CD-levyt

  Brucknerin kolmannen sinfonian tulkinta alkaa siitä, mitä teoksen kuudesta nuottiversiosta päätetään esittää. Mariss Jansonsin valinta osuu säveltäjän viimeiseen, vuonna 1889 valmistuneeseen versioon, jota on edeltävään ja nykyisin ehkä suosituimpaan 1877/78 versioon nähden jonkin verran lyhennetty. Se tuo tiiviyttä Baijerin radion sinfoniaorkesterin majesteetilliseen konserttitaltiointiin vuodelta 2005. Ilmassa on sähköä, mutta ei hälinää tai horjahtelua. Päinvastoin, tulkinta on niin huolella kalibroitu, hidastuksissaan ja kiihdytyksissään vakaa ja rikkumattomasti äänitetyssä soinnissaan niin tasapainoisen uljas, että yllättyy kun yleisö […]

H einrich Biber sävelsi Salzburgissa monumentaalisia kirkkosävellyksiä, mutta vuonna 1692 valmistuneessa Requiemissa keinot ovat rajattuja ja henki askeettinen. Kyseessä on lähes intiimi sielunmessu, jossa maallisen vaelluksen loppua tarkastellaan kamarimusiikillisella herkkyydellä, mutta lieventämättä kuoleman synkkyyttä. Lionel Meunier tehostaa teoksen vaikutusta kokoamalla ympärille tuntemattomampia, mutta samanhenkisiä vokaali- ja soitinteoksia. Dresdenissä vaikuttanut protestanttisäveltäjä Christoph Bernhard (1628-1692) liikkuu samoissa maisemissa kahdessa motetissaan, Simeonin kiitosvirteen pohjautuvassa Herr, nun lassest du sekä latinankielisessä Tribularer si nescirem. Kontrapunktiguru Johann Joseph Fuxin motetti […]

  Hedelmistään puu tunnetaan”, opettaa Kristus varoittaessaan seuraajiaan vääristä profeetoista. Sellaisia riitti niin 1720-luvun Leipzigissa kuin nykyaikana, johon osuu Philippe Herreweghen tulkinta Bachin aihetta käsittelevästä kantaatista Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist. Herreweghe on levyttänyt Bachia sieltä täältä mielensä mukaan, ja ehkä sen vuoksi hänen tulkintansa ovat säilyneet tuoreina ja yksilöllisinä. BWV 45 kasvaa luontevasti Peter Kooijin tulkitseman virtuoosisen bassoaarian ympärille. Nautittavaa on kuunnella laulajien ja Gentin Collegium Vocalen luontevaa ja yksityiskohdissaan lumoavaa […]

  Musiikkia halutaan nykyisin nostaa esiin erilaisten vuosipäivien avulla: vuonna 2021 Stravinskyn kuolemasta 50 vuotta, Saint-Saënsin kuolemasta 100 vuotta, Piazzollan syntymästä 100 vuotta, Josquin de Prez’n kuolemasta 500 sekä Alfonso ”Viisaan” syntymästä 800 vuotta. Ainakin sähköisten medioiden osalta se tarkoittaa, että suurin osa taidemusiikista ylittää uutiskynnyksen korkeintaan kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Kastilian ja Leónin kuningas Alonson 800. syntymäpäivää on silti syytä juhlia, vaikka hänen osuudestaan Neitsyt Marian ihmetöistä kertovien cantigaksien syntymään on vaihtelevia käsityksiä. Hän määräsi […]

Magnus Lindberg: Aura, Marea, Related rocks. RSO, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1384-2. Sebastian Fagerlund: Nomade, Water Atlas. Nicholas Altstaedt, sello, RSO, joht. Hannu Lintu. BIS 2455. Hannu Linnun ja Radion sinfoniaorkesterin viime kauteen päättynyt yhteinen taival ei olisi voinut saada komeampaa levyfinaalia kuin Magnus Lindbergin ja Sebastian Fagerlundin musiikkia sisältävät Ondine- ja BIS-julkaisut. Niissä kiteytyvät Linnun kauden äänite-estetiikan parhaat puolet, joka yksityiskohtaan pureutuva läpivalaisevuus sekä soinnin syvyyksistä lähtevä ja vuolaana virtaava imu, joka vie […]

Aleksei Stantshinski: Sonaatti Es-duuri, Nocturne, Kolme preludia, Viisi preludia, Kolme sanatonta laulua, Masurkka Des-duuri, Masurkka gis-molli, Kyyneliä, Muunnelmia, Kolme luonnosta, Kaksitoista luonnosta. Peter Jablonski, piano. Ondine ODE 1383-2. Aleksei Stantshinskin (1888–1914) lyhyt ja traaginen elämä on herättänyt kiinnostusta hänen musiikkiinsa, jossa kuvastuivat 1900-luvun alun venäläisen ”hopeakauden” modernistiset aavistukset. Stantshinski opiskeli Moskovan konservatoriossa pianonsoiton opettajinaan Joseph Lhévinne ja Konstantin Igumnov ja sävellyksen opettajinaan mm. Sergei Tanjejev ja Nikolai Zhiljajev. Isän kuolema 1908 suisti nuoren säveltäjäpianistin mielen […]

