Orkesterit ja konsertot

Jokaisella eurooppalaisella kansakunnalla kuuluu olla taidemusiikin kansallissankarinsa, mutta yleissivistykseen on jäänyt tältä osin aukkoja. Bulgaria on tunnettu verevästä kansanmusiikistaan, joka on seikkaillut Bartókin ja monien nykysäveltäjien teoksissa, mutta bulgarialaisten taidesäveltäjien nimeäminen onkin vaikeampaa. Pantsho Vladigerov (1899-1978) opiskeli ensin Sofiassa kirkkomusiikistaan tunnetun Dobri Hristovin johdolla ja sitten Berliinissä Paul Juonin oppilaana. Berliiniin Vladigerov myös jäi pitkäksi aikaa teatterilegenda Max Reinhardtin Saksalaisen teatterin musiikinjohtajaksi. Sieltä hän kotiutui 1930-luvulla Bulgariaan Sofian konservatorion sävellyksen professoriksi. Vladigerovin musiikki on lähtökohdiltaan […]

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin sointi on niin erityinen, että sen usein tunnistaa jo äänen alukkeesta. Niin tälläkin levyllä, joka on orkesterin ja sen taiteellisen johtajan Malin Bromanin ensimmäinen yhteinen. Esa-Pekka Salosen Stockholm Diary alkaa intensiivisellä soinnilla, jossa bassot ja sellot ärjyvät muhkeina, viulut välkehtivät, ja väliäänten nopeana toistuva rytmikuvio luo koko teoksen ajan jatkuvan svengin. Salonen muistelee nostalgisesti Tukholman-aikaansa, joka tuntuu olleen täynnä nuoren miehen itseluottamusta. Jousitekstuuri saa yhä uusia värejä intohimoisesta melodiasta pizzicato-sateeseen ja viuhuviin kuvioihin, […]

Thomas Larcher (s. 1962) aloitti uransa pianistina, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän säveltämiseen. Hän on ollut leimallisesti ECM-merkin säveltäjä, mutta nyt Ondine täydentää kuvaa kahdella suurimuotoisella teoksella. Toinen sinfonia lisänimeltään Kenotaph (2016), on saanut säveltäjän pohdiskelemaan, minkälainen sinfonian pitäisi tänä päivänä olla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perinteistä neliosaista rakennelmaa ja värikkäästi vyöryttävää orkesterinkäsittelyä, jonka vaiheet ja yksityiskohdat Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri tuo vaikuttavasti esiin konserttitaltioinnissaan. Larcherin tyyli on liukunut entistä postmodernimpaan suuntaan ja […]

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Linzin Bruckner-orkesteri, johtajana Markus Poschner. Capriccio C8081. Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 (1874–1876 versio, 1878–1881 versio, 1887–1888 versio, Volksfest-finaali, variantteja). Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Accentus Music ACC 30533 (4 cd). Brucknerin sinfoniat tuntuvat nyt olevan maailmalla muodissa. Orkesterit, levymerkit ja kustantajat valmistautuvat säveltäjän 200-vuotisjuhliin vuonna 2024, johon mennessä Capriccion Brucknerin sinfonioiden kokonaislevytyksen on tarkoitus olla valmis. Bruckner syntyi Linzissä, joten kotikaupungin Bruckner-orkesterilla on säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa todistamisen paikka. Teoksesta […]

 Max Regerin pianokonsertto vuodelta 1910 on nelikymmenminuuttinen järkäle, joka on paljoudellaan pelottanut pianistit kimpustaan. Teoksen on aiemmin levyttänyt mm. Marc-André Hamelin, mutta voimapianistien joukkoon kohinalla noussut saksalainen Joseph Moog on monin tavoin kotonaan konserton parissa. Reger julisti teoksensa ”sinfoniaksi piano-obligatolla”, mutta Moog korottaa massiivisen soolonsa konsertoivaan loistoon. Vaikka kyseessä on germaaninen monumentti, musiikissa on myös runolliset suvantonsa, etenkin myöhäisromanttisesti viipyilevässä Largossa. Moogin ja Saksan radiofilharmoniaa johtavan Nicholas Miltonin ote on innoittunut, ja harvinainen teos saa […]

 Viime vuosien musiikillinen ryhtiliike on kaivanut esiin historiaan unohdettuja mustaihoisia ja naissäveltäjiä. Florence Price (1887–1953) oli musta naissäveltäjä, joka sai eläessään jonkin verran tunnustusta, mutta katosi kuoltuaan täysin ohjelmistosta vuosikymmeniksi. Pricen musiikkia voi luonnehtia eräänlaiseksi mustien kansallisromantiikaksi, jonka taustaksi voi ajatella USA:ssa vierailleen Dvorakin avomielisyyden ja orkesterinkäsittelyn. John Jeterin johtama Wienin radion sinfoniaorkesteri osoittaa empaattisilla tulkinnoillaan, että Pricen musiikilla on tärkeä paikkansa 1900-luvun musiikissa. Sinfonia on sävellysmuotona nähty ”kuolleiden valkoisten eurooppalaisten” musiikiksi, mutta vuonna 1940 […]

