CD-levyt

“Maailma George Antheilin mukaan” oli uusi ja uljas. Amerikkalaissäveltäjän (1900–1959) kuningasvuodet osuivat kuohuvalle 1920-luvulle, jolloin hän debytoi ”pianisti-futuristina” ja liittyi Pariisin avantgarden eturintamaan. Antheilin viulusonaatti nro 1 yhdistää ääriosien jyskyttävät konerytmit väliosien vienoihin afrikkalaisvaikutteisiin, joita säveltäjä poimi Tunisian-matkalta. Antheilin suuri esikuva oli Beethoven, jonka c-molli-viulusonaatti op. 30/2 saa tässä yhteydessä rajusti ailahtelevan tulkinnan. Levyesite lainaa Antheilin kuvausta Beethovenin sonaattimuodosta, jossa ensimmäinen teema on jalo kuin nainen, jonka kanssa mies menee naimisiin. ”Sitten tulee toinen teema, […]

Beethovenin ensimmäinen kvartetto-opus, vuosina 1798–1800 valmistuneet kuusi jousikvartettoa op. 18, on merkittävä irtiotto hänen opettajansa Haydnin luomasta lajityypistä. Beethovenin tuotannossa niitä käsitellään hänen ”klassisimpiin” kuuluvina teoksinaan, mikä toisinaan estää näkemästä niiden radikaaleja piirteitä. Viulisti Alina Ibragimovan vetämän Chiaroscuro-kvartetin esityksissä siitä ei ole pelkoa, sillä tulkinnat täyttää valpas inspiraatio. Draaman lähtökohtana ovat hiljaiset volyymit, huolella eritellyt pianissimot, joilla yhtye pakottaa kuulijansa höristelemään korviaan. Siihen kuuluu Chiaroscuron läpikuultava, suonikielinen ja vähävibratoinen jousisointi. Se suo mahdollisuuden aksentoida musiikkia […]

Messiaenin Poèmes pour Mi (1936) on yksi 1900-luvun hienoimpia orkesterilaulusarjoja, mutta verraten harvoin kuultavissa. Ehkä sen modernistiset piirteet vievät laulajia epämukavuusalueelle, mutta tuntuu myös, että sen oudoksutuin elementti on rakkauslaulujen väkevä kristillisyys. Vaimolleen – lempinimeltään Mi – omistamissaan runoissa Messiaen ylistää yhtä paljon avioliiton sakramenttia ja pyhyyttä kuin hurmiota ja eroottisia nautintoja. Sarah Leonard on nykymusiikkispesialisti, joka on elementissään, vaikkei aivan ihanteellisesti äänitettynä tässä vuonna 1991 tehdyssä konserttitaltioinnissa. Michael Gielen oli vanhan koulun ekspressionisti, joka […]

Emilie Luise Friderica Mayer (1812–1883) on yksi viime vuosina ”löydetyistä” naissäveltäjistä, joka ei ole ollut kadoksissa, vaan kärsinyt sukupuoleensa kohdistuvista ennakkoluuloista. Pommerissa syntynyt Mayer sai säveltäjänuralle kannustusta ja oppia balladisäveltäjä Löweltä ja musiikinteoreetikko Adolph Bernhard Marxilta. Kymmenen vuoden periodilla 1847–57 Mayer sävelsi kahdeksan sinfoniaa, jotka otettiin Berliinissä suopeasti vastaan mutta unohdettiin pian. Teokset kuuluvat aikakautensa parhaimpiin ja edustavat tyyliltään romanttisen sinfonian Mendelssohn-Schumann-akselia, mutta aina omaa ääntä käyttäen. Sinfoniaa pidettiin 1800-luvulla miehisenä taiteenlajina, ja Mayerin teokset […]

Haydnin sinfoniat nro 61, 66 ja 69 valmistuivat vuonna 1776, kun Esterházan kesäpalatsin taidejuhlat olivat kiivaimmillaan. Konsertteja, oopperaa, tanssiaisia ja teatteria oli lähes joka ilta, ja sinfonioihin kohdistui entistä viihteellisempiä odotuksia. Alphan Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksen 12. osaan on sen vuoksi valittu otsikoksi ”Le jeux et plaisirs” (”Iloja ja nautintoja”), joita nämä kolme sinfoniaa tarjoilevat herttaisessa mutta kekseliäässä muodossa. Aiemmin valmistuneiden hurjien Sturm und Drang -sinfonioiden jälkeen nämä olivat hyvätapaisia ja koristeellisia teoksia. Niistä ei silti […]

Jean-Philippe Rameau ennätti ennen oopperauraansa työskennellä eri kirkoissa urkurina, mutta ei musiikinjohtajana, minkä vuoksi hänen hengellisten teostensa määrä on suppea. ”Suuria motetteja” on kolme, ja niiden lisäksi Versaillesin Kuninkaallisessa kappelissa on levytetty Rameaun harmoniaoppaasta löytyvä Laboravi clamans -fuuga, mahdollisesti kadonneesta motetista. Grand motetin esikuva oli Lully ja tekstit Psalmeista, mutta teosten koristeellisesti konsertoiva tyyli kuului 1700-luvulle. Quam dilecta hakee Psalmin 84 sanoin turvaa Jumalasta, mitä alun sopraanosoolo huljuvine huiluineen korostaa nöyryydellään. In convertendo Domine anoo […]

