Erkki-Sven Tüür
Erkki-Sven Tüür: Fata Morgana, Synergie, Jousikvartetto nro 2 ”Lost Prayers”, Lichttürme. Harry Traksmann, Florian Donderer, Annette Walther, viulu; Xandi van Dijk, alttoviulu; Leho Karin, Tanja Tetzlaff, Thomas Schmitz, sello; Marrit Gerretz-Traksmann, piano. ECM New Series ECM2666 Virolainen Erkki-Sven Tüür tunnetaan ennen kaikkea orkesterisäveltäjänä, mutta ECM:n uudella levyllä esitellään tyylirikkaan säveltäjän kamariteoksia jousiduolle, pianotriolle ja jousikvartetille. Bremenin Sendesaal on tarjonnut levylle loistavan akustiikan, ja soittajavalinnat ovat priimaa. Luonnonvoimainen, liikkuva Fata Morgana pianotriolle kantaa alkuräjähdyksensä kaikuna niin spektralismia kuin Pärtin Fratresin jousiarpeggioita. Sen tulinen pyttipannu […]
Jean Sibelius
Jean Sibelius: Impromptut op. 5, Sonatiini fis-molli op. 67/1, “Puu”-sarja op. 75, Kymmenen pianokappaletta op. 24. Eero Heinonen, piano. Piano Classics PCL10220.Suomalaista musiikkielämää vaivaa jonkinmoinen ikärasismi, sillä valitettavan harvoin kuulee konsertissa tai levyllä säveltaiteemme vanhempia valtiohenkilöitä. Viime vuonna 70 vuoden rajapyykin saavuttanut Eero Heinonen on yksi näistä taiteilijoista. Ne kerrat, kun häntä on päässyt kuulemaan, ovat vahvistaneet, että kokemuksen jalostamat muusikot – kuten hienoimmat viinit – vain paranevat ikääntyessään. Heinonen teki vuosituhannen vaihteessa Sibeliuksen julkaistuista pianosävellyksistä […]
Wolfgang Amadeus Mozart
Wolfgang Amadeus Mozart: Jousikvintetot C-duuri KV 515 ja g-molli KV 516. Quatuor Van Kuijk, Adrien La Marca, alttoviulu. Alpha 587.Ranskalainen, ensiviulistinsa Nicolas van Kuijkin mukaan nimetty kvartetti on aiemmin levyttänyt Mozartin jousikvartettoja, mutta poikkeaa tässä kertaluokkaa suurempiin kvintettoihin, ekstra-alttoviulistinaan Adrien La Marca. Levylle ovat päätyneet Mozartin kaksi suurinta jousikvintettoa C-duurissa ja g-mollissa. Kvartettolevytyksistä tuttu linjakas, läpikuultava ja niukkavibratoinen saundi karkottaa musiikista jonkin verran mehevyyttä, mutta sen tilalla painotetaan tekstuurin monitasoisuutta ja soitinten erilaisia rooleja. C-duuri-kvintetossa […]
Nikolai Mjaskovski
Nikolai Mjaskovski: Sellosonaatit 1-2. Aleksandr Glazunov: Kaksi kappaletta op. 20, Chant du Ménestrel. Andreas Brantelied, sello, Bengt Forsberg, piano. Naxos 8.573985.Nikolai Mjaskovskin kaksi sellosonaattia (1911, 1948) ovat hiljalleen vakiintuneet osaksi sellistien ohjelmistoa. Ne haarukoivat venäläisen musiikin traditiota vallankumousta edeltävästä myöhäisromantiikasta toisen maailmansodan jälkeiseen neuvostoepiikkaan. ”Moskovan omaksitunnoksi” luonnehdittu Mjaskovski pystyi säilyttämään aikojen myrskyissä pohdiskelevan luonteensa, joka istuu hyvin sellomusiikkiin. Paulon kilpailut 2007 voittanut Andreas Brantelied heittäytyy muhkean selloäänen turvin slaavilaiseen itsetutkiskeluun, kamppailun ja nostalgian täyttämään melodisuuteen. […]
Paganini ym.
Carnival: Paganini, Vivaldi, Locatelli, Corelli. Karen Gomyo, viulu, Ismo Eskelinen, kitara. BIS-1998Tässäpä viehättävästi suunniteltu levy Paganinin ystäville: Karen Gomyo ja Ismo Eskelinen kertovat virtuoosi-Paganinin intiimimmästä, lyyrisemmästä puolesta, tuovat taustaksi sata vuotta Paganinin teoksia edeltävää barokin viulismia sekä ylipäätään muistuttavat, kuinka läheinen instrumentti kitara oli Paganinille. Viulu-kitara-sonaateissa tavataan romanttisesti laulava Paganini tutun sähäkän taiturin rinnalla. Eskelisen kitara hyrisee ja Gomyo soittaa vilpittömällä, kirkkaalla otteella. Barokkisonaatteja lähestytään modernein soittimin Paganinista käsin, bel canton hengessä. Eskelisen unelmoiva kitara […]
Piazzolla ym.
