CD-levyt

Ludwig van Beethoven: pianosonaatit nro 14 c ja 13 Es, Fantasia g, Fantasia c pianolle, kuorolle ja orkesterille. See Siang Wong, piano, Wiener Singverein, ORF RSO, joht. Leo Hussain. RCA 39800512. Beethoven-levytyksistä ei ole pulaa, mutta aina on tilaa raikkaille näkemyksille. Sveitsiläispianisti See Siang Wong on ottanut levynsä teemaksi fantasian. Kahdesta fantasiasonaatista tunnetumpi on tietenkin c-molli eli ”Kuutamo”, mutta Es-duuri-sonaatti on sen pari vapaassa muodon käsittelyssään. Wong on kotonaan sen irtonaisissa, melkein improvisaatiota muistuttavissa otteissa. […]

  Carl Maria von Weberin kaksi pianokonserttoa kuuluvat lajityyppinsä länkkärikategoriaan: ne ovat oopperasäveltäjän toimintaseikkailuja, joissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lienee pianistien hienohelmaisuutta, etteivät suorasukaisesti viihdyttävät teokset esiinny ohjelmissa useammin. Ronald Brautigam on toiminnan mies, jonka fortepiano – Paul MacNultyn kopio vuoden 1819 Conrad Graf -soittimesta – on tämän musiikin luotettava kilparatsu. Perkussiivisesti rämähtävä ja juoksutuksissa kimalteinen ylärekisteri sekä tuikeasti potkaiseva alarekisteri tuovat tähän musiikkiin värejä, joita modernilla konserttiflyygelillä ei tavoiteta. Parikymmenminuuttiset C- ja Es-duuri-konsertot […]

  Momo Kodama on Mitsuko Uchidan perillisiä japanilaisten eleganttien pianistileidien sarjassa. Hänen soitossaan on samaa läpikuultavuutta, sensitiivisyyttä ja sisältä lähtevää ilmaisua. Nämä avut sopivat erinomaisesti niin Toshio Hosokawan kuin W. A. Mozartinkin musiikkiin. Hosokawan pianokonsertto Lotus under the moonlight on tehty Mozart-vuoden 2006 tilauksena Mozartin A-duuri-pianokonserton pariksi samalla orkestraatiolla. Nyt sen kantaesittäjä Kodama on tehnyt teosparista Mito Chamber Orchestran kanssa levytyksen, jonka kuuntelu puhdistaa pelkistyneessä runollisuudessaan. Hosokawan lootuskukka-symboliikka on buddhalaista: avautuva kukka vertautuu mielen avautumiseen. […]

  Maris Jansons levytti Brucknerin sinfonioita ensin Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin ja viimeiseksi Baijerin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Vaikka Jansons ei ollut luontainen Bruckner-johtaja, niin tulkinnat BRSO:n kanssa ovat osoittautuneet persoonallisemmiksi. Kuudes on Brucknerin sinfonioista rohkein ja rämäpäisin, ja se vaatii myös esittäjiltään ennakkoluulottomuutta ja valmiutta reippaisiin vetoihin. Se ei ihan ollut Jansonsin ominta alaa, mutta vuonna 2015 konsertista taltioidussa levytyksessä moni asia menee oikein. Tempot ovat finaalia lukuun ottamatta tavallista riuskempia, ”hyvin juhlallisessa” Adagiossa ehkä hiukan liiankin […]

  S chumannin “Naisen rakkautta ja elämää”-laulusarja Adalbert von Chamisson runoihin ei vastaa nykyajan käsityksiä naisen roolista – ei edes säveltäjän omaa todellisuutta, jossa Clara-vaimo oli kuuluisa konserttipianisti ja tärkeä tulonhankkija. Laulujen mieskeskeiset näyt voi nähdä lähinnä toiveajatteluna, ja teoksen ytimeksi kiteytyy naisen kokemus äitiydestä ja rakkaudesta. Ne ovat pääosassa Elina Garancan tulkinnassa, jossa painottuu enemmän intohimoinen idealismi kuin kodikas intiimiys. Nämä kuulostavat enemmän Ruusuritarin Marsalkattaren kuin kotiäidin tunnustuksilta. Vuodet ovat kypsyttäneet Garancasta varteenotettavan liedtaiteilijan. […]

Ranskalaisbarokin yksinlaulu, air de cour perillisineen, on nk. vanhan musiikin alalajeista rajatuimpia. ”Miksi aina paimenia?”, kysyy Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä Monsieur Jourdain, jolla ei riitä ymmärrystä pastoraalirakkauden korkealentoiseen symboliikkaan. Aina sitä ei riitä nykyesittäjilläkään, jotka sekoittavat barokkilaulun aristokraattisen tunneilmaisun nykyaikaiseen luontoempatiaan. Kaisa Dahlbäckin ja hänen ”maallisten enkeliensä” lähestymiskulmaa voisi luonnehtia heleässä tunneilmaisussaan luonnolliseksi, mutta samalla lajin vaatimasta koristelusta huolehtivaksi. Hyvän esimerkin tarjoavat Chabanceau de la Barren laulut, joissa jälkimmäisten säkeistöjen ornamentit on kirjoitettu ulos. Tällaisten […]

