Paul Hindemith
Paul Hindemith kävi läpi tyylikehityksen, jonka punaisena lankana oli epäromanttisuus. Se on pitänyt hänen musiikkinsa taustalla silloinkin, kun radikaalimmin modernit säveltäjät ovat nousseet sieltä esiin. Hindemithin ”asiallinen”, arkkitehtuurin funktionalismia muistuttava tyyli toimii usein musiikillisen ilmanraikastimen tavoin. Poissa ovat tunneähky ja hermoja raastava ilmaisupakko huomion kiinnittyessä paljaammin musiikillisiin arvoihin. Neliosaisesta klarinettikonsertosta (1947) huokuu myös sodan päättymistä seurannut tanssiva ilo ja hitaan osan huojentava rauha, joista Sharon Kam ja Frankfurtin RSO rakentavat hienon kokonaisuuden. Hindemith sävelsi lähes […]
Michel-Richard De Lalande
Hovisäveltäjä Michel-Richard De Lalande (1657–1726) seurasi Ludvig XIV:tä musiikillisena varjona noin neljänkymmenen vuoden ajan. ”Aurinkokuninkaan” musiikilliset intohimot kohdistuivat näyttämölle, mutta De Lalande sonnusti sävellyksillään kuninkaallisen arjen, iltapuhteet, rukoukset ja ruokailut. ”Sinfoniat kuninkaan illallisille” eivät ole haarukoiden ja veitsien kalinaa säestävää taustaa, vaan nokkelia soitinsarjoja, joista löytyy kuninkaan rakastamia tansseja, mutta myös syvähenkisiä passacaglioita. Musiikista tulvii muistoja näyttämöltä, metsästysretkiltä ja taisteluista – monarkkisen elämän koko kirjo. Ludvig XIV:n illalliset olivat tarkan koreografian valtiollinen toimitus, joka ei […]
Ludwig van Beethoven
Jordi Savall on viimeinen vanhan liiton periodijohtajista, joka on levyttänyt Beethovenin sinfoniat. Teokset ovat hänelle pitkän musiikillisen kehityksen päätepiste, eikä hän ole johtanut Beethovenia myöhäisempää musiikkia. Mutta nämä sinfoniat ovat myös laajemman kulttuuriprojektin huipentuma, jossa risteytyvät Savallin aiempien levytysten humanistiset pyrkimykset. Le Concert des Nations -orkesterin tulkinnat on silti ankkuroitu vallitseviin näkemyksiin periodisoitosta. Tempot sivuavat metronomilukemia, ja soitto on objektiivisen tarkkaa, vaikka ei mekaaniseksi metodisoitua. ”Pastoraalisinfonia” ei ole turistien kesäretki luonnon helmaan vaan valistushenkisesti dramatisoitu […]
Erkki Melartin
Erkki Melartin: Kootut mieskuorolaulut. Laulu-Miehet, johtajana Matti Hyökki. Alba NCD 60. Erkki Melartin ei innostunut mieskuoromusiikista samassa mitassa kuin Sibelius, Palmgren, Madetoja tai Kuula. Sen vuoksi hänen kaikki kaksikymmentä mieskuorolauluaan mahtuvat hyvin Alban noin nelikymmenminuuttiselle levylle. Melartin ei myöskään ottanut osaa kansallisiin kielikiistoihin vaan sävelsi yhtä hyvin suomeksi kuin ruotsiksi. Kosmopoliittisen rauhantahtoisuutensa Melartin kirjasi Suomen esperantistien hymniin La Polusstelo. Muuten laulut ulottuvat maakuntalauluista (Savolle) ja humoreskeista (Selvä mies) musiikillisesti ja sisällöltään kunnianhimoisiin numeroihin. Niiden joukkoon […]
Josquin des Prez
Hyperion CDA68379. 1400-luku oli alankomaalaisen moniäänisyyden kulta-aikaa, jossa monien säveltäjäpolvien kokemus tiivistyi mestarilliseen äänenkuljetukseen ja tekstinkäsittelyyn. Säveltäjistä muodostui Italiassa risteytynyt verkosto, toisiaan kunnioittavien taitajien kilta, jossa seurattiin tarkoin alan kehitystä. Gesualdo Six on nimennyt levynsä ”Josquinin perinnöksi”, mutta aloittaa Josquinin esikuvan, Jean Ockeghemin motetilla Intermerata Dei mater, joka on omistettu sukupolvea varhaisemman Gilles Binchois’n muistolle. Josquinin Nymphes des bois on puolestaan Ockeghemin muistolle omistettu kuuluisa sävellys, jonka taidokas kudos virtaa tässä vapautuneena. Levyn motetteja yhdistävät […]
Nuoren Beethovenin into tarttuu
See Siang Wong keskittyy Beethoven-trilogiansa toisessa osassa säveltäjän lapsuuden- ja nuoruudenteoksiin ja jaa niistä paljon irti vitaalilla otteellaan, rikasilmeisellä kosketuksellaan ja eläytymisellään tulevan neron nuoruuden intoon. Näissä teoksissa on totisesti ammennettavaa muillekin kuin pianonsoiton opiskelijoille. Levy alkaa ns. Kurfürsten-sonaateilla, jotka julkaistiin syksyllä 1783 säveltäjän ollessa 13-vuotias. Onhan niissä vielä vähän lapsekasta klassismin mallien toteutusta, mutta See Siang Wongin käsissä teini-iän hormonit alkavat jo jyllätä, erityisesti virtuoosisissa finaaleissa, joiden pirskahtelu ja humoristiset käänteet tulevat estottomina esiin. […]
