Orkesterit ja konsertot

Beethovenin pianokonsertot ovat viime vuosina kiinnostaneet monia pianisteja, ja iloisimpia yllätyksiä on ollut tämä Boris Giltburgin, Vasily Petrenkon ja Liverpoolin Kuninkaallisen filharmonian yhteistyö. Naxos on pitänyt tuotantoarvot korkealla, äänitys on moitteeton ja balanssi Giltburgin heleä-äänisen Fazioli-pianon ja innostuneesti soittavan orkesterin välillä on ollut ihanteellinen. Sitä merkityksellisempi on ollut henkinen tasapaino, jossa venäläissyntyiset taiteilijat – Giltburg asuu Israelissa, Petrenko on asettunut Englantiin – tuntuvat löytävän klassikkoteokset uudelleen. Sarjan viimeisessä osassa toisiaan täydentävät dramaattinen c-molli-konsertto ja runollinen […]

Vuosi 1923 tarkoitti Saksassa radiolähetysten käynnistymistä Berliinin Potsdamer Platzilla. Kuten myöhemmin Suomessa uusi media tarvitsi uutta musiikkia, jonka kokoonpanoja aikansa teknologia rajoitti. Saksassa ilmapiiriin vaikutti taannoin päättynyt sota, superinflaatio – ruisleipä maksoi viisi miljardia markkaa – sekä päätään nostavat natsit, jotka epäonnistuivat Münchenissä vallankappauksessaan. Ernst Tochin hilpeän tanssisarjan huilulle, klarinetille, viululle, alttoviululle, kontrabassolle ja lyömäsoittimille he tuomitsivat myöhemmin ”rappiotaiteeksi”. Weimarin tasavallan vapaa henki puhaltaa myös Kurt Weillin Frauentanzissa, keskiaikaisiin minne-runoihin pohjautuvissa haikeissa rakkauslauluissa. Se kaikuu […]

  Lotta Wennäkosken musiikissa tuntuu jotenkin yhdistyvän kaikki, mikä suomalaisessa uudessa musiikissa on onnistunut. Siihen kuuluu monipuolinen tekniikka, jolla voi toteuttaa mielikuvituksellisia ideoita ja irrottaa perinteisistä välineistä uusia ja taiteellisesti motivoituja saundeja. Häntä tuntuu ruokkivan uteliaisuus, joka saa teokset aukeamaan moniselitteisistä otsikoistaan sekä hyvin konkreettisiin että abstrakteihin ja avariin mielikuviin. Stravinskya muistuttavalla tavalla Wennäkoski näyttää löytävän ”lottamaisuudet” mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä. Musiikissa voi olla myös huumoria, vaikka Promseissa 2017 kantaesitetyn hilpeän Flouncen (2017) varovainen […]

  Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina. Walker ei […]

  Liverpoolin Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri nousi Vasili Petrenkon johtajakaudella brittiorkesterien eturiviin. Petrenko lopetti vuonna 2021, ja hänen seuraajanaan on aloittanut venezuelalais-armenialainen Domingo Hindoyan, joka on naimisissa tähtisopraano Sonya Yonchevan kanssa. Onyxin ranskalaisen musiikin kokoelma on Hindoyanin ja liverpoolilaisten pelinavaus äänilevyllä, joka lupaa valoisaa tulevaisuutta. Petrenkon slaavilaisten tunteiden tilalla on nyt gallialaista eleganssia ja rationalismia, jonka ansiosta Debussyn pakoileva Jeux kuulostaa tavallista tiiviimmältä ja määrätietoisemmalta. ”Faunin iltapäivästä” jää samalla otteella uupumaan magiaa. Ehkä olisikin voinut levyttää […]

  Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]

Alban Bergin musiikki on harvoin kuulostanut näin kauniilta. Andrew Davis ei suoranaisesti romantisoi säveltäjän modernistisia teoksia, mutta teokset tuntuvat asettuvan enemmän Mahlerin sinfonioiden kuin Schönbergin teorioiden jatkoksi. Vaikutelmaa tehostaa BBC:n sinfoniaorkesteri, joka liikkuu näissä tummien värien maisemissa kuin kotonaan, vailla atonaalisuuden tuottamaa kipeyttä ja angstia. Ensimmäisen maailmansodan varjossa syntyneet kolme orkesterikappaletta op. 6 ovat Bergin lähimmäs sinfoniaa sivuava teos. Sen hapuilevat melodialinjat ja riitasointuiset harmoniat sulautuvat Davisin tulkinnan suvereenissa orkesterinkäsittelyssä häilyvien varjojen impressionismiksi. Raastavampia tulkintoja […]