Dear Mademoiselle. Astor Piazzolla: Le Grand Tango, Igor Stravinsky: Suite italienne, Nadia Boulanger: Kolme kappaletta sellolle ja pianolle, Elliott Carter: Sonaatti pianolle ja sellolle, Philip Glass: Tissue nro 7, Michel Legrand: Peau d’âne, Les Moulins de mon cœur, Les parapluies de Cherbourg, Quincy Jones: Soul Bossa Nova. Astrig Siranossian, sello, Nathanaël Gouin, piano, Daniel Barenboim, piano. Alpha 635.Sellisti Astrig Siranossianin Nadia Boulangerille (Dear Mademoiselle) omistama levy alkaa Piazzollalla ja päättyy Quincy Jonesiin, mutta vierailee välissä […]
Kalevi Kiviniemi
Antico. Urkumusiikkia 1300–1600-luvulta. Kalevi Kiviniemi, Sionin Notre Dame de Valéren urut. Fuga 9464Kalevi Kiviniemen urkutaiteen ja levytysten yksi voimanlähde on hänen kykynsä adaptoitua eri instrumentteihin ja ottaa niisti irti niiden luonteenomainen ilmaisu – kuitenkin oman persoonallisen tulkintansa säilyttäen. Levy-yhtiö Fugalle 20 vuoden aikana tekemässään OrganEra -sarjassa Kiviniemi on soittanut historiallisia urkuja kaikilta aikakausilta, mukaan lukien sellaiset erikoisuudet kuin Filippiinien bambu-urut. Rouenin Cavaillé-Coll-soittimella tehty levy on erityisasemassa tilan, arkkitehtuurin, soinnin ja tulkinnan muodostaman kokonaisuuden huikeudessa. Kiviniemi päättää […]
Arvo Pärt
Vähien sävelten valkoinen valo” otsikoi Pärt-kokoelmansa Accentus Musicus, joka seuraa ECM:n esimerkkiä harmaasävyisen askeettista kansiliparetta myöten. Anish Kapoorin Marsyas-veistoksen innoittama, suurelle orkesterille ja pianosolistille sävelletty liki 40-minuuttinen Lamentate on Pärtiä massiivisimmillaan ja intiimeimmillään. Kärsimystä ja kuolemaa tutkaillaan yksinäisen pianon vaeltaessa harvakuteisen, joitakin kertoja ärjähtävän orkesteritekstuurin halki. Pärt on vähien sävelien profeetta, ja vain lapsenuskolla ja oikealla ajoituksella niistä syntyy tällainen immateriaalinen keidas nykyajan kulutuksen ja kohelluksen keskelle. Onute Grazinyte ja Modestas Pitrenasin johtama Liettuan […]
Bohuslav Martinů
Martinůn kaksi viulukonserttoa eivät ole lähimainkaan niin tunnettuja kuin soisi. Levytyksiäkin on syntynyt vähänlaisesti: Josef Sukin Supraphon-tulkinnat kuuluvat historialliseen kategoriaan, ja Isabelle Faust levytti jokin aika sitten toisen konserton. Frank Peter Zimmermann paikkaa Bambergin sinfonikkoja johtavan Jakub Hrusan kanssa ison aukon näyttäen, kuinka elinvoimaisesta ja taiturillisesta musiikista on kyse. Sekä vuonna 1933 valmistunut ensimmäinen että kymmenen vuotta myöhemmin syntynyt toinen viulukonsertto ovat kolmiosaisia, layoutiltaan uusklassisia teoksia, jotka luultavasti sujuvan luonteensa vuoksi ovat jääneet sivuun. […]
The Queen’s Delight
Viime aikoina barokkimusiikkia on lähestytty yhä enemmän sekä nykyisten että historiallisten populaarityylien kautta. Ehkä monien nykykuulijoiden maku vastaa paremmin rahvaan kuin hoviaateliston normeja, joka tapauksessa barokkiaikana musiikissa vaikutti yhtä jyrkkä säätyjako kuin yhteiskunnassakin. Huilisti François Lazarevitchin johtama normandialaisyhtye Les Musiciens de Saint-Julien tarttuu levyllään rohkeasti englantilaiseen populaariperinteeseen, laulettuihin balladeihin ja kengän kantoja kopisteleviin kontratansseihin. Musiikki on enimmäkseen peräisin John Playfordin (1623-1686) The Dancing Masterin eri painoksista, nykyaikaiset sovitukset ovat Lazarevitchin. Levyllä kuultavia Henry Purcellin, Henry […]
Jean-Philippe Rameau
Virtuaalirakkauden ongelmat eivät ole niin uusia kuin kuvittelisi. Ovidiuksen Metamorfooseissa Pygmalion veistää itselleen patsaan, joka Amorin henkiin herättämänä hurmaa kaunotar Galatheana. Bernard Shaw kirjoitti aiheesta näytelmän, josta Frederick Loewe sävelsi musikaalin My Fair Lady. Aihe kiinnosti myös 1700-luvun säveltäjiä, joita inspiroivat valistusajan ideat mekaniikasta ja sielusta. Jean-Philippe Rameaun Pygmalion sai menestyksekkään ensi-iltansa vuonna 1748 ja Georg (Jiri) Bendan samanniminen monodraama vuonna 1779. Rameaun pieni balettiooppera on tunnettu ja moneen kertaan levytetty teos, jossa kuvanveistäjän taltta […]
Uuno Klami
Uuno Klami: Viulusonaatti (täyd. Eero Kesti), Andantino alttoviulusonaatista, Berceuse viululle ja pianolle, Pianokvartetto D-duuri. Esa Ylönen, piano, Essi Höglund, viulu, Eero Kesti, alttoviulu, Sirja Nironen, sello. Alba ABCD 460.Virolahtelainen Uuno Klami kiinnostui kamarimusiikista lähinnä uransa alkupuolella, mutta toimivuudessaan teoksilla voisi olla enemmänkin käyttöä suomalaisessa konserttielämässä. Impressionistisesti vaikuttunut viulusonaatti (1920) on aiemmin kuultu fragmentaarisessa muodossa, mutta nyt finaalin on täydentänyt vakuuttavasti Eero Kesti. Essi Höglundin tulkinta sonaatista on linjakas, ja viululle ja pianolle sovitetussa Kehtolaulussa – alkuperäinen […]