CD-levyt

  Nino Rota (1911–1979) muistetaan yhteistyöstään elokuvaohjaaja Federico Fellinin kanssa, mutta säveltäjä muunteli taidettaan myös mm. Franco Zeffirellin, Luchino Viscontin ja tietysti Francis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian tarpeisiin. Lähtökohdiltaan Rota oli klassinen säveltäjä, jonka varhainen tuotanto käsittää oopperoita, sinfonioita ja konserttoja. Parhaimmillaan hän oli elokuvien lisäksi kamarimusiikissa, joka usein kuvasteli barokkibuumin nousua ja uusklassisia tekniikoita. Rotan ajattomasti musikaalisia ja musikanttisia kamariteoksia kuunnellessa tyylimäärittelyt käyvät tarpeettomiksi. Harvoin kuulee soittajien nauttivan työstään niin selvästi kuin tällä Alphan levyllä. […]

Jacob van Eyck (1590–1657) oli sokea hollantilainen kellojen soittaja ja huilisti. Utrechtin kaupungin määräyksestä hän sai kaksikymmentä guldenia ilahduttaakseen “hautausmaalla kävelijöitä pienen huilunsa äänellä”. Tehtäväänsä varten van Eyck sovitti muunnelmia tunnetuista sävelmistä, psalmeista, kansanlauluista ja -tansseista ja julkaisi ne kahdessa osassa otsikolla Huilun huvipuisto (Der Fluyten Lust-Hof). Jättimäiseen kokoelmaan on tallennettu barokkinokkahuilun sielu, mutta myös iso viipale 1600-luvun elämänmenoa hollantilaisesta näkökulmasta, joka on tuttu myös ajan maalaustaiteesta. Francois Lazarevich tarjoaa kierroksen van Eyckin huvipuistossa ja […]

  N ew Yorkista käsin toimiva Escher-kvartetti on objektiivisella otteellaan amerikkalaisten Juilliard- ja Emerson-kvartettien perillinen. Se tuottaa tulosta BIS:n tasapainoisesti äänittämissä amerikkalaiskvartetoissa. Samuel Barberin jousikvartetto op. 11 tunnetaan hitaasta osastaan, josta isommalle jousistolle sovitettuna on tullut kuuluisa “Barberin Adagio”. Alkuperäisessä yhteydessään se kuulostaa vähemmän pateettiselta osalta kokonaisuutta, johon Escher liittää myös vaihtoehtoisen laajemman finaalin. Barberin tyyli oli pohjimmiltaan romanttinen, mutta Charles Ivesin varhaisemmat kvartetot edustavat amerikkalaista pioneerihenkeä rämäpäisemmin. Ensimmäisessä kvartetossaan Ives kartoittaa kollaasimaisesti amerikkalaisia hymnisävelmiä, […]

  Kirill Petrenko johti ennen kokonaan Berliinin filharmonikkoihin siirtymistään Baijerin valtionorkesteria, Baijerin oopperan yli 200 vuotta vanhaa orkesteria. Toukokuussa 2018 tallennettu Mahlerin seitsemännen sinfonian konserttitaltiointi kertoo, kuinka hienosta instrumentista on kyse. Seitsemäs on Mahlerin sinfonioista häilyväisin ja arvoituksellisin. Petrenko hyödyntää sitä tulkinnassa, jossa yksityiskohtien rikkaus yhdistyy varmaan suurmuotoon. Detaljit on sidottu vakuuttavasti riuskasti etenevään liikkeeseen, eikä missään ole jälkeä nykyaikaisia Mahler-tulkintoja vaivaavasta hypistelevästä mikrosäätämisestä. Tulkintaa leimaa optimistinen reippaus, musiikin synkimmät sävyt sivussa. Ensiosan Adagio-johdanto soi […]

  Nikolai Kapustin (1937–2020) sävelsi orkesterimusiikkia, jonka sydän sykki jazzille. Yhdistelmä ei ole helppo, sillä partituuriin kahlittuna jazzista tulee helposti jäykkää, ja rumpusetin istuttaminen orkesterikokoonpanoon tuottaa helposti tasapaino-ongelmia. Neljännessä pianokonsertossaan Kapustin kiertää karikot näyttävästi ja säveltää virtuoositeoksen, jossa Rahmaninov tuntuu paiskaavan kättä Gershwinin kanssa. Vaikka kaikki on nuotinnettua, musiikista kumpuaa vapautunut ja improvisatorinen henki. Yhdeksi kokonaisuudeksi puristettu teos on onnistuneesti rapsodinen ja yllättävä. Venäläissäveltäjään erikoistunut saksalaispianisti Frank Dupree hyökkää konserton virtuoosihaasteisiin kuin tiikeri, ja Case […]

  Vitezslava Kapralova (1915–1940) on tsekkiläinen säveltäjä, jonka nuoren elämän katkaisi tuberkuloosi Pariisissa. Hän oli suuri lupaus, mutta kuollessaan vain 25-vuotiaana häneltä jäi jälkipolville niukasti musiikkia. Tsekkiläinen tausta Janaek-vaikutteineen käy ilmi, ja myös Stravinskyn esimerkki soi hilpeässä Joulualkusoitossa kohtalon vuodelta 1939 – teos kantaesitettiin uutenavuotena natsien miehittämän Tsekkoslovakian radiossa. Sotaisa sinfonietta oli Kapralovan läpimurtoteos. Se on energinen ja määrätietoinen ja tuo intohimoisissa käänteissään mieleen myös Szymanowskin. Kaksi laulua, Surullinen ilta ja Hyvästejä vilkuttaessa, ovat vahvoja, […]

