Bach huipensi sooloviulusonaateissaan ja -partitoissaan. Chouchane Siranossianin ja kumppanien levyllä Bach on edustettuna kahdella sonaatillaan viululle ja continuolle. Adagion BWV 1024 arvellaan nykyisin olevan Pisendelin käsialaa. Yhteys italialaisiin viulun esitaistelijoihin syntyy Carlo Farinasta (n. 1600–39), joka työskenteli myöhemmin Dresdenin hovissa. Ohjelmassa on onnistuneesti kartettu tunnetuimpia esimerkkejä. Virtuoosisuuden ohella varhaisempien saksalaissäveltäjien teoksista kumpusi kristillistä symboliikkaa, joka […]

Jokaisella eurooppalaisella kansakunnalla kuuluu olla taidemusiikin kansallissankarinsa, mutta yleissivistykseen on jäänyt tältä osin aukkoja. Bulgaria on tunnettu verevästä kansanmusiikistaan, joka on seikkaillut Bartókin ja monien nykysäveltäjien teoksissa, mutta bulgarialaisten taidesäveltäjien nimeäminen onkin vaikeampaa. Pantsho Vladigerov (1899-1978) opiskeli ensin Sofiassa kirkkomusiikistaan tunnetun Dobri Hristovin johdolla ja sitten Berliinissä Paul Juonin oppilaana. Berliiniin Vladigerov myös jäi pitkäksi aikaa teatterilegenda Max Reinhardtin Saksalaisen teatterin musiikinjohtajaksi. Sieltä hän kotiutui 1930-luvulla Bulgariaan Sofian konservatorion sävellyksen professoriksi. Vladigerovin musiikki on lähtökohdiltaan […]

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin sointi on niin erityinen, että sen usein tunnistaa jo äänen alukkeesta. Niin tälläkin levyllä, joka on orkesterin ja sen taiteellisen johtajan Malin Bromanin ensimmäinen yhteinen. Esa-Pekka Salosen Stockholm Diary alkaa intensiivisellä soinnilla, jossa bassot ja sellot ärjyvät muhkeina, viulut välkehtivät, ja väliäänten nopeana toistuva rytmikuvio luo koko teoksen ajan jatkuvan svengin. Salonen muistelee nostalgisesti Tukholman-aikaansa, joka tuntuu olleen täynnä nuoren miehen itseluottamusta. Jousitekstuuri saa yhä uusia värejä intohimoisesta melodiasta pizzicato-sateeseen ja viuhuviin kuvioihin, […]

Thomas Larcher (s. 1962) aloitti uransa pianistina, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän säveltämiseen. Hän on ollut leimallisesti ECM-merkin säveltäjä, mutta nyt Ondine täydentää kuvaa kahdella suurimuotoisella teoksella. Toinen sinfonia lisänimeltään Kenotaph (2016), on saanut säveltäjän pohdiskelemaan, minkälainen sinfonian pitäisi tänä päivänä olla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perinteistä neliosaista rakennelmaa ja värikkäästi vyöryttävää orkesterinkäsittelyä, jonka vaiheet ja yksityiskohdat Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri tuo vaikuttavasti esiin konserttitaltioinnissaan. Larcherin tyyli on liukunut entistä postmodernimpaan suuntaan ja […]

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Linzin Bruckner-orkesteri, johtajana Markus Poschner. Capriccio C8081. Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 (1874–1876 versio, 1878–1881 versio, 1887–1888 versio, Volksfest-finaali, variantteja). Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Accentus Music ACC 30533 (4 cd). Brucknerin sinfoniat tuntuvat nyt olevan maailmalla muodissa. Orkesterit, levymerkit ja kustantajat valmistautuvat säveltäjän 200-vuotisjuhliin vuonna 2024, johon mennessä Capriccion Brucknerin sinfonioiden kokonaislevytyksen on tarkoitus olla valmis. Bruckner syntyi Linzissä, joten kotikaupungin Bruckner-orkesterilla on säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa todistamisen paikka. Teoksesta […]

Schubertin Winterreise on esittäjille pitkä matka sekä kahdenkymmenenneljän laulun kokonaisuutena että uran mittaisena haasteena. Pitkä matka se on myös talviselle kulkijalle, joka lähtee taipaleelleen pettymysten ajamana, silti toiveikkaana, mutta kohtaa autioita teitä taivaltaessaan kylmän todellisuuden. Winterreisesta ei oikein saa juonellista kertomusta, vaan se on enemmänkin kuvasarja, jossa laulut toisinaan ketjuuntuvat, toisinaan taas muodostavat erillisen kilometripylvään. Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen ovat suunnitelleet reittinsä huolella ja pysyvät liukkaasti liikkeellä kohmeiseen loppuun saakka. Kataja tuntuu lähestyvän lauluja […]

