CD-levyt

T aipuisa koloratuurisopraano Piia Komsi on pohjakoulutukseltaan ammattisellisti, ja yhteiskyvyt pääsevät käyttöön Heinz-Juhani Hofmannin teoksista koostuvalla soololevyllä. Hofmann on tunnettu pimeisiin aiheisiin tarttumisesta, suoraan ihmisyyden syöveriin tuijottamisesta: myös säestyksettömyys korostaa teosten eksistentiaalista yksinäisyyden tunnetta. Hofmann on kaksikielinen, ja lähes kaikki laulut ovat levyllä sekä suomen- että saksankielisinä versioina, mikä on tallenteellinen kulttuuriteko ja tarjoaa hienon mahdollisuuden vertailla kielieroja, mutta jättää teosmäärän pieneksi. Lähes laulusarjamaisesti toisiinsa eteneviin teoksiin valitut runot ovat lyhyitä, toisinaan stoalaisen mietiskeleviä, mikä […]

N atsien vainoamat juutalaissäveltäjät ovat saaneet Deccan Entartete Musik -sarjan aloittamana kunnianpalautuksen, mutta aina löytyy niitä, jotka ovat jääneet unohduksen tielle. Prahassa syntynyt ja Saksassa vaikuttanut Erwin Schulhoff kuuluu osaksi niihin, vaikka häntä jo 17-vuotiaana juhlittiin sukupolvensa nousevana tähtenä. Schulhoffin liedit ovat vasta nyt päässeet Bastille musiquen julkaisemana kokonaisuudessaan levylle, ja mukana on useita ensilevytyksiä. Kokonaisuus tarjoaa kiinnostavan näköalan säveltäjän muuttuviin tyyleihin ja historian kohtaloihin. Varhaiset laulut ovat romanttishenkisiä, mutta niihin jo sekoittuu ekspressionismin kaikuja. […]

Jouhikko on 2000-luvulla elänyt pienimuotoista toista tulemistaan. Rock- ja bluesvaikutteita siihen on yhdistellyt Pekko Käppi, ja toisenlaisen paletin esittelee puolestaan Ilkka Heinonen. Lohtu-levy rakentuu jazzmaisen trion ympärille, jossa jouhikon lisäksi ytimessä ovat Nathan Riki Thomsonin kontrabasso ja Mikko Hassisen lyömäsoittimet. Levyn nimi saattaa vaikuttaa materiaalin vastakohdalta. Punaisena lankana ovat tämän päivän yhteiskunnan varjopuolet – syrjäytyminen, luonnontuho ja ilmastonmuutos sekä kaaosta kylvävät populistijohtajat. Näiden kuvaamiseen käytetyt keinot ovat moninaiset: Narrien kruunajaiset kurottaa vanhaan musiikkiin, Haje vapaaseen […]

Attacca Quartet: Real Life. Sony Classical. Kamarimuusikoiden pop-coverit ovat usein joko jo valmiiksi viihdemielessä tehtyä tai lipsahtavat muuten helposti kitschin tai yleisön nuoleskelun puolelle: taiteellisesti kunnianhimoinen sovittaminen on vaativaa nuorallatanssia. Grammy-palkittu Attacca Quartet vaihtaa menuetit elektroniseen tanssimusiikkiin Real Lifella, sovittaen mm. Flying Lotusin, Louis Colen, Squarepusherin ja The Halluci Nationin musiikkia. Sykkivissä sovituksissa jousikvartetti hyödyntää oivaltavasti laajennettuja tekniikoita eikä pelkää sekoittaa soppaan efektejä ja luuppausta – suunta, johon nykykamarimusiikki voisi mennä pidemmällekin. Sovitukset kunnioittavat sinällään […]

  Nino Rota (1911–1979) muistetaan yhteistyöstään elokuvaohjaaja Federico Fellinin kanssa, mutta säveltäjä muunteli taidettaan myös mm. Franco Zeffirellin, Luchino Viscontin ja tietysti Francis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian tarpeisiin. Lähtökohdiltaan Rota oli klassinen säveltäjä, jonka varhainen tuotanto käsittää oopperoita, sinfonioita ja konserttoja. Parhaimmillaan hän oli elokuvien lisäksi kamarimusiikissa, joka usein kuvasteli barokkibuumin nousua ja uusklassisia tekniikoita. Rotan ajattomasti musikaalisia ja musikanttisia kamariteoksia kuunnellessa tyylimäärittelyt käyvät tarpeettomiksi. Harvoin kuulee soittajien nauttivan työstään niin selvästi kuin tällä Alphan levyllä. […]

Jacob van Eyck (1590–1657) oli sokea hollantilainen kellojen soittaja ja huilisti. Utrechtin kaupungin määräyksestä hän sai kaksikymmentä guldenia ilahduttaakseen “hautausmaalla kävelijöitä pienen huilunsa äänellä”. Tehtäväänsä varten van Eyck sovitti muunnelmia tunnetuista sävelmistä, psalmeista, kansanlauluista ja -tansseista ja julkaisi ne kahdessa osassa otsikolla Huilun huvipuisto (Der Fluyten Lust-Hof). Jättimäiseen kokoelmaan on tallennettu barokkinokkahuilun sielu, mutta myös iso viipale 1600-luvun elämänmenoa hollantilaisesta näkökulmasta, joka on tuttu myös ajan maalaustaiteesta. Francois Lazarevich tarjoaa kierroksen van Eyckin huvipuistossa ja […]