  Haydnin ohjelmalliset sinfoniat nro 6–8 ovat ensimmäiset, jotka hän sävelsi saatuaan pestin Esterházyn ruhtinassuvun hoviorkesterin apulaiskapellimestariksi. Säveltäjä halusi näyttää, mihin kaikkeen hän pystyy uudella instrumentillaan, ja idea päivänkiertoa kuvailevaan aiheeseen tuli luultavasti ruhtinaalta. ”Aamu-”, ”Päivä-” ja “Ilta”-sinfoniat ovat monin tavoin poikkeuksellisia Haydnin tuotannossa. Kuvaukset lempeästä auringonnoususta (“Aamu”) tai ukkosmyrskystä (”Ilta”) on sijoitettu taitavasti sinfonisiin kehyksiin. Haydn tarjosi orkesterinsa viulu-, sello-, huilu-, oboe-, fagotti- ja jopa kontrabassosolisteille tilaisuuden yksilötaitojensa esittelyyn, ja Il Giardino Armonicon soittajat […]

  Lyömäsoittimet ovat saaneet musiikissa itsenäisen roolin vasta 1900-luvulla – tai jos sellainen on ollut aikaisemmin, sitä ei ole muistettu kirjoittaa nuoteille. Eikä liene sattumaa, että tuo itsenäinen rooli on puhjennut kukkaan Amerikan kaksoismantereella, kuten Naxosin levy demonstroi. Ranskalaissiirtolaisen Edgar Varèsen Ionisation päättää levyn, mutta kertoo, mistä kaikki alkoi: pelottomasta marssista hälyjen maailmaan, johon vasta lopussa liittyy pianon ja kellopelin vireisiä säveliä. Levyn aloittava John Cagen First Construction (in Metal; 1939) on Varèsen ajattelun jatkoa, […]

J eesuksen haudalla tapaa ristiinnaulitsemisen jälkeen epätodennäköinen trio, Juudan kuningas Daavid, Maria Magdalena ja tuleva apostoli Pietari. Katuvaiset Vapahtajan haudalla on Jan Dismas Zelenkan barokkioratorio, jossa solistit miettivät, mitä olisivat voineet tehdä toisin. Ooppera ei käynyt päinsä protestanttisessa Saksissa, mutta Dresdenin katolisessa hovissa jesuiittakoulun käynyt Zelenka pääsi oratoriossaan niin lähelle oopperaa kuin mahdollista. Kun aiheena oli vielä synnit ja niiden katuminen, niin erikoisuuksia pelkäämätön böömiläissäveltäjä pisti peliin kaiken kekseliäisyytensä. Daavid olisi voinut hurmata väen harpunsoitollaan […]

Konkaritaiteilijan kunnianhimoinen orkesterilevy   Ismo Alangon uusimmalla levyllä perinteinen bändikokoonpano on korvattu Jaakko Kuusiston johtamalla Oulu Sinfonialla, eivätkä vuosien varrelta kasautuneet sovitukset useimmiten mene helpoimman kautta. Alkupuolelta löytyvä Lotta Wennäkosken sovittama Päivän uutinen on nopealiikkeisessä uusekspressiivisyydessään huimaava, ja Markus Fageruddin sovittama Rauhallista Bartókin yömusiikille nyökkäävää kauhua. Myös elokuvasäveltäjänä menestynyt Timo Hietala onnistuu parissa sovituksessaan erinomaisesti: Kaiken maailman kehtolaulu tihkuu niin ironiaa kuin kabareeta, ja hittipäähän kuuluva Kun Suomi putos puusta saa hiippailevan ja huiman rönsyilevän, […]

J. S. Bach: kuusi partitaa. Mahan Esfahani, cembalo. Hyperion CDA68311/2. Mahan Esfahani ei tyydy ”objektiiviseen” Bach-soittoon vaan viljelee partitoissa omaperäisiä ratkaisuja virittäen osien väliset karaktääri- ja tempoerot äärimmilleen. Se toimii, ja tämän Bachin parissa aika ei todellakaan käy pitkäksi. Esimerkiksi käy ensimmäinen partita. Esfahani hakee soittimestaan rikkaasti vaihtelevia sointeja: Preludin kirkkaus, Allemanden tukahdutettu surumieli, Sarabanden lempeästi laulavat ja trilliketjujen aistillisesti koristamat melodiat ja Giguen hurja kiito. Samanlainen eriyttäminen ja cembalon värimaailman esittely jatkuu muissakin partitoissa. […]

  Santtu-Matias Rouvali aloittaa syyskauden alussa Lontoon Philharmonia Orchestran ylikapellimestarina, ja tämä vuonna 2019 konsertista äänitetty levy on heidän toinen yhteisensä. Rouvali vetää esiin heti valttikorttinsa: elävän, vetävän ja vapaan tuntuisen tavan hahmottaa musiikkia. Hän syöksyy Prokofjevin sota-aikana säveltämän sinfonian syövereihin energisesti ja uusia yksityiskohtia hakien. Hän häivyttää kaiken neuvostopatrioottisuuden ja tuo sankarillisiin käänteisiin puhdasta fyysistä sointispektaakkelia ja ehkä myös annoksen ironiaa. Joskus Rouvali innostuu kirmailemaan niin, että musiikin syvällisemmät tasot eivät oikein pääse esiin. […]