Bartókin Divertimento (1939) ja Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille ja celestalle (1936) ovat teoksia, joissa hänen moderneista, folkloristisista ja klassistisista herätteistä sulautunut tyylinsä soi intensiivisimmillään. Divertimenton otsikko viittaa viattomaan viihteeseen, mutta hitaasta osasta ryömivät painajaisnäyt kertovat enteitä totalitarismin kauhuista ja lähestyvästä suursodasta. Myös asiallisen otsikkonsa taakse piiloutuva varhaisempi teos käy sinfonisessa järjestyksessä ja teräksenlujissa rakenteissaan läpi hämmentävän määrän häälyviä tunnelmia ja draamaa. Molemmat kuuluvat 1900-luvun klassikoihin ja taiturinumeroihin, joiden haasteisiin Pietari Inkisen johtama, Saarbrückeniä ja Kaiserlauternia […]

Venäläinen trumpetinsoitto oli aikoinaan voimalaji, joka poikkesi kuuluvasti länsimaisista ihanteista. Suomessa vieraillut ja opettanut ukrainalaistaustainen Timofei Dokshitzer (1921–2005) edusti suoraa ja kaiken läpäisevää neuvostotrumpetismia, jolle Arutjunjanin ja Weinbergin railakkaan virtuoosiset konsertot sopivat kuin smetana borssikeittoon. Dokshitzerin muistolle levynsä omistanut kanadalaistrumpetisti Paul Merkelo tunnistaa tyylilajin, ja yhteistyö Hans Grafin johtaman Venäjän Kansallisorkesterin kanssa on asianmukaisen reipasta. Parhaimmillaan Merkelo on Arutjunjanin armenialaismelodioita pursuavassa lyhyessä koitoksessa (1950). Weinbergin trumpettikonserton (1967) kolmiosainen rakennelma – Etydejä, Episodeja ja Fanfaareja – […]

Laulut ovat ajatuksia, jotka hengitetään ulos silloin, kun ihmiset antavat suuren voiman liikuttaa itseään”, on lausunut inuittivanhin Orpingalik John Luther Adamsin uuden sävellyksen motoksi. Adamsin Silassa (2021) niin esiintyjät kuin kuulijat sulautuvat maailman hengitykseen (The Breath of the World) verkkaisessa pulssissa ja veistoksellisissa harmonioissa, joissa soi Wagnerin Reininkultansa alussa tavoittama myyttinen alkuvoima. Teos on sävelletty viidelle kuudentoista hengen muusikkoryhmälle – puupuhaltimia, vaskia, lyömäsoittimia, jousia ja laulajia – jotka ympäröivät ulkoilmassa yleisöä. Jokainen esittäjä soittaa tai […]

Englannissa vietettiin 2022 Vaughan Williamsin 150-vuotisjuhlaa, mutta säveltäjä ei ole vakiinnuttanut asemaansa yhtä lujasti kansainvälisessä ohjelmistossa. Martyn Brabbins ja BBC:n sinfoniaorkesteri vastaavat tuoreimmasta sinfonioiden kokonaislevytyksestä, josta on vielä yksi julkaisu tulossa. Vuonna 1947 valmistunut kuudes sinfonia on säveltäjän rajuimpia luomuksia, jonka dramaattinen sävelkieli yhdistettiin syntyaikana maailmansotaan. Brabbins ei tartu ennakko-oletuksiin vaan nostaa teoksesta esiin kaikki tasot ja yksityiskohdat. Tasapuolisessa tarkkavaisuudessaan tulkinnasta ehkä puuttuu vimmaa, jolla Stokowski aikoinaan naulasi teoksen historiaan, mutta Hyperionin huolella äänittämä esitys […]

Santtu-Matias Rouvalin Sibelius-levytykset Göteborgissa saavat jatkoa kolmannella ja viidennellä sinfonialla. Niiden seuraksi esitetään Pohjolan tyttären parisuhdekonflikti, josta on siivottu pois shamanistiset noitamenot. Varsinkin kolmas sinfonia kuulostaa raikkaalta ja svengaa runsaissa ostinato-rytmeissään. Hitaassa osassa Tshaikovski-yhteys erottuu tyylikkäänä plastisuutena. Finaalin alku on eritelty taitavasti: hymnimäinen pääteema nousee aiheiden risukosta ja oikenee pienen empimisen jälkeen näyttävästi täyteen mittaansa. Viidennen sinfonian ensiosassa temponvaihdokset toteutuvat luontevasti, mutta viimeinen rutistus tuntuu jäävän vähän piippuun. Göteborgilaiset tuntevat Sibeliuksensa, ja sinfoniset aiheet siirtyvät […]