CD-levyt

Josquin kuului siihen burgundilaissäveltäjien joukkoon, joiden luultiin tehneen suurimman osan elämäntyötään Italiassa. Vuosituhannen vaihteessa kävi ilmi, että Josquin työskenteli pitkään Anjoun ”Hyvän kuninkaan” Rénen sekä Ranskan kuningas Ludvig XI:n palveluksessa. Se selittää, miksi suuri osa hänen maallisista lauluistaan on ranskankielisiä chansoneja tai niiden pohjalta sommiteltuja pienoismotetteja. Doulce Mémoire -yhtye on koonnut levylleen kolme- ja neliäänisiä maallisia kappaleita, joiden otsikko – Tant vous aime – on rakkaudentunnustus pikku paimentytölle. Kuuluisin Josquinin maallisista lauluista on silti italialainen […]

Viktor Ullmannin pienoisooppera Atlantiksen keisari Peter Kleinin librettoon valmistui vuonna 1943 natsien perustamalla Theresienstadtin mallileirillä. Vuotta myöhemmin molemmat tapettiin Auschwitz-Birkenaussa. Tarina on symboliikkaan verhottu satiiri vallanhimoisesta keisarista, joka lietsoo ihmiset sotimaan toisensa sukupuuttoon. Se ei sovi Kuolemalle, joka katsoo keisarin kaapanneen hänelle kuuluvan vallan. Musiikki liikkuu railakkaan kabareemeiningin ja Hindemith-henkisen lyyrisyyden välillä. Natsit kielsivät esitykset Terezinissä, kantaesitys kuultiin vuonna 1975, ja Suomessa oopperan johti 2016 tämän vuoden helmikuussa edesmennyt Jaakko Kuusisto. Syntyhistoria antaa oopperalle merkityksen, […]

Saksofonisti Max Zengerin johtama sointusoittimeton kvartetti on jo instrumentaationsa puolesta rakennettu edustamaan sitä modernin jazzin estetiikkaa, jossa korostuvat rytmisyys, ostinatot, free-vaikutteet ja harmoninen vapaus – samaa maisemaa, jossa myös useat tämän päivän suomalaiset puhaltim(i)en, basson ja rummun pienyhtyeet liikkuvat. Maxxxtetin kolmannella levyllä yhdistelmä toisinaan toimii, toisinaan puuduttaa. Demoni 1 rakentuu mainiosti matikkajazz-rytmikuvion ympärille. Brief of Bawan perusajatus hitaahkosta, stemmoina kulkevasta melodiasta tuntuu liiankin tutulta, mutta kappale kääntyy soolojensa laulelma-balladitunnelmassaan voiton puolelle. Demoni 2, Echo ja […]

Mieczyslaw Weinbergin (1911–1996) musiikki on noussut 2000-luvulla ryminällä esiin. Jousikvartettoja levyttää useampikin yhtye, ja puolalainen Sleesialainen kvartetti on projektissaan jo pitkällä. Viulistit Szymon Krzeszowiec ja Arkadiusz Kubica, alttoviulisti Lukasz Syrnicki sekä sellisti Piotr Janosik ovat Weinbergin musiikissa täysin sisällä. Kolme varhaista kvartettoa sotavuosilta 1940–45 saavat viimeistellyt mutta erittäin intensiiviset tulkinnat. Juutalaisvainoja Puolasta Neuvostoliittoon paennut Weinberg on vanginnut musiikkiinsa 1900-luvun vaikeimpia vaiheita, joissa oma identiteettikin voi jäädä hämäräksi. Ristiriidat kuvastuvat tavallaan Accordin levyltä, jossa säveltäjän nimi […]

Haydnin ahkeruus aiheuttaa joskus voimattomuuden tunnetta hänen ihailijoissaankin, kun hämmästeltävänä on 107 sinfoniaa, 68 jousikvartettoa tai 43 pianotrioa. Myös pianosonaatteja on yli kuusikymmentä, ja suurin osa niistä on yhä varsin huonosti tunnettuja. Jean-Efflaim Bavouzet’n kokonaislevytyksessä en ole vielä kohdannut yhtään heikkoa lenkkiä. Eri kaliiperia teokset toki ovat. Varhaiset klaveerisonaatit on otsikoitu divertimentoiksi, ja sonaatit nro 3 F-duuri ja 4 G-duuri ovat nimensä mukaisia viihdyttäviä, nopeakäänteisiä pianistisia pyrähdyksiä Scarlattin tapaan. Niille tekee levyllä seuraa neljä myöhäisempää […]

Elektroakustisiin teoksiin keskittyvän kotimaisen defunensemblen levy Hyperrealistic Songs on kuin kävelisi avantgarde-ympyrää älyllisen ohi takaisin keholliseen: sen soinnilla on enemmän yhteistä hardcore-punkin, noisen ja industrialin kanssa kuin vaikkapa, sanotaan, sarjallisen perinteen. Hikari Kiyaman Death Metal Rock With Headbang muistuttaa riffikkäässä blastbeat-kaoottisuudessaan ilahduttavasti John Zornin ristiinpölytyksiä, aueten impressionistisiin fragmentteihin rupisen rumpukoneen päälle ja syöksyen jälleen free-häröpalloon. Asta Hyvärisen Improbable tuo mieleen teollisen rappeutumisen, dark ambientin, Coilin ja Mika Vainion; kotikuuntelussa huomio pysyy hyvin mimesiksessä, joista löytyy […]

