CD-levyt

Ukrainalaista musiikkia kuunnellaan nyt eri korvin kuin muutama kuukausi sitten, mutta olennaista on, että sitä kuunnellaan. Boris Ljatoshinskin (1895-1968) ura osui vaikealle ajanjaksolle ja varhaisesta, Skrjabinin innoittamasta modernismista oli siirryttävä neuvostodoktriinien mukaiseen sävellystyyliin. Toisen maailmansodan aika antoi säveltäjille liikkumatilaa ja ukrainalaissäveltäjälle tilaisuuden ilmaista kansallista identiteettiään. Ukrainalainen kvintetto op. 42 (1942/45) on monumentaalinen teos, jossa ukrainalaiset kansanlauluaiheet kohtaavat sodan äänet, Rahmaninov-henkisen nostalgian ja vastarintaa huokuvan draaman. Kaikki ei teoksessa tai esityksessä hitsaudu yhteen, mutta ukrainalaismuusikoiden verenkarvainen […]

Kiivaasti taistellun Donetskin alueella syntynyt Nikolai Kapustin (1937-2020) oli jazzille omistautunut ukrainalainen konserttimusiikin säveltäjä. Hän ei halunnut kutsua teoksiaan jazziksi, sillä ne ovat täysin nuoteille kirjoitettuja ilman improvisointia. Tyyliltään pianisti Frank Dupreen, basisti Jakob Kruppin ja rumpali Obi Jennen soittamat pariminuuttiset, otsikoinniltaan vaihtelevat kappaleet ovat kuitenkin silkkaa jazzia. Ne ovat myös virtuoosista, kekseliästä ja riemukasta musiikkia, joka saa Kapustin-spesialistiksi nousseen Dupreen johdolla svengaavat levytykset. Tietty germaaninen suoraviivaisuuskin tuntuu sopivan musiikkiin, jonka rytmit ja käänteet on […]

  Joseph Haydn: Pianosonaatit Vol. 9, nro:t 2, 10, 41, 44, 52-53. Jean-Efflam Bavouzet, piano. Chandos CHAN 20131.           Jean-Efflam Bavouzet tuntuu viettävän puolet ajastaan studiossa, mutta vielä ei ole tullut vastaan huonoa levyä. Schumannin pianomusiikista hän tarjoaa mielenkiintoisen poikkileikkauksen uran alku- ja loppupäästä. Kolmas pianosonaatti, tässä tapauksessa Horowitzin muokkaama versio ”konsertosta ilman orkesteria”, tallentaa nuoren säveltäjän villejä virtuoosihaaveita. Bavouzet kiihdyttää ilmiömäisesti finaalin Prestissimo possibilen läpi, mutta erittelee tarkkavainuisesti myös ristiriitaisempia tuntemuksia. […]

Ravelin musiikista todetaan usein, että se on kirjoitettu niin hyvin, ettei esittäjän tarvitse tehdä muuta kuin seurata nuotteja. No, eivät ranskalaisen keittiönkään mestariluomukset synny pelkästään seuraamalla reseptiä. Sakari Oramon ja Tukholman Kuninkaallisen filharmonian Ravel-levy muistuttaa, että tarkkuus ja pureutuminen yksityiskohtiin ovat tarpeen, mutta sen lisäksi tarvitaan persoonallisuutta, luovasti hahmotettuja temposuhteita ja taiteellisesti lisättyjä mausteita. BIS:n äänitys on Ravelin tarkkuusvaatimusten mukainen ja ohjelma painottuu ansiokkaasti vähän harvinaisempiin teoksiin. Suurin uutinen lienee ”Couperinin muistomerkki”, pianosarja, jonka Ravel […]

Dmitri Bortnjanski: Kuorokonsertot Vol. 2. Venäjän valtion sinfoninen kapella, johtajana Valeri Poljanski. Chandos CHAN 9783.           Ortodoksinen liturgia sisältää vahvan rauhan sanoman, joka vetoaa tällä hetkellä, kun kaksi ortodoksista kansakuntaa on sodassa keskenään. Rahmaninovin kahdesta suuresta hengellisestä teoksesta Johannes Krysostomoksen liturgia (1910) on varhaisempi ja persoonallisempi siinä mielessä, että se tukeutuu vähemmin vanhoihin znamennisävelmiin kuin tunnetumpi Vigilia. Yhden säveltäjän teoksena liturgia hahmottuu hengellispoeettiseksi kokonaisuudeksi, jonka modernit harmoniat aiheuttivat sen, ettei teosta […]

Renessanssi, kulttuurin uusi syntyminen antiikin esikuvien pohjalta, esitellään usein vieläkin jonkinlaisena riuhtaisuna keskiajan pimeydestä. Sitä se ei ollut: siirtymä uuteen aikaan kesti kauan ja paljon aiheita ja asenteita tarttui mukaan ritariajoilta. The Orlando Consort valaisee renessanssin kehitystä pääkallon paikalta, Medicien Firenzestä käsin. Ensimmäisenä kuullaan Guillaume Dufayn kuuluisa Nuper rosarum flores, Firenzen ”Duomon” kunniaksi sävelletty motetti, jota jatkaa neljä muuta Dufayn ja yksi Gilles Binchoisin teos. Ne kuvastavat Firenzen nousua uuden taideajattelun kärkeen Cosimo de’ Medici […]