Hanns Eisler (1898–1962) oli Kurt Weillin kanssa sotaa edeltäneen Saksan kriittinen ääni. Eislerin lauluissa tuo asenne kuuluu letkeästi jazzvaikutteisena musiikkina, josta hönkii Weimarin tasavallan vapaa henki hetkeä ennen natsien valtaannousua. Sieltä ovat peräisin myös Eislerin kolme näpsäkkää sarjaa kabareeorkesterille vuosilta 1931–32. Suomessa usein vieraillut HK Gruber on laulajana ja kapellimestarina tämän teatraalisen tyylin armoitettu taitaja, Eisler- ja Weill-tulkinnoistaan kuulun Ernst Buschin perillinen. Konsertista vuonna 1996 tallennetuista esityksistä välittyy tiivis yhteys yleisöön. Tucholskyn, Arendtin, Brechtin ja […]

Lewis Carrollin Liisa Ihmemaa jatkoineen on innoittanut valtaisan määrän säveltäjiä, mutta usein yllättävän laimein tuloksin. Se ei ole Avantin Suvisoitossa 2014 vierailleen Gerald Barryn pienoisoopperan Alice’s Adventures Under Ground (2015) ongelma. Barryn teoksia on luonnehdittu kaaosteoreetikon suunnittelemiksi kansantanhuiksi tai uusklassismiksi steroideissa. Liisan seikkailut vapauttavat Barryn fantasian kaistapäiseen lentoon, jossa päähenkilö kirkuu stratosfäärisissä koloratuureissa, Jabberwocky-monkerias lainailee eri kielillä It’s a Long Way to Tipperary -laulua, ja Lilleri Lalleri muuntelee surumielisenä Oodia ilolle. Hellittämätön tempo pakottaa solistit […]

Ansiokkaan elokuvamusiikkiäänitesarjan tuorein osa tekee kunniaa 100 vuotta sitten perustetulle Suomi-Filmille. Tuplajulkaisuksi paisunut uutuus esittelee yhtiön elokuvien musiikkia aina sen alkutaipaleelta kuusikymmenluvulle saakka, suomalaisen filmiteollisuuden romahdukseen asti. Ensimmäinen levy keskittyy mestariohjaaja Valentin Vaalan elokuvien musiikkiin, jälkimmäinen yhtiön muihin ohjaajiin.   Kun elokuvissa musiikki usein häivytetään repliikkien alkaessa, levyillä kappaleet ovat paljolti kokonaisina versioina, joita on restauroitu niin savikiekkoäänitteiltä kuin kaiveltu Yleisradion kantanauhoilta. Levyillä kuullaan elokuvalaulujen saralla Georg Malmsténin harvinaisempia tulkintoja, ja totta kai Olavi Virtaa, […]

Jean-Marie Leclairin piskuisen Tambourinin päättyessä hersyvään kikatukseen tietää olevansa tekemisissä elävän musisoinnin kanssa. Patricia Kopatchinskajalla ja Sol Gabettalla on takanaan pitkä musiikillinen ja muukin kaveruus, joka Alphan levyllä on ikuistettu vastustamattoman virtuoosiseksi vuorovaikutukseksi. Viulun ja sellon duo-ohjelmisto käsittää kaksi suurteosta, jotka tarjoavat levyn kiintopisteet. Ravelin sonaatti (1922) on karu ja askeettinen teos, johon monien on vaikea saada otetta. ”Sol” ja ”Pat” syöksyvät pelottomasti risteilevien melodialinjojen ja risuisten rytmien sekaan. Väkevästä soitostaan huolimatta he kunnioittavat myös […]

Henry Purcell: Fantazias. Chelys Consort of Viols. BIS 2583. Vuonna 1680 parikymppinen Henry Purcell julkaisi kokoelman arkaaisia, taidokkaaseen moniääniseen tekniikkaan pohjautuvia fantasioita, joissa hän sukelsi jo katoavaan muunteluperinteeseen ja pystytti sille monumentin, jossa mielen, kehon ja maailman harmoniat soivat yhteisiä säveliä. Englantilainen Chelys Consort on koonnut levylleen Purcellin kaikki neljätoista 3–5-äänistä fantasiaa sekä lisäksi kaksi In Nominea ja joitakin näyttämömusiikista poimittuja yhtyeteoksia. Heidän soitostaan välittyy varhaisen kamarimusiikin intensiivinen intiimiys, vahva vuorovaikutteisuus ja hivelevästi mattapintainen saundimaailma. […]