Chiaroscuro-kvartetti aloittaa Beethoven-sarjansa selkeästi argumentoivalla tyylillä. Poissa on kaikki turbosointi ja vibratolla sidotut ja imelletyt laululinjat, ja solakka periodityyli korostaa tekstuurin dynaamisuutta ja ärhäkkää linjojen toisiinsa reagointia. Aksentit viiltävät kuin veitsi, mutta vielä oleellisempaa on hiljaisten nyanssien runsaus ja tarkkuus, joka saa kuuntelemaan tuttuja teoksia uusin korvin. C-molli-kvarteton Sturm und Drang -tunnelma välittyy puuskien ja vetäytymisten jatkuvana vuorovetenä, ja A-duuri- ja B-duuri-kvartettojen valo heijastuu kuin prismassa. Ehkä toisinaan soitossa korostuu analyyttisyys ja päämäärien tietoisuus tavalla, […]

Voiko orkestraalisemmin ja muhkeammin jousisekstetto enää soida kuin näissä esityksissä? Paikoin tuntuu aivan siltä, kun kuuntelisi sinfoniaorkesteria. Silti soitossa ei ole mitään prässäävää tai turboilevaa, vaan kaikki virtaa luonnollisesti ja lämpimästi. Hunajaakin on, mutta ei onneksi niin ylenpalttisesti kuin Amadeus-kvartetin ja kumppaneiden levytyksessä. Läpikuultavuus ja tekstuurin selkeys säilyvät aina lähtökohtana, ja soinnissa on kosolti valonhämyä. Brahms on nauttinut mahdollisuudesta syventää kvartettisointia alttoviululla ja sellolla, ja Tabea Zimmermann ja Jean Guichen Queyras tuntuvat toimivan yhteen hitsautuneen […]

Shostakovitsh olisi voinut elättää itsensä kevyen musiikin säveltäjänä, mutta valitsi monumentaalisen sinfonikon kaidemman tien. Hänen tansseistaan jazz- ja varietee-orkestereille tulvii entisaikain ulkoilmakonserttien raikkaus ja ronskius, tarttuvat melodiat, iskevä soitinnus ja satiirinen huumori. Jälkimmäinen nousee pääosaan sarjassa baletista Kultainen aika. Johdannon parodinen valssi, kuuluisa riitasointuinen polkka ja kouraiseva Adagio räiskyvät 1920-luvun vapauden tunnetta. Samasta lähteestä on peräisin Shostakovitshin versio Vincent Youmansin iskelmästä Teetä kahdelle (Tahiti Trot), jonka Andrew Litton miltei rakastaa hengiltä tulkinnassaan. Levyn muissa tanssisarjoissa […]

Saint-Saënsin pianokonsertot ovat juohevasta virtaviivaisuudestaan huolimatta pysytelleet ohjelmiston reunamilla. Alexandre ja isä-Kantorowin levytykset Tapiola Sinfoniettan kanssa voivat auttaa löytämään niille suosiollisemman paikan. Persoonallisuutta teoksista ei ainakaan puutu: konsertoista suosituin, g-molli nro 2, on rakenteeltaan erikoinen, osa osalta kiihtyvä kolmiosainen koitos. Alexandre Kantorow silaa sen säihkyvällä briljanssilla, mutta kaivaa avausosassa esiin myös barokkista monumentaalisuutta ja ankaraa kontrapunktia. Ensimmäinen pianokonsertto on ytimekäs, vaikkei yhtä omaperäinen teos. Saint-Saëns loistaa sen sijaan pienimuotoisissa teoksissa, jollaiset nykyään pääsevät harvoin konsertteihin. […]

Esa-Pekka Salonen sävelsi vuonna 2000 sellolle ja yhtyeelle minikonserton nimeltä Mania. Vuonna 2016 sellotaiteilija Yo-Yo Malle valmistunut sellokonsertto on kaksi kertaa laajempi teos sekä kestoltaan että kokoonpanoltaan. Ma levytti teoksen tuoreeltaan Salosen kanssa, mutta Nicolas Altstaedtin ja Dima Slobodenioukin livetallennus tavoittaa hienosti teoksen kosmiset vaikutelmat. Konserton lähtökohtana oli sooloselloteoksen Knock, Breathe, Shine mielikuvat pilvistä ja komeetoista, joista polveutuu saumatonta sellosaundia ja orkesterin tilatehoja yhdistelevä näytös. Altstaedt on äänitetty ehkä hivenen eteen, mutta Slobodenioukin johtamat Rotterdamin […]

  Julia Wolfe: Steel Hammer. Bang on a Can All-Stars, Mediaeval Trio. Cantaloupe CA21099.       Michael Gordon: Dystopia, Rewriting Beethoven’s Seventh Symphony. Los Angelesin filharmonikot, johtajana David Robertson, Bambergin sinfonikot, johtajana Jonathan Nott. Cantaloupe CA21105.     Julia Wolfe: Big Beautiful Dark and Scary. David Lang: sunray. Michael Gordon: For Madeleine. Evan Ziporyn: Music from Shadowbang. David Longstreth: Matt Damon, Breakfast at J&M. Conlon Nancarrow: Four Player Piano Studies (arr. Evan Ziporyn). Louis […]