Profil on aiemmin julkaissut mm. Rimski-Korsakovin oopperoita suurena neuvostoaikaisten levytysten kokoelmana. Nyt on vuorossa Rahmaninov ja suurin osa hänen vokaalisävellyksistään sekä mm. pianokonsertot. Väljästi tulkittu mutta antelias teosvalikoima koostuu pääosin historiallisista (1948–62) neuvostoäänitteistä, jotka on haalittu yhden keräilijän, Andrei Hotejevin, kokoelmista. Sen seurauksena käytettävissä ei aina ole ollut paras mahdollinen lähdemateriaali, ja restaurointiprosessikin on ollut välillä kovakourainen. Varauksista huolimatta kyseessä on tärkeä venäläisen Rahmaninov-perinteen ankkurointi. Rahmaninov edusti venäläistä aristokratiaa ja pakeni synnyinmaastaan vallankumousta. 1940-luvulla hän […]

Klarinetisti Lauri Sallisen ja pianisti Anna Kuvajan levy äänitettiin pandemian eristämänä keväällä 2021, ja esittäjät luonnehtivat levyään pullopostiksi, joka välittää kamarimusiikin läheisyyttä ja yhteisyyttä. Olosuhteet inspiroivat muusikoista soittoa, josta huokuu haikeus ja ystävällisyys. Pääosassa ovat Robert Schumannin Romanssit ja Fantasiakappaleet, joissa Sallisen ja Kuvajan romanttinen nyansointi on valpasta, vain hetkittäin yksiulotteista. Clara Schumannin Kolme romanssia soivat huolettomampina ja kukkeampina, mikä sopii ’soiréehen’, jossa pukukoodi voisi olla ”smart casual”. Hyvä idea oli tuoda rinnalle tanskalaissäveltäjä Niels […]

César Franckin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta, ja belgialaissäveltäjää juhlitaan myös äänilevyllä. Franckia voisi luonnehtia romantiikan goottilaisen laidan ylipapiksi, mutta kovin harvoilla teoksilla hän on jäänyt ohjelmistoon. Franck toimi vuodesta 1847 alkaen Pariisin Ste Clotilden basilikan urkurina kuolemaansa 1890 asti. Hänen ”koottujen urkuteostensa” levytyksissä esiintyy yleensä 12 romanttisen urkumusiikin avainteosta, jotka mahtuvat kahdelle cd:lle. Toisin on laita Ricercarin kokonaislevytyksen. Joris Verdin on levyttänyt tunnettujen teosten lisäksi kymmenittäin pääasiassa liturgiseen käyttöön syntyneitä urku- ja […]

Brahmsin pianokvintetto oli nuoren säveltäjän voimanponnistus, joka vaati monta kierrosta ja jäi häälymään orkesteri- ja kamarimusiikin rajamaille. Se on tehnyt monumentaalisen teoksen levyttämisestä vaikeaa. Boris Giltburg Fazioli-pianoineen, Pavel Haas -kvartetti ja Supraphon onnistuvat haasteessa keskimääräistä paremmin. Dramaattiset huipentumat ja kontrapunktinen myllerrys toteutuvat täydellä painolla ja vibratolla, mutta ote herkistyy oitis lyyrisissä suvannoissa ja nostalgisissa silmäyksissä. Erityisesti Giltburg malttaa massiivisessa piano-osuudessa huolehtia yksityiskohdista ja kuunnella tunteen palolla soittavaa kvartettiaan. Jousisaundi on rikas, täynnä täyteläisiä mahongin sävyjä […]

William Bolcom (s. 1938) innostui ragtimesta 1960-luvun lopulla vähän ennen kuin 1900-luvun alun varhaisjazzista tuli ilmiö George Roy Hillin Puhallus-elokuvan myötä. Marc-André Hamelin on levyttänyt aiemmin Bolcomin moniaineksisen pianokonserton (1976) ja säveltäjän ragien – kaikkiaan 27 kappaletta – kokonaislevytys on ilmeinen rakkaudentyö. Bolcom on monien amerikkalaissäveltäjien tapaan seikkaillut kotimaansa monikulttuurisessa perinteessä, mutta eurooppalaiskuulijan yllättää eniten pianoteosten nostalginen haikeus. Sen seurauksena ragien virtuoosihaasteet hautautuvat helposti runollisiin tunnelmiin. Asiaan vaikuttavat myös Hamelinin taidot, jotka saavat kaiken kuulostamaan […]

Caroline Widmannin sooloviuluresitaali kattaa liki tuhat vuotta musiikkia Hildegard Bingeniläisestä George Benjaminiin (s. 1960). Benjaminin vähäeleisiin miniatyyreihin levy ei kuitenkaan pääty, vaan Bachin toiseen sooloviulupartitaan ja sen Chaconneen, jossa kaikki tiet risteytyvät. Välissä kuullaan kahden legendaarisen viulistisäveltäjän teokset 1900-luvun alkupuolelta. Ysaÿen viidennen soolosonaatin (1923) avausosa L’Aurore on antanut levylle yleisotsikon, mutta sitäkin jännittävämpi on Enescun jylhä Fantasia concertante (1936), jonka on luonnoksista täydentänyt Sherban Lupu. Yhden levyn mittaisena solistisen soitinäänen matkana Widmannin levy toimii hyvin. […]