Soitin ja kamarimusiikki

“Maailma George Antheilin mukaan” oli uusi ja uljas. Amerikkalaissäveltäjän (1900–1959) kuningasvuodet osuivat kuohuvalle 1920-luvulle, jolloin hän debytoi ”pianisti-futuristina” ja liittyi Pariisin avantgarden eturintamaan. Antheilin viulusonaatti nro 1 yhdistää ääriosien jyskyttävät konerytmit väliosien vienoihin afrikkalaisvaikutteisiin, joita säveltäjä poimi Tunisian-matkalta. Antheilin suuri esikuva oli Beethoven, jonka c-molli-viulusonaatti op. 30/2 saa tässä yhteydessä rajusti ailahtelevan tulkinnan. Levyesite lainaa Antheilin kuvausta Beethovenin sonaattimuodosta, jossa ensimmäinen teema on jalo kuin nainen, jonka kanssa mies menee naimisiin. ”Sitten tulee toinen teema, […]

Beethovenin ensimmäinen kvartetto-opus, vuosina 1798–1800 valmistuneet kuusi jousikvartettoa op. 18, on merkittävä irtiotto hänen opettajansa Haydnin luomasta lajityypistä. Beethovenin tuotannossa niitä käsitellään hänen ”klassisimpiin” kuuluvina teoksinaan, mikä toisinaan estää näkemästä niiden radikaaleja piirteitä. Viulisti Alina Ibragimovan vetämän Chiaroscuro-kvartetin esityksissä siitä ei ole pelkoa, sillä tulkinnat täyttää valpas inspiraatio. Draaman lähtökohtana ovat hiljaiset volyymit, huolella eritellyt pianissimot, joilla yhtye pakottaa kuulijansa höristelemään korviaan. Siihen kuuluu Chiaroscuron läpikuultava, suonikielinen ja vähävibratoinen jousisointi. Se suo mahdollisuuden aksentoida musiikkia […]

Klarinetisti Lauri Sallisen ja pianisti Anna Kuvajan levy äänitettiin pandemian eristämänä keväällä 2021, ja esittäjät luonnehtivat levyään pullopostiksi, joka välittää kamarimusiikin läheisyyttä ja yhteisyyttä. Olosuhteet inspiroivat muusikoista soittoa, josta huokuu haikeus ja ystävällisyys. Pääosassa ovat Robert Schumannin Romanssit ja Fantasiakappaleet, joissa Sallisen ja Kuvajan romanttinen nyansointi on valpasta, vain hetkittäin yksiulotteista. Clara Schumannin Kolme romanssia soivat huolettomampina ja kukkeampina, mikä sopii ’soiréehen’, jossa pukukoodi voisi olla ”smart casual”. Hyvä idea oli tuoda rinnalle tanskalaissäveltäjä Niels […]

César Franckin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta, ja belgialaissäveltäjää juhlitaan myös äänilevyllä. Franckia voisi luonnehtia romantiikan goottilaisen laidan ylipapiksi, mutta kovin harvoilla teoksilla hän on jäänyt ohjelmistoon. Franck toimi vuodesta 1847 alkaen Pariisin Ste Clotilden basilikan urkurina kuolemaansa 1890 asti. Hänen ”koottujen urkuteostensa” levytyksissä esiintyy yleensä 12 romanttisen urkumusiikin avainteosta, jotka mahtuvat kahdelle cd:lle. Toisin on laita Ricercarin kokonaislevytyksen. Joris Verdin on levyttänyt tunnettujen teosten lisäksi kymmenittäin pääasiassa liturgiseen käyttöön syntyneitä urku- ja […]

Brahmsin pianokvintetto oli nuoren säveltäjän voimanponnistus, joka vaati monta kierrosta ja jäi häälymään orkesteri- ja kamarimusiikin rajamaille. Se on tehnyt monumentaalisen teoksen levyttämisestä vaikeaa. Boris Giltburg Fazioli-pianoineen, Pavel Haas -kvartetti ja Supraphon onnistuvat haasteessa keskimääräistä paremmin. Dramaattiset huipentumat ja kontrapunktinen myllerrys toteutuvat täydellä painolla ja vibratolla, mutta ote herkistyy oitis lyyrisissä suvannoissa ja nostalgisissa silmäyksissä. Erityisesti Giltburg malttaa massiivisessa piano-osuudessa huolehtia yksityiskohdista ja kuunnella tunteen palolla soittavaa kvartettiaan. Jousisaundi on rikas, täynnä täyteläisiä mahongin sävyjä […]

William Bolcom (s. 1938) innostui ragtimesta 1960-luvun lopulla vähän ennen kuin 1900-luvun alun varhaisjazzista tuli ilmiö George Roy Hillin Puhallus-elokuvan myötä. Marc-André Hamelin on levyttänyt aiemmin Bolcomin moniaineksisen pianokonserton (1976) ja säveltäjän ragien – kaikkiaan 27 kappaletta – kokonaislevytys on ilmeinen rakkaudentyö. Bolcom on monien amerikkalaissäveltäjien tapaan seikkaillut kotimaansa monikulttuurisessa perinteessä, mutta eurooppalaiskuulijan yllättää eniten pianoteosten nostalginen haikeus. Sen seurauksena ragien virtuoosihaasteet hautautuvat helposti runollisiin tunnelmiin. Asiaan vaikuttavat myös Hamelinin taidot, jotka saavat kaiken kuulostamaan […]

