CD-levyt

Dmitri Shostakovitsh: Pianotriot nro 1-2, Viulusonaatti. Ilja Gringolts, viulu, Daniel Haefliger, sello, Gilles Vonsattel, piano. Claves 50-1817. Shostakovtshin ensimmäinen pianotrio op. 8 on alle vartin mittainen nuoruudenteos, jonka häilyvissä liikkeissä ja c-molli-kärvistelyssä voi aistia ensirakkauden onnea ja kipeyttä. Toinen pianotrio op. 67 (1944) kuuluu sota-ajan kamariteoksiin, joissa yksityisistä jännitteistä on kasvanut periaatteellisia. Viulisti Ilja Gringoltsin vetämä trio tarttuu terävin hampain rallattaviin teemoihin ja groteskeihin tanssirytmeihin, ja uppoaa korviaan myöten Largon pohjattomaan suruun. Finaalin juutalaisteeman käsittely […]

Einojuhani Rautavaara: Sonaatit sellolle ja pianolle nro 1 ja 2, Kaksi preludia ja fuugaa, Sonaatti soolosellolle, Sydämeni laulu, Polska. Tanja Tetzlaff, sello, Gunilla Süssmann, piano. Ondine ODE 1310-2 Tiivis duopari Tanja Tetzlaff ja Gunilla Süssmann tarttuivat Ondinen pyynnöstä Rautavaaran musiikkiin. Levylle on taltioitu säveltäjän kaikki sello-piano -teokset lukuunottamatta Musiikkia pystypianolle ja vahvistetulle sellolle. Mukana on myös Rautavaaran ainoa sooloselloteos, soolosellosonaatti. Valikoima heijastelee säveltäjän tyyliskaalaa tummasta ekspressionismista barokkivaikutteiseen klassisuuteen ja uusromantiikkaan. Tetzlaff on huikaisevan temperamentikas ja […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikvintetto. Carl Maria von Weber: Klarinettikvintetto. Carducci-kvartetto, Julian Bliss, klarinetti. Signum SIGCD552. Klarinetille sävelletyt mestariteokset ovat syntyneet tunnetuille klarinetisteille sekä erityisille instrumenteille. Mozartin klarinettikvintetto ja -konsertto valmistuivat Anton Stadlerille ja hänen käyttämälleen basettiklarinetille, joka ylettyi tavallista klarinettia matalammalle. Weberin konserttojen ja kvinteton muusana toimi Heinrich Bärmann, jonka kymmenläppäisen soittimen saundi pysyi tasaisena yli kromaattisen asteikon. Signumille paljon levyttänyt englantilaisklarinetisti Julian Bliss soittaa puolestaan uudentyyppistä Leblanc-instrumenttia, jossa soinnin tasaisuus on toteutettu tavallista ekonomisemmin. […]

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op. 109-111. Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68219. Beethovenin kolme viimeistä pianosonaattia eivät enää tunnu yhtä saavuttamattomilta huipuilta kuin joskus. Moni pianisti selviytyy sujuvasti teknisistä haasteista ja löytää musiikillisten ääritilojen väliltä luistavan keskitien. He pystyvät tekemään sen myös ilman ponnistelua, joka ammoin kuului Schnabelin, Kempffin ja vielä Gilelsin ja Richterinkin tulkinnoissa. Ehkä jotain henkisen kilvoittelun tuntua jääkin välillä kaipaamaan Steven Osbornen esityksissä. Niissä ei ole mitään sattumanvaraista, ajoitus on aina osuva ja […]

Johannes Brahms: Viimeiset pianoteokset. Fantasiat op. 116. Intermezzot op. 117. Pianokappaleet op. 118. Pianokappaleet op. 119. Stephen Hough. piano. Hyperion CDA68116. Stephen Hough luonnehtii Brahmsin myöhäisiä pianokappaleita (1892-93) ”n:nnen potenssin salonkimusiikiksi”, jota hän kuvittelee säveltäjän soitelleen yksin kotonaan viimeisen sikarin kytiessä loppuun. Brahms ei suhtautunut alentuvasti aikansa populaarimusiikkiin, mutta rinnastaessaan viimeiset pianoteokset salonkiviihteeseen Hough on vaarassa välillä sentimentalisoida musiikkia. Brahmsin lempeissä kehtolauluissa, energisissä ja intohimoisissa capriccioissa sekä haaveellisissa ja sisäänpäinkääntyneissä intermezzoissa on kuuluvilla schumannilainen kahtiajako […]

Henry Purcell: Royal Welcome Songs for King Charles II, Volume II. The Sixteen, johtajana Harry Christophers. Coro COR16173. Kaarle II palasi valtaistuimelle Cromwellin diktatuurin jälkeen vuonna 1660, ja englantilaiset kokivat vanhojen hyvien aikojen palanneen. Allonge-peruukissaan nimikkospanieliaan muistuttanut hallitsija tuhlasi surutta valtion varoja jättäen jälkeensä 14 aviotonta lasta ja nolla perillistä. Henry Purcell sävelsi taidemyönteiselle monarkille niin maallisia kuin hengellisiäkin teoksia, joissa Harry Christophersin johtama The Sixteen -yhtye sekoittaa riipivää surumieltä ja tanssivaa iloa. Useimmat levyn […]

