Soitin ja kamarimusiikki

Kadonneiksi luultuja sävelhelmiä digitaalimuotoon pelastava Artie Music on toteuttanut kulttuuriteon julkaistessaan nykypolville tuntemattomaksi jääneen Kalevi Hartin keskeisen tuotannon. Levy todistaa, että Metropolitan School of Musicissakin opiskellut Hartti (1927–1964) oli otteeltaan kotimaisten jazzpianistiemme kärkiluokkaa. Hartista sukeutui kuitenkin ”käyttömusiikin” tekijä ja tärkeimpiä säveltäjiä 1950-luvun Fennada-Filmissä, jossa hänen skaalansa ulottui komedioista film noiriin ja sotilasfarsseista draamaan. Muun muassa Yö on pitkä -rikoselokuvan musiikista levyllä kuullaan Harmony Sistersin Maire Ojosen tulkitsema lattari Kiltti tyttö. Hartin lahjakkuutta melodian, harmonian ja rytmin […]

Olivier Pons on aikoinaan Venäjällä opiskellut ja pitkään Suomessa työskennellyt ranskalaisviulisti. Kreislerin Preludi ja Allegro à la Pugnani paljastaa hänet myös vereväksi virtuoosiksi, mikä olisi varmasti miellyttänyt Sibeliusta, joka myöhäisissä viulukappaleissaan eläytyi nuoruutensa musiikkiin ja viulistihaaveisiin. Venäläisen perinteen suvereeni hallinta tulee esille Tshaikovskin Melankolisessa serenadissa ja vielä terävämmin Prokofjevin ensimmäisessä viulusonaatissa, jossa myös pianisti Folke Gräsbeck pääsee näyttämään kyntensä. Laajan kappalekirjon kiintoisimpia näytteitä ovat aiemmin levyttämättömät Oskar Merikannon kappaleet. On vaikea käsittää, kuinka sellainen melodinen […]

Tuo voi olla vain kuuluisa saksilainen tai itse piru”, kerrotaan Domenico Scarlattin päätelleen Venetsiassa cembalistin henkilöllisyyden. Händelin cembalomusiikki ei ole lähimainkaan niin hyvin tunnettua kuin hänen oratorionsa, oopperansa tai orkesteriteoksensa. Hän oli armoitettu virtuoosi ja improvisoija, mutta ei panostanut cembaloteostensa julkaisuun. Tällä tuplalevyllä hänen ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia vaikutteita yhdistelevät cembalosarjansa syttyvät riehakkaaseen elämään, kiitos Francesco Cortin räjähtävän virtuoosisuuden ja hänen Christian Vaterin mallin (1738) mukaan rakennetun soittimensa. Oopperasäveltäjän draama ja svengi huokuvat kaikista tanssinumeroista, […]

Avant l’orage, “Ennen myrskyä”, viittaa ennen toista maailmansotaa vuosina 1926–39 Ranskassa sävellettyihin jousitrioihin. Amerikkalainen Black Oak Ensemble – Desirée Ruhstrat, viulu, Aurélien Pederzoli, alttoviulu ja David Cunliffe, sello – ovat kaivaneet tuplalevylleen antoisan valikoiman sotienvälisessä tyylimurroksessa syntynyttä musiikkia. Varhaisin teos on meriupseeri Jean Crasin komentamallaan risteilijä Lamotte-Picquetilla vuonna 1926 säveltämä rohkea ja yllättävän moderni teos. Muut teokset tulevat 30-luvun lopulta. Tunnetummista säveltäjistä Henri Tomasi on merkinnyt trionsa ’divertissementiksi’, mutta tähän viihteeseen kuuluvat myös kirpeät mausteet. […]

On vähän surullista, että monella säveltäjällä on Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) tavoin tapana nousta kansainväliseen kuuluisuuteen kohta kuolemansa jälkeen. Weinbergin elämäntaival puolanjuutalaisesta pakolaisesta rajoitusten kanssa painivaksi neuvostosäveltäjäksi on kirjattu hänen jousikvartettoihinsa. Niistä ensimmäinen (1937) on teini-ikäisen sävellys ennen natsien hyökkäystä Puolaan. Weinberg luonnehti sen puristavasti kromaattista tekstuuria ”uusimpressionistiseksi”. Teos kertoo, että olennaiset elementit hänen kvartettodramatiikastaan olivat paikallaan jo ennen tutustumista Shostakovitshiin. Romanialainen Arcadia-kvartetti on saanut Weinbergin kvartetoista lähetystehtävän ja soittaa esikoisteoksesta vuonna 1985 uudistetun laitoksen anteeksipyytelemättömällä […]

Ferdinand Riesin (1784–1838) kohtalona on ollut jäädä opettajansa Beethovenin varjoon, jota hän itse syvensi vuonna 1838 julkaistulla muistelmateoksella – edelleen luotettavimpia aikalaislähteitä Beethovenista. Toimittuaan 1800-luvun alussa mestarinsa sihteerinä ja managerina Ries ryhtyi rakentamaan pianistin- ja säveltäjänuraa kauempana. Vuosina 1813–1924 hän menestyi Lontoossa, jossa Nash-yhtyeen levyttämät konsertoivat kamariteokset syntyivät. Ries oli erinomainen pianisti ja laittaa Simon Crawford-Phillipsin lujille virtuoosisesti säkenöivässä ”Suuressa sekstetossa”. Nash-yhtyeen jousisoittajat haastavat hänet aina kun voivat, ja Graham Mitchellin kontrabasso antaa reippaalle teokselle […]