  N ew Yorkista käsin toimiva Escher-kvartetti on objektiivisella otteellaan amerikkalaisten Juilliard- ja Emerson-kvartettien perillinen. Se tuottaa tulosta BIS:n tasapainoisesti äänittämissä amerikkalaiskvartetoissa. Samuel Barberin jousikvartetto op. 11 tunnetaan hitaasta osastaan, josta isommalle jousistolle sovitettuna on tullut kuuluisa “Barberin Adagio”. Alkuperäisessä yhteydessään se kuulostaa vähemmän pateettiselta osalta kokonaisuutta, johon Escher liittää myös vaihtoehtoisen laajemman finaalin. Barberin tyyli oli pohjimmiltaan romanttinen, mutta Charles Ivesin varhaisemmat kvartetot edustavat amerikkalaista pioneerihenkeä rämäpäisemmin. Ensimmäisessä kvartetossaan Ives kartoittaa kollaasimaisesti amerikkalaisia hymnisävelmiä, […]

  Kirill Petrenko johti ennen kokonaan Berliinin filharmonikkoihin siirtymistään Baijerin valtionorkesteria, Baijerin oopperan yli 200 vuotta vanhaa orkesteria. Toukokuussa 2018 tallennettu Mahlerin seitsemännen sinfonian konserttitaltiointi kertoo, kuinka hienosta instrumentista on kyse. Seitsemäs on Mahlerin sinfonioista häilyväisin ja arvoituksellisin. Petrenko hyödyntää sitä tulkinnassa, jossa yksityiskohtien rikkaus yhdistyy varmaan suurmuotoon. Detaljit on sidottu vakuuttavasti riuskasti etenevään liikkeeseen, eikä missään ole jälkeä nykyaikaisia Mahler-tulkintoja vaivaavasta hypistelevästä mikrosäätämisestä. Tulkintaa leimaa optimistinen reippaus, musiikin synkimmät sävyt sivussa. Ensiosan Adagio-johdanto soi […]

  Nikolai Kapustin (1937–2020) sävelsi orkesterimusiikkia, jonka sydän sykki jazzille. Yhdistelmä ei ole helppo, sillä partituuriin kahlittuna jazzista tulee helposti jäykkää, ja rumpusetin istuttaminen orkesterikokoonpanoon tuottaa helposti tasapaino-ongelmia. Neljännessä pianokonsertossaan Kapustin kiertää karikot näyttävästi ja säveltää virtuoositeoksen, jossa Rahmaninov tuntuu paiskaavan kättä Gershwinin kanssa. Vaikka kaikki on nuotinnettua, musiikista kumpuaa vapautunut ja improvisatorinen henki. Yhdeksi kokonaisuudeksi puristettu teos on onnistuneesti rapsodinen ja yllättävä. Venäläissäveltäjään erikoistunut saksalaispianisti Frank Dupree hyökkää konserton virtuoosihaasteisiin kuin tiikeri, ja Case […]

  Vitezslava Kapralova (1915–1940) on tsekkiläinen säveltäjä, jonka nuoren elämän katkaisi tuberkuloosi Pariisissa. Hän oli suuri lupaus, mutta kuollessaan vain 25-vuotiaana häneltä jäi jälkipolville niukasti musiikkia. Tsekkiläinen tausta Janaek-vaikutteineen käy ilmi, ja myös Stravinskyn esimerkki soi hilpeässä Joulualkusoitossa kohtalon vuodelta 1939 – teos kantaesitettiin uutenavuotena natsien miehittämän Tsekkoslovakian radiossa. Sotaisa sinfonietta oli Kapralovan läpimurtoteos. Se on energinen ja määrätietoinen ja tuo intohimoisissa käänteissään mieleen myös Szymanowskin. Kaksi laulua, Surullinen ilta ja Hyvästejä vilkuttaessa, ovat vahvoja, […]

  Haydnin ohjelmalliset sinfoniat nro 6–8 ovat ensimmäiset, jotka hän sävelsi saatuaan pestin Esterházyn ruhtinassuvun hoviorkesterin apulaiskapellimestariksi. Säveltäjä halusi näyttää, mihin kaikkeen hän pystyy uudella instrumentillaan, ja idea päivänkiertoa kuvailevaan aiheeseen tuli luultavasti ruhtinaalta. ”Aamu-”, ”Päivä-” ja “Ilta”-sinfoniat ovat monin tavoin poikkeuksellisia Haydnin tuotannossa. Kuvaukset lempeästä auringonnoususta (“Aamu”) tai ukkosmyrskystä (”Ilta”) on sijoitettu taitavasti sinfonisiin kehyksiin. Haydn tarjosi orkesterinsa viulu-, sello-, huilu-, oboe-, fagotti- ja jopa kontrabassosolisteille tilaisuuden yksilötaitojensa esittelyyn, ja Il Giardino Armonicon soittajat […]

  Lyömäsoittimet ovat saaneet musiikissa itsenäisen roolin vasta 1900-luvulla – tai jos sellainen on ollut aikaisemmin, sitä ei ole muistettu kirjoittaa nuoteille. Eikä liene sattumaa, että tuo itsenäinen rooli on puhjennut kukkaan Amerikan kaksoismantereella, kuten Naxosin levy demonstroi. Ranskalaissiirtolaisen Edgar Varèsen Ionisation päättää levyn, mutta kertoo, mistä kaikki alkoi: pelottomasta marssista hälyjen maailmaan, johon vasta lopussa liittyy pianon ja kellopelin vireisiä säveliä. Levyn aloittava John Cagen First Construction (in Metal; 1939) on Varèsen ajattelun jatkoa, […]