Caroline Widmannin sooloviuluresitaali kattaa liki tuhat vuotta musiikkia Hildegard Bingeniläisestä George Benjaminiin (s. 1960). Benjaminin vähäeleisiin miniatyyreihin levy ei kuitenkaan pääty, vaan Bachin toiseen sooloviulupartitaan ja sen Chaconneen, jossa kaikki tiet risteytyvät. Välissä kuullaan kahden legendaarisen viulistisäveltäjän teokset 1900-luvun alkupuolelta. Ysaÿen viidennen soolosonaatin (1923) avausosa L’Aurore on antanut levylle yleisotsikon, mutta sitäkin jännittävämpi on Enescun jylhä Fantasia concertante (1936), jonka on luonnoksista täydentänyt Sherban Lupu. Yhden levyn mittaisena solistisen soitinäänen matkana Widmannin levy toimii hyvin. […]

Rachel Podgerista on tullut etenkin äänilevyllä periodiviulistien kuningatar, joka on nyt edennyt barokista Beethoveniin. Ensimmäiselle julkaisulle on valittu Beethovenin viulusonaattituotannosta ensimmäinen ja viimeinen sekä puolivälistä sonaatti nro 5, lisänimeltään ”Kevät”. Beethoven merkitsi teokset klassiseen tapaan ”sonaateiksi pianolle ja viuluobligatolle”, mikä ei koko ajan toteudu näissä Podgerin hallitsemissa tulkinnoissa. Asiaan voi vaikuttaa myös äänitys ja soitinvalinnat, sillä Podger soittaa entisöimätöntä Stradivaria ja Christopher Glynn Erardin fortepianoa vuodelta 1840. Asialle ei tule antaa suurta painoa, sillä nämä […]

Tanskalainen jousikvartetti on pitkän tähtäimen Prisma-sarjassaan yhdistänyt Beethovenin myöhäisiin jousikvartettoihin Bachia sekä Bartókia, Shostakovitshia ja Schnittkeä – säveltäjiä, joille jousikvarteton kehitystyö periytyi Beethovenilta. ECM:n erilaisista konseptialbumeista tämä on ollut toimivimpia. Beethovenin myöhäisteokset saavat tässä kontekstissa uusia sävyjä, joissa kamarimusiikin punainen lanka ulottuu Bachista nykyaikaan. Näkökulma on ennen muuta modernistinen, ja Prisma IV:ssä sitä korostaa Tanskalaisen jousikvartetin pelkistetty ja kurinalainen soittotapa. Bachin Wohltemperiertes Clavierista poimittu lyhyt fuuga toimii moniäänisen kirjoitustavan mallina. Beethovenin suuresta a-molli-kvartetosta on riisuttu […]

Piano oli Stravinskyn oma soitin, mutta julkaistuja pianosävellyksiä on vain kourallinen: Neljä etydiä, Les cinq doigts, Piano Rag Music, Tango, myöhäisempi Sonaatti ja Serenadi, sekä tunnetuimpana Rubinsteinille tehdyt Kolme kohtausta Petrushkasta. Ne mahtuvat kutakuinkin yhdelle cd:lle, mutta Aleksei Lybimovin johdolla opiskellut Aleksei Zujev tarvitsee Stravinskyn koottuihin pianoteoksiin viisi levyä. Pääosan tilasta vievät pianoversiot tunnetuista orkesteriteoksista. Niissä voi kuulla, kuinka Stravinsky hahmotti teokset pianon ääressä: rakenteet ja radikaali rytminkäsittely kimpoavat klaviatuurista pelkistettynä olennaisimpaan. Nämä eivät ole […]

Selim Palmgren: Complete piano works 5. Exotisk marsch op. 46, Postludium, Ljus och skugga op. 51, Trois morceaux op. 57, Impromptu och scherzo op. 10, Six morceaux op. 67a, Sonatiini op. 93, Vår op. 47. Jouni Somero, piano. Grand Piano GP 907.       Selim Palmgren (1878–1951) oli pianolyyrikkona uskollinen aiheilleen, joita yhdistävät pitkät jäähyväiset romantiikan aikakaudelle. Vuodenajat, varsinkin kevät, nostalgiset muistot, salongeissa pyörähtelevät tanssit ja sormien kanssa kujeilevat humoreskit ovat pianokappaleiden keskeistä kuvastoa […]

Itävaltalainen, maaliskuussa kuollut René Clemencic (1928-2022) kuului periodimusisoinnin pioneeripolveen. Hänet muistetaan nimeään kantavasta yhtyeestä sekä 1970-luvulla tekemästään keskiaikaisen Carmina Buranan rehevästä kokonaislevytyksestä. Hänen ohjelmistonsa ulottui keskiajalta 1700-luvulle, ja hän oli myös aktiivinen säveltäjä. Vuonna 2005 äänitetylle tuplalevylle hän on valinnut Biberin musiikkia trumpeteille ja jousille kokoelmasta Aris quam Aulis servientes, sekä Johann Joseph Fuxin orkesterisarjoja Wienin keisarihoville. Esittelytekstissään Clemencic toteaa, että ”nykyisin me nostamme historiasta esiin monia asioita, jopa keskinkertaisia”. Sellaistakin on ollut nähtävissä, mutta […]