“Maailma George Antheilin mukaan” oli uusi ja uljas. Amerikkalaissäveltäjän (1900–1959) kuningasvuodet osuivat kuohuvalle 1920-luvulle, jolloin hän debytoi ”pianisti-futuristina” ja liittyi Pariisin avantgarden eturintamaan. Antheilin viulusonaatti nro 1 yhdistää ääriosien jyskyttävät konerytmit väliosien vienoihin afrikkalaisvaikutteisiin, joita säveltäjä poimi Tunisian-matkalta. Antheilin suuri esikuva oli Beethoven, jonka c-molli-viulusonaatti op. 30/2 saa tässä yhteydessä rajusti ailahtelevan tulkinnan. Levyesite lainaa Antheilin kuvausta Beethovenin sonaattimuodosta, jossa ensimmäinen teema on jalo kuin nainen, jonka kanssa mies menee naimisiin. ”Sitten tulee toinen teema, […]

Beethovenin ensimmäinen kvartetto-opus, vuosina 1798–1800 valmistuneet kuusi jousikvartettoa op. 18, on merkittävä irtiotto hänen opettajansa Haydnin luomasta lajityypistä. Beethovenin tuotannossa niitä käsitellään hänen ”klassisimpiin” kuuluvina teoksinaan, mikä toisinaan estää näkemästä niiden radikaaleja piirteitä. Viulisti Alina Ibragimovan vetämän Chiaroscuro-kvartetin esityksissä siitä ei ole pelkoa, sillä tulkinnat täyttää valpas inspiraatio. Draaman lähtökohtana ovat hiljaiset volyymit, huolella eritellyt pianissimot, joilla yhtye pakottaa kuulijansa höristelemään korviaan. Siihen kuuluu Chiaroscuron läpikuultava, suonikielinen ja vähävibratoinen jousisointi. Se suo mahdollisuuden aksentoida musiikkia […]

Klarinetisti Lauri Sallisen ja pianisti Anna Kuvajan levy äänitettiin pandemian eristämänä keväällä 2021, ja esittäjät luonnehtivat levyään pullopostiksi, joka välittää kamarimusiikin läheisyyttä ja yhteisyyttä. Olosuhteet inspiroivat muusikoista soittoa, josta huokuu haikeus ja ystävällisyys. Pääosassa ovat Robert Schumannin Romanssit ja Fantasiakappaleet, joissa Sallisen ja Kuvajan romanttinen nyansointi on valpasta, vain hetkittäin yksiulotteista. Clara Schumannin Kolme romanssia soivat huolettomampina ja kukkeampina, mikä sopii ’soiréehen’, jossa pukukoodi voisi olla ”smart casual”. Hyvä idea oli tuoda rinnalle tanskalaissäveltäjä Niels […]

César Franckin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta, ja belgialaissäveltäjää juhlitaan myös äänilevyllä. Franckia voisi luonnehtia romantiikan goottilaisen laidan ylipapiksi, mutta kovin harvoilla teoksilla hän on jäänyt ohjelmistoon. Franck toimi vuodesta 1847 alkaen Pariisin Ste Clotilden basilikan urkurina kuolemaansa 1890 asti. Hänen ”koottujen urkuteostensa” levytyksissä esiintyy yleensä 12 romanttisen urkumusiikin avainteosta, jotka mahtuvat kahdelle cd:lle. Toisin on laita Ricercarin kokonaislevytyksen. Joris Verdin on levyttänyt tunnettujen teosten lisäksi kymmenittäin pääasiassa liturgiseen käyttöön syntyneitä urku- ja […]

Brahmsin pianokvintetto oli nuoren säveltäjän voimanponnistus, joka vaati monta kierrosta ja jäi häälymään orkesteri- ja kamarimusiikin rajamaille. Se on tehnyt monumentaalisen teoksen levyttämisestä vaikeaa. Boris Giltburg Fazioli-pianoineen, Pavel Haas -kvartetti ja Supraphon onnistuvat haasteessa keskimääräistä paremmin. Dramaattiset huipentumat ja kontrapunktinen myllerrys toteutuvat täydellä painolla ja vibratolla, mutta ote herkistyy oitis lyyrisissä suvannoissa ja nostalgisissa silmäyksissä. Erityisesti Giltburg malttaa massiivisessa piano-osuudessa huolehtia yksityiskohdista ja kuunnella tunteen palolla soittavaa kvartettiaan. Jousisaundi on rikas, täynnä täyteläisiä mahongin sävyjä […]

William Bolcom (s. 1938) innostui ragtimesta 1960-luvun lopulla vähän ennen kuin 1900-luvun alun varhaisjazzista tuli ilmiö George Roy Hillin Puhallus-elokuvan myötä. Marc-André Hamelin on levyttänyt aiemmin Bolcomin moniaineksisen pianokonserton (1976) ja säveltäjän ragien – kaikkiaan 27 kappaletta – kokonaislevytys on ilmeinen rakkaudentyö. Bolcom on monien amerikkalaissäveltäjien tapaan seikkaillut kotimaansa monikulttuurisessa perinteessä, mutta eurooppalaiskuulijan yllättää eniten pianoteosten nostalginen haikeus. Sen seurauksena ragien virtuoosihaasteet hautautuvat helposti runollisiin tunnelmiin. Asiaan vaikuttavat myös Hamelinin taidot, jotka saavat kaiken kuulostamaan […]