CD-levyt

Händelin kruunajaisteokset tulevat ensi keväänä ajankohtaisiksi, kun kuningas Charles III varustetaan tunnusomaisella päähineellä. Kuningas Yrjö I myönsi Händelille testamentissaan 1727 Englannin kansalaisuuden, ja säveltäjä kiitti kirjoittamalla Yrjö II:n kruunajaisiin samana vuonna kolme Kruunajais-anthemia. Anthem kääntyy suomeksi ”hymniksi”, mutta Zadok the Priestiä lukuun ottamatta kyse on laajemmasta kuoroteoksesta. Händelin neljä anthemia ovat seremoniallisen musiikin suurimpia saavutuksia ja soineet brittiläisissä kruunajaisissa Yrjöjen ajoista. Hervé Niquet johtaa Alphan levyllä periodikriteereillä suurta orkesteria ja kuoroa, jotka ovat kuitenkin kaukana […]

Bachin suuri h-molli-messu on tunnustettu ja paljon levytetty mestariteos, mutta hänen neljä lyhyttä messuaan BWV 233-236 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pelkän Kyrien ja Glorian käsittäviä teoksia on kutsuttu myös luterilaisiksi messuiksi, ja suurin osa niiden musiikista pohjautuu varhaisempiin kantaatteihin. Teokset oli ilmeisesti tarkoitettu liturgiseen käyttöön, ja niiden rakenne oli suunniteltu tarkoin: kuoron laulama kolmitaitteinen Kyrie ja Gloria, jossa kuoro kehystää kolmea sooloaariaa. Parodiatekniikan vuoksi messuihin suhtauduttiin aikoinaan väheksyvästi. Nyt ne näyttävät, kuinka Bach kehitti jatkuvasti […]

Kadonneiksi luultuja sävelhelmiä digitaalimuotoon pelastava Artie Music on toteuttanut kulttuuriteon julkaistessaan nykypolville tuntemattomaksi jääneen Kalevi Hartin keskeisen tuotannon. Levy todistaa, että Metropolitan School of Musicissakin opiskellut Hartti (1927–1964) oli otteeltaan kotimaisten jazzpianistiemme kärkiluokkaa. Hartista sukeutui kuitenkin ”käyttömusiikin” tekijä ja tärkeimpiä säveltäjiä 1950-luvun Fennada-Filmissä, jossa hänen skaalansa ulottui komedioista film noiriin ja sotilasfarsseista draamaan. Muun muassa Yö on pitkä -rikoselokuvan musiikista levyllä kuullaan Harmony Sistersin Maire Ojosen tulkitsema lattari Kiltti tyttö. Hartin lahjakkuutta melodian, harmonian ja rytmin […]

Olivier Pons on aikoinaan Venäjällä opiskellut ja pitkään Suomessa työskennellyt ranskalaisviulisti. Kreislerin Preludi ja Allegro à la Pugnani paljastaa hänet myös vereväksi virtuoosiksi, mikä olisi varmasti miellyttänyt Sibeliusta, joka myöhäisissä viulukappaleissaan eläytyi nuoruutensa musiikkiin ja viulistihaaveisiin. Venäläisen perinteen suvereeni hallinta tulee esille Tshaikovskin Melankolisessa serenadissa ja vielä terävämmin Prokofjevin ensimmäisessä viulusonaatissa, jossa myös pianisti Folke Gräsbeck pääsee näyttämään kyntensä. Laajan kappalekirjon kiintoisimpia näytteitä ovat aiemmin levyttämättömät Oskar Merikannon kappaleet. On vaikea käsittää, kuinka sellainen melodinen […]

Tuo voi olla vain kuuluisa saksilainen tai itse piru”, kerrotaan Domenico Scarlattin päätelleen Venetsiassa cembalistin henkilöllisyyden. Händelin cembalomusiikki ei ole lähimainkaan niin hyvin tunnettua kuin hänen oratorionsa, oopperansa tai orkesteriteoksensa. Hän oli armoitettu virtuoosi ja improvisoija, mutta ei panostanut cembaloteostensa julkaisuun. Tällä tuplalevyllä hänen ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia vaikutteita yhdistelevät cembalosarjansa syttyvät riehakkaaseen elämään, kiitos Francesco Cortin räjähtävän virtuoosisuuden ja hänen Christian Vaterin mallin (1738) mukaan rakennetun soittimensa. Oopperasäveltäjän draama ja svengi huokuvat kaikista tanssinumeroista, […]

Avant l’orage, “Ennen myrskyä”, viittaa ennen toista maailmansotaa vuosina 1926–39 Ranskassa sävellettyihin jousitrioihin. Amerikkalainen Black Oak Ensemble – Desirée Ruhstrat, viulu, Aurélien Pederzoli, alttoviulu ja David Cunliffe, sello – ovat kaivaneet tuplalevylleen antoisan valikoiman sotienvälisessä tyylimurroksessa syntynyttä musiikkia. Varhaisin teos on meriupseeri Jean Crasin komentamallaan risteilijä Lamotte-Picquetilla vuonna 1926 säveltämä rohkea ja yllättävän moderni teos. Muut teokset tulevat 30-luvun lopulta. Tunnetummista säveltäjistä Henri Tomasi on merkinnyt trionsa ’divertissementiksi’, mutta tähän viihteeseen kuuluvat myös kirpeät mausteet. […]