Paul Hindemith kävi läpi tyylikehityksen, jonka punaisena lankana oli epäromanttisuus. Se on pitänyt hänen musiikkinsa taustalla silloinkin, kun radikaalimmin modernit säveltäjät ovat nousseet sieltä esiin. Hindemithin ”asiallinen”, arkkitehtuurin funktionalismia muistuttava tyyli toimii usein musiikillisen ilmanraikastimen tavoin. Poissa ovat tunneähky ja hermoja raastava ilmaisupakko huomion kiinnittyessä paljaammin musiikillisiin arvoihin. Neliosaisesta klarinettikonsertosta (1947) huokuu myös sodan päättymistä seurannut tanssiva ilo ja hitaan osan huojentava rauha, joista Sharon Kam ja Frankfurtin RSO rakentavat hienon kokonaisuuden. Hindemith sävelsi lähes […]

Hovisäveltäjä Michel-Richard De Lalande (1657–1726) seurasi Ludvig XIV:tä musiikillisena varjona noin neljänkymmenen vuoden ajan. ”Aurinkokuninkaan” musiikilliset intohimot kohdistuivat näyttämölle, mutta De Lalande sonnusti sävellyksillään kuninkaallisen arjen, iltapuhteet, rukoukset ja ruokailut. ”Sinfoniat kuninkaan illallisille” eivät ole haarukoiden ja veitsien kalinaa säestävää taustaa, vaan nokkelia soitinsarjoja, joista löytyy kuninkaan rakastamia tansseja, mutta myös syvähenkisiä passacaglioita. Musiikista tulvii muistoja näyttämöltä, metsästysretkiltä ja taisteluista – monarkkisen elämän koko kirjo. Ludvig XIV:n illalliset olivat tarkan koreografian valtiollinen toimitus, joka ei […]

Jordi Savall on viimeinen vanhan liiton periodijohtajista, joka on levyttänyt Beethovenin sinfoniat. Teokset ovat hänelle pitkän musiikillisen kehityksen päätepiste, eikä hän ole johtanut Beethovenia myöhäisempää musiikkia. Mutta nämä sinfoniat ovat myös laajemman kulttuuriprojektin huipentuma, jossa risteytyvät Savallin aiempien levytysten humanistiset pyrkimykset. Le Concert des Nations -orkesterin tulkinnat on silti ankkuroitu vallitseviin näkemyksiin periodisoitosta. Tempot sivuavat metronomilukemia, ja soitto on objektiivisen tarkkaa, vaikka ei mekaaniseksi metodisoitua. ”Pastoraalisinfonia” ei ole turistien kesäretki luonnon helmaan vaan valistushenkisesti dramatisoitu […]

See Siang Wong keskittyy Beethoven-trilogiansa toisessa osassa säveltäjän lapsuuden- ja nuoruudenteoksiin ja jaa niistä paljon irti vitaalilla otteellaan, rikasilmeisellä kosketuksellaan ja eläytymisellään tulevan neron nuoruuden intoon. Näissä teoksissa on totisesti ammennettavaa muillekin kuin pianonsoiton opiskelijoille. Levy alkaa ns. Kurfürsten-sonaateilla, jotka julkaistiin syksyllä 1783 säveltäjän ollessa 13-vuotias. Onhan niissä vielä vähän lapsekasta klassismin mallien toteutusta, mutta See Siang Wongin käsissä teini-iän hormonit alkavat jo jyllätä, erityisesti virtuoosisissa finaaleissa, joiden pirskahtelu ja humoristiset käänteet tulevat estottomina esiin. […]

  J ean-Jacques Kantorow ja Liègen filharmoninen orkesteri levyttivät BIS:lle vähän aiemmin Saint-Saënsin sinfoniat nro 1-2 (1853, 1859) sekä varhaisen A-duuri-sinfonian (1850). Niitä luonnehti erinomainen äänitys sekä raikas ja tarkka ote, joka saa jatkoa vuonna 1856 valmistuneen F-duuri-sinfonian levytyksessä. Lisänimi ”Urbs romana” ei ilmeisesti liity Roomaan, vaan nuoren Saint-Saënsin voittamaan sävellyskilpailuun Bordeaux’ssa. Siitä huolimatta hän ei koskaan julkaissut teosta, joka painettiin vasta vuonna 1974. Kantorow levytti teoksen aikoinaan myös Tapiola Sinfoniettan kanssa BIS:lle, eikä tulkinnoilla […]

  Gustav Mahlerin laulusarja Das Lied von der Erde perustuu Tang-kauden runoihin saksankielisinä käännöksinä, jotka puolestaan perustuvat ranskannoksiin. Ei sillä silti ole kiinalaisuuden kanssa mitään tekemistä. Kapellimestari Long Yu päätti laittaa kulttuurit keskustelemaan ja tilasi Xiaogang Ye’lta teoksen alkuperäisiin kiinalaisrunoihin. Tulos on kihelmöivä. Mahlerin resignaatio, jäähyväistunnelma ja nostalgia ovat vieraita kiinalaiskollegalle, joka korostaa runojen elämäniloa ja hetkeen tarttumista, vaikka kyseessä onkin elämän ehtoopuoli. Orkesteri soi värikkäästi ja eloisin yksityiskohdin, tuoden mieleen Szymanowskin tai venäläiset orientalistit. […]