Itävaltalais-englantilainen sopraano Anna Prohaska on tehnyt teemalevyjä kadotetusta paratiisista, I maailmansodan juoksuhaudoista ja barokkisista metsänneidoista. Nyt vuorossa on ”Elämän ylistys kuolemassa”, jota on inspiroinut koronapandemia, ei levyn valmistumisen jälkeen käynnistynyt sota. Tuhon merkkejä on koottu levylle pitkin poikin historiaa ja osan inspiraatiostaan Prohaska on ammentanut historioitsija Oswald Spenglerin Länsimaiden perikadosta (1922). Levy käynnistyy kohtalokkaasti perinteisellä Dies irae -sävelmällä, josta edetään 1300-luvun puolivälin mustan surman vuosiin Pohjois-Italiassa ja 1600-luvun protestanttisten saksalaissäveltäjien valituslauluihin. Ohjelmaan on poimittu aihetta […]

Otsikolla The Polish Violin viulisti Jennifer Pike luotaa äidin puoleisia juuriaan ja puolalaisia viulusävellyksiä 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Pääosassa on Karol Szymanowskin helteinen myöhäisromantiikka, vaikuttavimmillaan Myyteissä vuodelta 1915. Pike soittaa kolme antiikin aiheisiin perustuvaa runoelmaa leimuavalla intohimolla, joka saa värit hehkumaan, mutta tasoittaa samalla musiikin impressionistista monimerkityksisyyttä. Roxanan aaria (oopperasta kuningas Roger), Nocturne ja Tarantella, sekä vähän varhaisempi Romanssi täydentävät hermoherkän vaikutelman, jonka taustalla oli Szymanowskin luottoviulisti Pavel Kochanski. Varhain kuolleen Mieczyslaw Karlowiczin Impromptussa kuuluu […]

Tanskalainen jousikvartetti, eli Frederik Øland ja Rune Tonsgaard Sørensen, viulu, Asbjørn Nørgaard, alttoviulu, ja Fredrik Schøyen Sjölin, sello, ovat vieneet hitaasti mutta varmasti eteenpäin Prisma-levyprojektiaan, jossa Beethovenin jousikvartettoja on yhdistetty 1900-luvun sävellyksiin ja Bachin musiikkiin. Kokonaisuudesta syntyy modernistinen polveutumiskertomus, jossa Beethovenin myöhäiset kvartetot ja niitä edeltänyt Bachin abstrakti kontrapunkti nähdään myöhempien aikojen uudistusten profeettoina. Sellainen punainen lanka on historiasta löydettävissä, mutta samalla sen esitystapaan tarttuu helposti todistelevaa tosikkoutta ja toteavaa kirjaimellisuutta.  Tanskalainen jousikvartettikin säästelee tunteenpaloa […]

Sello on ollut Peteris Vasksille läheinen instrumentti ja ensimmäinen sellokonsertto – jonka Marko Ylönen on levyttänyt Ondinelle – kuuluu hänen menestyneimpiin teoksiinsa. Toinen sellokonsertto, lisänimeltään Klātbūtne (“Nykyisyys”), valmistui vuonna 2012 sellotaiteilija Sol Gabettalle ja Amsterdam Sinfoniettalle. Ylönen on soittanut teosta pitkään, ja sen myös kuulee Alban levyltä, jossa kolmiosainen teos vyöryy valtavalla intensiteetillä. Ylönen tuo muhkealla sellosoinnillaan hitaisiin ääriosiin sielukasta painoa. Nopea keskimmäinen osa on väkivaltaisessa repivyydessään karmiva ja saa hurjan latauksen Juha Kankaan johtamalta […]

Aika on Silvestrovin musiikissa musta järvi”, on Paul Griffiths sanaillut muistettavasti. Ukrainalaissäveltäjä Valentin Silvestrovin (s. 1937) teoksissa kauneus on muuttunut häälyviksi muistoiksi, kaipaukseksi suureen aikaan, jossa taiteen esittämät utopiat tuntuivat vielä mahdollisilta. Nyt nuo muistot vellovat pilvimäisissä tekstuureissa, joiden nestemäinen sulo haihtuu vähänkin rajummista kosketuksista. Keatsin runoon sävelletty Oodi satakielelle (1983) taittuu livertäväksi requiemiksi, kun taas neliosaisessa kantaatissa (2014) satakieli laulaa Taras Sevtshenkon runossa ukrainalaisen sielun symbolina. Inna Galatenko laulaa molemmissa teoksissa vastustamattoman puhtaasti ja […]

Hans Werner Henze (1926–2012) jatkoi keskieurooppalaisen ekspressionismin perinnettä, mutta muutti radikaalien mielipiteidensä takia Saksasta Italiaan, Ischian saarelle, myöhemmin myös Sansibariin. Myöskään musiikissa hän ei pysynyt tiukan linjan avantgardistien vaatimalla tiellä. Yökappaleet ja aariat vuodelta 1958 Ingeborg Bachmannin runoihin ovat esimerkkejä Henzen ”kauniista” modernismista, joka sai Boulezin ja kumppanit marssimaan ensiesityksestä ulos. Juliane Banse on tällaisen musiikin spesialisti, vaikka aika on vähän verottanut hänen äänensä kiinteyttä. Orkesterifantasiassa Los Caprichos (1962–67) lähtökohtana ovat Francesco Goyan etsaukset, jotka […]