Soitin ja kamarimusiikki

Rachel Podgerista on tullut etenkin äänilevyllä periodiviulistien kuningatar, joka on nyt edennyt barokista Beethoveniin. Ensimmäiselle julkaisulle on valittu Beethovenin viulusonaattituotannosta ensimmäinen ja viimeinen sekä puolivälistä sonaatti nro 5, lisänimeltään ”Kevät”. Beethoven merkitsi teokset klassiseen tapaan ”sonaateiksi pianolle ja viuluobligatolle”, mikä ei koko ajan toteudu näissä Podgerin hallitsemissa tulkinnoissa. Asiaan voi vaikuttaa myös äänitys ja soitinvalinnat, sillä Podger soittaa entisöimätöntä Stradivaria ja Christopher Glynn Erardin fortepianoa vuodelta 1840. Asialle ei tule antaa suurta painoa, sillä nämä […]

Tanskalainen jousikvartetti on pitkän tähtäimen Prisma-sarjassaan yhdistänyt Beethovenin myöhäisiin jousikvartettoihin Bachia sekä Bartókia, Shostakovitshia ja Schnittkeä – säveltäjiä, joille jousikvarteton kehitystyö periytyi Beethovenilta. ECM:n erilaisista konseptialbumeista tämä on ollut toimivimpia. Beethovenin myöhäisteokset saavat tässä kontekstissa uusia sävyjä, joissa kamarimusiikin punainen lanka ulottuu Bachista nykyaikaan. Näkökulma on ennen muuta modernistinen, ja Prisma IV:ssä sitä korostaa Tanskalaisen jousikvartetin pelkistetty ja kurinalainen soittotapa. Bachin Wohltemperiertes Clavierista poimittu lyhyt fuuga toimii moniäänisen kirjoitustavan mallina. Beethovenin suuresta a-molli-kvartetosta on riisuttu […]

Piano oli Stravinskyn oma soitin, mutta julkaistuja pianosävellyksiä on vain kourallinen: Neljä etydiä, Les cinq doigts, Piano Rag Music, Tango, myöhäisempi Sonaatti ja Serenadi, sekä tunnetuimpana Rubinsteinille tehdyt Kolme kohtausta Petrushkasta. Ne mahtuvat kutakuinkin yhdelle cd:lle, mutta Aleksei Lybimovin johdolla opiskellut Aleksei Zujev tarvitsee Stravinskyn koottuihin pianoteoksiin viisi levyä. Pääosan tilasta vievät pianoversiot tunnetuista orkesteriteoksista. Niissä voi kuulla, kuinka Stravinsky hahmotti teokset pianon ääressä: rakenteet ja radikaali rytminkäsittely kimpoavat klaviatuurista pelkistettynä olennaisimpaan. Nämä eivät ole […]

Selim Palmgren: Complete piano works 5. Exotisk marsch op. 46, Postludium, Ljus och skugga op. 51, Trois morceaux op. 57, Impromptu och scherzo op. 10, Six morceaux op. 67a, Sonatiini op. 93, Vår op. 47. Jouni Somero, piano. Grand Piano GP 907.       Selim Palmgren (1878–1951) oli pianolyyrikkona uskollinen aiheilleen, joita yhdistävät pitkät jäähyväiset romantiikan aikakaudelle. Vuodenajat, varsinkin kevät, nostalgiset muistot, salongeissa pyörähtelevät tanssit ja sormien kanssa kujeilevat humoreskit ovat pianokappaleiden keskeistä kuvastoa […]

Itävaltalainen, maaliskuussa kuollut René Clemencic (1928-2022) kuului periodimusisoinnin pioneeripolveen. Hänet muistetaan nimeään kantavasta yhtyeestä sekä 1970-luvulla tekemästään keskiaikaisen Carmina Buranan rehevästä kokonaislevytyksestä. Hänen ohjelmistonsa ulottui keskiajalta 1700-luvulle, ja hän oli myös aktiivinen säveltäjä. Vuonna 2005 äänitetylle tuplalevylle hän on valinnut Biberin musiikkia trumpeteille ja jousille kokoelmasta Aris quam Aulis servientes, sekä Johann Joseph Fuxin orkesterisarjoja Wienin keisarihoville. Esittelytekstissään Clemencic toteaa, että ”nykyisin me nostamme historiasta esiin monia asioita, jopa keskinkertaisia”. Sellaistakin on ollut nähtävissä, mutta […]

Helmikuussa 92-vuotiaana kuollut George Crumb oli yksi amerikkalaisen avantgarden oman tien kulkijoista. Hänen teoksensa tähtäsivät usein arkaaiseen seremoniallisuuteen nojaten keskiajan musiikista poimittuihin aineksiin, mutta suuntautuen vahvasti tuntemattomaan tulevaisuuteen. Crumb kuunteli korva tarkkana sointivärejä ja käytti rytmiä mystistä tunnelmaa kumuloivana tekijänä. Outoja ääniä ja futuristisia maisemia tutkiessaan hän vaikutti usein new age -idealistin ja scifi-kirjailijan risteytykseltä. Crumbin kuningashetket olivat 1970-luvulla. Ehdoton hittiteos on Vietnamin sodasta kasvanut profeetallinen jousikvartetto Black Angels (1970), joka tässä saa ranskalaiselta Quatuor […]