Linda Fredriksson
Linda Fredriksson: Juniper. We Jazz WJLP40/WJCD40 Jos ”yllätyksellisyys” muuttuu musiikillisiksi troopeiksi, se mitätöi itsensä. Todellisessa yllättämisessä artisti tekee jotain muuta kuin odottaisi, ja vieläpä vangitsevalla tavalla. Tähän joukkoon kuuluu Linda Fredrikssonin ensimmäinen sooloalbumi Juniper. Fredrikssonin indie- ja laulaja-lauluntekijävaikutteet kuuluvat heti avauksessa Neon Light [and the sky was trans] pehmeinä äänimaisemina ja saksofonin sanattomana, yksinkertaisuudessaan kauniina lauluna. Sen kontrastina seuraavan nimikkoraidan sykkivän bassosyntetisaattorin aallolla päällekkäiset fonistemmat surffaavat meditatiivisesti. ”Epäjazzillisen” tuotantoprosessinkin ryydittämänä on jokainen levyn seitsemästä raidasta […]
Georg Philipp Telemann
Telemann sävelsi kaksitoista fantasiaa soolohuilulle ja sooloviululle ja tiedossa on ollut, että kaksitoista fantasiaa syntyi myös viola da gamballe. Kauan kadoksissa olleet teokset löytyivät vuonna 2015 ja sen jälkeen gambistit eri puolilla maailmaa ovat käyneet niiden kimppuun kuin vertauskuvan sika limppuun. On sekä inspiroivaa että haastavaa tarttua mestariteoksiin, joihin ei ole ennättänyt syntyä minkäänlaista esitystraditiota. Telemannin fantasiat ovat uutta vanhaa musiikkia, joka hämmästyttää nykykuulijaa kekseliäisyydellään ja rikkaudellaan samaan tapaan kuin Bachin soolosellosarjat, kun Pablo Casals […]
Jean Sibelius
Janne Mertanen julkaisi kuusi vuotta sitten viidellä cd-levyllä suurimman osan Sibeliuksen julkaistuista pianoteoksista. Niistäkin monet ovat huonosti tunnettuja, mutta vielä tuntemattomammiksi ovat jääneet monet julkaisemattomat tilapäisteokset, pianosovitukset, luonnokset tai lehtiin painetut pikkuteokset. Ne löytyvät BIS:n massiivisesta Sibelius-kokonaislevytyksestä useimmiten Folke Gräsbeckin soittamina, mutta nyt myös Mertanen on levyttänyt valikoiman näitä usein yllättävän persoonallisia sävellastuja. Opusnumeroitujen pianoteosten kanssa Mertaselle ei aina jäänyt pitkää kypsyttelyaikaa, mikä kuului tuoreina ja terveesti suorasukaisina tulkintoina. Sonyn otsikoimissa ”suomalaisissa kansanlauluissa ja löydöissä” […]
Selim Palmgren
J ouni Someron Palmgren-kokonaislevytys on ennättänyt kolmanteen osaansa, jossa kuullaan mm. hieno myöhäinen sarja Sol och skyar op. 102 (”Aurinko ja pilviä”, 1942). Ensilevytyksiä ovat kolme pianokappaletta op. 4 (1893-1900), kahdeksanosainen Lyyrinen intermezzo op. 8 (1900), sävellystutkintoa varten valmistunut Gavotti ja Musette (1898), sekä opetustarkoituksiin syntyneet Sydänmaan laulu (1927) ja piskuinen Tanssiaskelia (1936). Tiettyä samanlaisuutta Palmgrenin näkyihin liittyy ja on ymmärrettävää, että laajasta tuotannosta ovat aktiivipalvelukseen vakiintuneet tietyt numerot. Kokonaislevytys on silti tarpeen ja sisältää […]
Bohuslav Martinu
Bohuslav Martinu (1890-1959) kuitattiin aikoja sitten uusklassisiin patenttiratkaisuhin turvautuneeksi ”Vielschreiberiksi”, mutta viime aikoina hänen musiikkinsa on päässyt paremmin oikeuksiinsa. Orkesterimusiikissa paino on annettu kuudelle sinfonialle ja konsertoille, mutta myöhäistuotannossaan Martinu hakeutui vapaampiin muotoihin. Näistä tärkeimpiä ovat Les fresques de Piero della Francesca (1955), kolme orkesteriteosta renessanssitaiteilija Piero della Francescan Arrezzon basilikaan maalattujen freskojen pohjalta. Kuuntelua varten maagiset freskot kannattaa kaivella näkyviin kirjoista tai internetistä. Martinu ei sävellä maalausten pohjalta ohjelmamusiikkia, vaan meditoi niistä avautuvien salaperäisten […]
Gustav Mahler
Mahler sävelsi nuoruudessaan (1876) yhden osan pianokvartettoon, mutta muuten hänen tuotannostaan on turha etsiä kamarimusiikkia. Montrealissa toimiva Collectiv9-jousiyhtye on päättänyt korjata asian, ja yhtyeen basisti Thibaut Bertin-Maghit on laatinut kutkuttavia sovituksia Mahlerin sinfonioiden osista. Kutkuttava tarkoittaa, etteivät kyseessä ole suoraviivaiset transkriptiot, vaan eri tavoin Mahlerin ajatuksia peilailevat ja jatkavat teokset. Luonto herää ensimmäisen sinfonian avausosassa taidokkain perspektiivitehoin, mutta alkaa elää omaa sirkuttavaa elämäänsä, joka jatkuu kolmannen osan surumarssissa. Sen klezmer-lainoille Collectiv9 antaa nasevasti kyytiä. Levyn […]