  Kamus-jousikvartetti ajaa tietoisesti kvartettomusiikin asemaa. Toisella levyllään yhtye (Terhi Paldanius, Jukka Untamala, Jussi Tuhkanen, Petja Kainulainen) rinnastaa Voces intimae -hitin lajityypin uusiin tuuliin. Sibeliusta Kamus tulkitsee aidon intiimisti, vailla paasausta tai patetiaa. Ylipäätään he uskaltavat luopua tarkkarajaisesta, yksilöidystä jousisoinnista ja heittäytyä aavistelevasti värisevään, pienenpienissä liikkeissä etenevään unenomaiseen musisointiin, jossa neljästä tulee yksi. Harva kokoonpano pääsee tällaiselle yhteissoiton tasolle. Hienovarainen soittotapa vaati erityistä läsnäoloa kuulijaltakin, sillä Kamus mieluummin kysyy ja kuiskaa kuin laukoo suoria vastauksia. […]

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertot 1-5, ”Kolmoiskonsertto” op. 56, Viulukonsertto, Romanssit viululle ja orkesterille op. 61 & op. 50. Stefan Vladar, piano ja johtaja, Isabelle van Keulen, viulu, Julian Steckel, sello, Wienin Kamariorkesteri. Capriccio C7210 (4 cd). Itävaltalainen Stefan Vladar liittyy Leif Ove Andsnesin ja Olli Mustosen seuraan taiteilijana, joka on soittanut ja johtanut Beethovenin pianokonsertot levylle kamariorkesterin kanssa. Taktiikalla on etunsa ja haittansa, jotka eivät tässä tapauksessa kallista vaakaa niin paljon kuin Wienin Kamariorkesterin hieman […]

”Dedicated to”. Kalevi Aho: ”…fozen are the restless waters”, Onute Narbutaute; Was there a butterly, Erkki Salmenhaara: Elegiat II ja V, Einojuhani Rautavaara: Into the heart of light (Canto V), Peteris Vasks: Musica serena. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Juha Kangas. Alba 414. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja sen perustaja ja kunniakapellimestari Juha Kangas ovat uutteria uuden musiikin puolestapuhujia. Uusi Alba-levy sisältää eri säveltäjien heille tekemiä omistuksia 20 vuoden ajalta. Teosten tyylit ovat hyvin erilaisia, mutta Kankaan tyyli ja […]

Dietrich Buxtehude: Triosonaatit op. 1. Arcangelo. Alpha 367. Dietrich Buxtehude (1637-1707) on parkkeerattu musiikin historiassa Bachin edeltäjäksi, vaikka voisimme Bachin tavoin arvostaa hänen musiikkiaan sen omien ansioiden perusteella. Ensimmäisellä opusnumerolla 1694 julkaistut seitsemän triosonaattia ovat hyvä esimerkki Lyypekin mestarin taidoista ja omaperäisyydestä. Melodinen päävastuu on viulisti Sophie Gentillä ja gambisti Jonathan Mansonilla, jotka luotaavat musiikillisen parisuhteen läheisyyttä ja itsenäisyyttä aistikkaasti ja mielikuvituksella. Musiikillisena potkurina toimii cembalisti Jonathan Cohenin ja luutisti Thomas Dunfordin continuo, joka seuraa […]

Sergei Prokofjev: Vanhan isoäidin tarinoita op. 31, Kuusi kappaletta op. 52, Lapsuuden käsikirjoituksia 1901-1906. Alexander Dossin, piano. Naxos 8.573435. Sergei Prokofjev ei ole ensimmäinen säveltäjä, jonka lapsuusajan teoksia on kaiveltu ensilevytysten toivossa. Naxosin levyjulkaisun todellinen uutinen on Prokofjevin 10-13-vuotiaana säveltämien pianokappaleiden varhaiskypsyys ja modernius. Ehkä sen vuoksi hän palasi usein myöhemmin lapsuusajan luonnoksiin ja kokemuksiin, joiden pohjalta syntyivät vuonna 1931 kuusi kappaletta op. 52 sekä USA:ssa vuonna 1918 Isoäidin tarinat, nostalginen silmäys taakse jääneeseen aikaan. […]

Morton Feldman: For Bunita Marcus. Marc-André Hamelin, piano. Hyperion CDA68048. Morton Feldmanin (1926-1987) musiikki on viime aikoina siirtynyt vauhdilla modernistisesta marginaalista kohti mainstreamia. Lohdullista asiassa on se, että merkittävien nykysäveltäjien musiikki voi nousta uuteen kukoistukseen vielä vuosia heidän kuolemansa jälkeen. Bunita Marcus (s. 1952) on amerikkalainen naissäveltäjä, jolle Feldman omisti viimeisiin ja nyttemmin suosituimpiin sävellyksiinsä kuuluvan For Bunita Marcusin vuonna 1985. Marc-André Hamelinin levytys Hyperionille merkitsee Feldmanille pitkää loikkaa ulos avantgarden alakulttuurista. Hamelinin taidoille hiljaisuudessa […]