Mieczyslaw Weinbergin (1911–1996) musiikki on noussut 2000-luvulla ryminällä esiin. Jousikvartettoja levyttää useampikin yhtye, ja puolalainen Sleesialainen kvartetti on projektissaan jo pitkällä. Viulistit Szymon Krzeszowiec ja Arkadiusz Kubica, alttoviulisti Lukasz Syrnicki sekä sellisti Piotr Janosik ovat Weinbergin musiikissa täysin sisällä. Kolme varhaista kvartettoa sotavuosilta 1940–45 saavat viimeistellyt mutta erittäin intensiiviset tulkinnat. Juutalaisvainoja Puolasta Neuvostoliittoon paennut Weinberg on vanginnut musiikkiinsa 1900-luvun vaikeimpia vaiheita, joissa oma identiteettikin voi jäädä hämäräksi. Ristiriidat kuvastuvat tavallaan Accordin levyltä, jossa säveltäjän nimi […]

Haydnin ahkeruus aiheuttaa joskus voimattomuuden tunnetta hänen ihailijoissaankin, kun hämmästeltävänä on 107 sinfoniaa, 68 jousikvartettoa tai 43 pianotrioa. Myös pianosonaatteja on yli kuusikymmentä, ja suurin osa niistä on yhä varsin huonosti tunnettuja. Jean-Efflaim Bavouzet’n kokonaislevytyksessä en ole vielä kohdannut yhtään heikkoa lenkkiä. Eri kaliiperia teokset toki ovat. Varhaiset klaveerisonaatit on otsikoitu divertimentoiksi, ja sonaatit nro 3 F-duuri ja 4 G-duuri ovat nimensä mukaisia viihdyttäviä, nopeakäänteisiä pianistisia pyrähdyksiä Scarlattin tapaan. Niille tekee levyllä seuraa neljä myöhäisempää […]

Elektroakustisiin teoksiin keskittyvän kotimaisen defunensemblen levy Hyperrealistic Songs on kuin kävelisi avantgarde-ympyrää älyllisen ohi takaisin keholliseen: sen soinnilla on enemmän yhteistä hardcore-punkin, noisen ja industrialin kanssa kuin vaikkapa, sanotaan, sarjallisen perinteen. Hikari Kiyaman Death Metal Rock With Headbang muistuttaa riffikkäässä blastbeat-kaoottisuudessaan ilahduttavasti John Zornin ristiinpölytyksiä, aueten impressionistisiin fragmentteihin rupisen rumpukoneen päälle ja syöksyen jälleen free-häröpalloon. Asta Hyvärisen Improbable tuo mieleen teollisen rappeutumisen, dark ambientin, Coilin ja Mika Vainion; kotikuuntelussa huomio pysyy hyvin mimesiksessä, joista löytyy […]

Chiaroscuro-kvartetti aloittaa Beethoven-sarjansa selkeästi argumentoivalla tyylillä. Poissa on kaikki turbosointi ja vibratolla sidotut ja imelletyt laululinjat, ja solakka periodityyli korostaa tekstuurin dynaamisuutta ja ärhäkkää linjojen toisiinsa reagointia. Aksentit viiltävät kuin veitsi, mutta vielä oleellisempaa on hiljaisten nyanssien runsaus ja tarkkuus, joka saa kuuntelemaan tuttuja teoksia uusin korvin. C-molli-kvarteton Sturm und Drang -tunnelma välittyy puuskien ja vetäytymisten jatkuvana vuorovetenä, ja A-duuri- ja B-duuri-kvartettojen valo heijastuu kuin prismassa. Ehkä toisinaan soitossa korostuu analyyttisyys ja päämäärien tietoisuus tavalla, […]

Voiko orkestraalisemmin ja muhkeammin jousisekstetto enää soida kuin näissä esityksissä? Paikoin tuntuu aivan siltä, kun kuuntelisi sinfoniaorkesteria. Silti soitossa ei ole mitään prässäävää tai turboilevaa, vaan kaikki virtaa luonnollisesti ja lämpimästi. Hunajaakin on, mutta ei onneksi niin ylenpalttisesti kuin Amadeus-kvartetin ja kumppaneiden levytyksessä. Läpikuultavuus ja tekstuurin selkeys säilyvät aina lähtökohtana, ja soinnissa on kosolti valonhämyä. Brahms on nauttinut mahdollisuudesta syventää kvartettisointia alttoviululla ja sellolla, ja Tabea Zimmermann ja Jean Guichen Queyras tuntuvat toimivan yhteen hitsautuneen […]

Kiivaasti taistellun Donetskin alueella syntynyt Nikolai Kapustin (1937-2020) oli jazzille omistautunut ukrainalainen konserttimusiikin säveltäjä. Hän ei halunnut kutsua teoksiaan jazziksi, sillä ne ovat täysin nuoteille kirjoitettuja ilman improvisointia. Tyyliltään pianisti Frank Dupreen, basisti Jakob Kruppin ja rumpali Obi Jennen soittamat pariminuuttiset, otsikoinniltaan vaihtelevat kappaleet ovat kuitenkin silkkaa jazzia. Ne ovat myös virtuoosista, kekseliästä ja riemukasta musiikkia, joka saa Kapustin-spesialistiksi nousseen Dupreen johdolla svengaavat levytykset. Tietty germaaninen suoraviivaisuuskin tuntuu sopivan musiikkiin, jonka rytmit ja käänteet on […]