Ballaké Sissoko: Djourou. No Format NOF50 Pehmeässä, vikkelässä ja tutkailevassa äänessä on jotain luuttumaista, hieman harppua ja kenties kantelettakin. Kora on Malin ja Senegalin seutujen hovimusiikkiperinteen hienostunut tuote, ja sen mestarin Ballaké Sissokon tuore albumi Djourou alkaa Demba Kundan samanaikaisesti rauhallisella ja virtuoottisella soolosoitolla. Sissoko on kuitenkin kutsunut äänityksiin moninaisia vieraita ympäri maailmaa: heti seuraavalla raidalla nuoremman sukupolven Sona Jobarteh yhtyy kahden koran ja lauluäänen vuoropuheluun. Vincent Ségalin sello ja Patrick Méssinan klarinetti tuovat kamarimusiikillista […]

Eurooppalaisessa nykymusiikissa omaa tietään minimalismin, dissonanssin ja pastissin välissä kulkeneen hollantilaisen Louis Andriessenin (s. 1939) kolme vuotta sitten valmistunut The only one saattaa kuulua dementiaan hiljattain sairastuneen säveltäjän viimeisiin teoksiin. Flaamilaisrunoilija Delphine Lecompten englanninnettuihin teksteihin sävelletty sarja sopraanolle ja orkesterille on omistettu Nora Fischerille, joka hylkäsi lauluopinnoissaan perinteisen klassisen laulutyylin ja on kulkenut menestyksekkäästi omia polkujaan kokeellisemmalla taidekentällä. Fischerin, Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen kantaesityksestä taltioitu levytys on täyden albumin sijaan EP:n mittainen, mikä […]

Ánnámáret: Nieguid duovdagat. Uksi Productions ZT3-005 Nuorgamilainen Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi-Länsman kertoo tuoreen levynsä Nieguid duovdagat rakentuneen aikana, jolloin hän tutki saamelaissukunsa joikuja arkistoäänitteiltä. Historian uudelleensovittamisen sijaan prosessista syntyi sen peilausta nykyhetkeen: omia joikuja ja sanoituksia suhteesta juuriin ja ympäristöön. Tölöläb-yhtyeestä tutun Turkka Inkilän tuottamalla albumilla joiut saavat parikseen Ilkka Heinosen jouhikon, ja toisinaan Inkilän shakuhachi-huilu liittyy joukkoon. Eri musiikkikulttuureja edustaville instrumenteille yhtäläinen ”pitkä estetiikka” on yllättävän luonnollisesti toimiva liitto, johon elektroniikka punoo muun muassa […]

Mieczyslaw Weinberg: Jousikvartetot nro 2, 5 ja 8. Arcadia-kvartetti. Chandos CHAN 20158. Mieczyslaw (Moishe) Weinberg (1919–1996) on noussut kuolemansa jälkeen Shostakovitshin varjosta yhdeksi taajimmin levytetyistä neuvostosäveltäjistä. Hänen sinfonioitaan ovat levyttäneet Naxos ja Chandos, ja 17 jousikvartettoa on tallennettu belgialaisen Danel-kvartetin voimin CPO-merkille. Nyt kvartettoihin käy käsiksi romanialainen Arcadia-kvartetti, jolle kovia kokeneen neuvostosäveltäjän musiikki on ilmestys, ”kuin valon kajetta pimeän tuntemattomuuden ympäröimänä”, kuten he kirjoittavat. Weinberg pakeni natseja ensin Puolasta ja maailmansodan edetessä Minskistä, jossa vuonna […]

Le coucher du roi – Musiikkia Ludvig XIV:n kamarissa: Jean-Baptiste Lully, Marin Marais, Robert de Visée, Michel-Richard de Lalande, Michel Lambert, Étienne Lemoyne, Sébastien le Camus, Michel de La Barre, François Couperin. Danaé Monnié, sopraano, Marc Mauillon, tenori, Josephé Cottet, viulu, Yoko Kawakubo, viulu, Thomas Leconte, huilu, Valérie Balssa, huilu, Myriam Rignol, gamba, Mathilde Vialle, gamba, Julie Dessaint, bassogamba, Sébastien Daucé, cembalo, Romain Falk, teorbi ja kitara, Thibaut Roussel, teorbi, kitara ja musiikinjohto. Chateau de […]

Joseph Haydn: Jousikvartetot op. 76 nro:t 1, 2 ”Kvintit” ja 3 ”Keisari”. Chiaroscuro-kvartetti. BIS-2348. Joseph Haydn: Jousikvartetot op. 76 nro:t 4 ”Auringonnousu”, 5 ja 6. Chiaroscuro-kvartetti. BIS-2358. Kuusi jousikvartettoa op. 76 (1797–98) ovat Haydnin kvartettotuotannon huippu ja pääteasema, johon jokainen itseään kunnioittava yhtye lataa parhaan taitonsa ja ymmärryksensä. Lontoon Kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa vuonna 2005 perustettu monikansallinen Chiaroscuro-kvartetti lähestyy haastetta suonikielin ja niukkavibratoista periodityyliä mukaillen. Yhtyeen primas Alina Ibragimova on edennyt entisiä opiskelukavereitaan valovoimaisemmalle soolouralle, ja se […]