Periodityylin tempoista, törähtävistä vaskista ja kovakapulaisista patarummuista on jo tullut uusi normi, joten pelkästään näillä oivalluksilla Thomas Dausgaard ja nykyaikaisilla soittimilla soittava Ruotsalainen kamariorkesteri eivät tuo mitään mullistavaa Schubertin sinfonioihin. Historiatietoinen ote raikastaa sinällään nuoren Schubertin musiikkia – hän oli kuudennen sinfonian valmistuessa 21-vuotias – paljon enemmän kuin vaikka Mendelssohnin tai Schumannin sinfonioita. Näistä esityksistä ei erotu holhoavaa setämäisyyttä, vaan scherzot ja finaalit rientävät täynnä draamaa ja elinvoimaa. Kaikkea elävöittää joustava temponkäsittely, mikään ei latistu […]

1900-luku tuotti koko joukon synkkiä sinfonikkoja, mutta Allan Pettersson (1911–1980) on siinäkin seurassa vakava ilmestys. Hänen musiikkinsa ei ollut aikansa moderneinta, mutta riitasointuja riittää ja valoa on vähän. Ensimmäinen sinfonia valmistui 1951, kun hänellä oli diagnosoitu nivelreuma. Sinfoniat nro 10–16 syntyivät 1970-luvulla Petterssonin vierailtua kuoleman porteilla. Toiseksi viimeinen sinfonia nro 15 (1978) on muiden myöhäisteosten tapaan yksiosainen, raastavien tunteiden hallitsema vyöry, joka ohenee hetkeksi haikeaksi, sooloviulun keventämäksi suvannoksi. Yli puolituntinen koitos on jaoteltu levylle partituurinumeroin, […]

Ranskassa syntyneen mutta itseään itävaltalaisena pitäneen Georg Muffatin (n. 1645–1704) musiikki edustaa kosmopoliittista synteesiä barokin suuntauksista. Muffat opiskeli Roomassa Arcangelo Corellin johdolla. Sinä aikana syntyivät concerto grossot, jotka julkaistiin ensin Salzburgissa vuonna 1682 ja otsikolla Armonico tributo Passaussa vuonna 1701. Concerto Copenhagenin vetäjä Lars Ulrik Mortensen lainaa säveltäjää: ”Sodan aseita ja niiden käyttöä en ymmärrä. Minun aikani kuluu nuottien, jousien ja sävelien parissa. Minun työni tavoitteena on harmonia ja sekoitan Ranskan, Saksan ja Italian sointuja […]

Mahlerin ”Laulu maasta” on tilinpäätös elämänmuodolle, joka haudattiin Itävallan keisarikunnan mukana ensimmäisessä maailmansodassa. Laajemmin sen voi mieltää nostalgiseksi tutkielmaksi maallisen vaelluksen kauneudesta ja rajallisuudesta. Musiikin vahva side itävaltalaiseen perinteeseen, kuten valssirytmeihin ja psykoanalyysiin, nousee notkeasti esiin Ivan Fischerin ja Budapestin Festivaaliorkesterin levytyksessä. Hans Bethgen saksantamat kiinalaisrunot valavat elämäntuntoon ulkopuolisuutta, jota nämä muusikot mittailevat liukuvalla asteikolla. Monien ilmeettömien levytysten jälkeen Channel Classicsin lämpimästi äänittämässä esityksessä tuntuu kiertävän veri ja ajatukset. Fischer eläytyy soitinnuksen ja runokuvien yksityiskohtiin […]

On vähän surullista, että monella säveltäjällä on Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) tavoin tapana nousta kansainväliseen kuuluisuuteen kohta kuolemansa jälkeen. Weinbergin elämäntaival puolanjuutalaisesta pakolaisesta rajoitusten kanssa painivaksi neuvostosäveltäjäksi on kirjattu hänen jousikvartettoihinsa. Niistä ensimmäinen (1937) on teini-ikäisen sävellys ennen natsien hyökkäystä Puolaan. Weinberg luonnehti sen puristavasti kromaattista tekstuuria ”uusimpressionistiseksi”. Teos kertoo, että olennaiset elementit hänen kvartettodramatiikastaan olivat paikallaan jo ennen tutustumista Shostakovitshiin. Romanialainen Arcadia-kvartetti on saanut Weinbergin kvartetoista lähetystehtävän ja soittaa esikoisteoksesta vuonna 1985 uudistetun laitoksen anteeksipyytelemättömällä […]

Ferdinand Riesin (1784–1838) kohtalona on ollut jäädä opettajansa Beethovenin varjoon, jota hän itse syvensi vuonna 1838 julkaistulla muistelmateoksella – edelleen luotettavimpia aikalaislähteitä Beethovenista. Toimittuaan 1800-luvun alussa mestarinsa sihteerinä ja managerina Ries ryhtyi rakentamaan pianistin- ja säveltäjänuraa kauempana. Vuosina 1813–1924 hän menestyi Lontoossa, jossa Nash-yhtyeen levyttämät konsertoivat kamariteokset syntyivät. Ries oli erinomainen pianisti ja laittaa Simon Crawford-Phillipsin lujille virtuoosisesti säkenöivässä ”Suuressa sekstetossa”. Nash-yhtyeen jousisoittajat haastavat hänet aina kun voivat, ja Graham Mitchellin kontrabasso antaa reippaalle teokselle […]