Franz Liszt: Sonaatti h-molli, Kolme Petrarca-sonettia, Berceuse, Réminiscences de Norma, Ave Maria (Schubert). Benjamin Grosvenor, piano. Decca 485 1450. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Lisztin h-molli-sonaatista puhuttiin ääni väristen ”maailman vaikeimpana” pianoteoksena. Nykyään sitä kuulee oppilastutkinnoissa, joissa kompastuskiveksi muodostuu usein teknisten haasteiden ja kirjallisrunollisen taustan yhdistäminen. Myös Benjamin Grosvenorin levytyksessä Mefiston sauvan kopsahdukset ja musiikin matka kohti korkeampaa ymmärrystä tuntuvat välillä viitteellisiltä elementeiltä, jotka mahdollistavat näyttäviä irtiottoja, maagisia seisahduksia ja jyliseviä huipennuksia. Vaikka teoksen filosofinen viesti […]

  Maurice Ravelin äiti oli baski, ja säveltäjä vieraili lomailemassa baskialueella. Äidin baskilais-espanjalainen perintö kuuluu monissa Ravelin sävellyksissä, vaikka säveltäjä ei ollut mikään folkloristiikan tutkija. Sellaistakin kytköstä voi kuitenkin aavistella, kun Ondine on valjastanut Robert Trevinon levyttämään Ravelin tunnetuimpia orkesteriteoksia Baskien Kansallisorkesterin kanssa. Kovaan seuraan baskilaissoittajat äänilevyllään pääsevät, mutta kappalevalikoimasta syntyy antelias poikkileikkaus Ravelin Pyreneille viittaavista teoksista. Ehkei soitolla syrjäytetä arviopörssien klassikoita, mutta jos joku kuulisi Ravelin musiikkia ensi kertaa tältä levyltä, ei hän jäisi […]

  Nokkahuiluvirtuoosi Michala Petrin ja fäärisäveltäjä Sunleif Rasmussenin yhteistyö on poikinut aimo liudan teoksia, jotka yksissä kansissa ovat melko kirjava mutta kiintoisa kokoelma. FLOW jousitriolle ja nokkahuilulle alkaa kuin Petrillä olisi väärä nuotti edessään: pohjana on Mozartin huilukvartetto, josta lähdetään heti sivuteille. Multifonit kruunaavat keskiosan tunnelman. Menneeseen maailmaan katsoo myös variaatioteos Sorrow and Joy Fantasy, joka perustuu yhä kromaattisemmaksi ja teknisesti vaativammaksi lipuvaan luoteiseurooppalaiseen kansansävelmään. Kuoron säestämä I tai Lapin kamariorkesterin kanssa soitettu Winter Echoes […]

  Astor Piazzollan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, ja odotettavissa on levytysten kymi. Argentiinalaissäveltäjän läpimurto taidepiireihin tuli verraten myöhään, mutta sen tapahduttua hänen syntistä maanläheisyyttä ja terävää modernismia yhdistelevät tangonsa ovat juurtuneet taidemuusikkojen ohjelmistoon. Latvialainen harmonikkataituri Ksenija Sidorova on ensimmäisiä onnittelijoita albumillaan, jossa tuttua ja tuntemattomampaa Piazzollaa yhdistellään nuoremman polven tribuutteihin. Sidorova soittaa harmonikalla myös bandoneonille sävelletyn Aconcagua-konserton (1979). Monumentaalisista piirteistään huolimatta konsertossa on kamarimusiikillinen joukkuepelin henki, jossa Sidorova ja Thomas Hengelbrockin johtama […]

  Itävaltalainen kauhukakara Heinz Karl (HK) Gruber tunnetaan menneiden ja nykyisten ”vakavien” ja ”viihteellisten” tyylien anarkistisena sekoittelijana, jonka musiikissa on kuultavissa niin elokuvakliseitä, wienervalsseja, avantgardea kuin kabareeta. Rough Music (1982–83) edustaa tätä riemastuttavaa ja röyhkeää pastissikollaasia. Säestyksen ja tyylien vaihtelut on rakennettu ovelasti äkkiväärän solistin taustalle. Marimban, vibrafonin ja rumpusetin jälkeen tunnelma rauhoittuu toisen ja kolmannen osan taitteeseen, mutta pian silmää iskien harppaa jälleen wienervalssien ja sirkusurkujen hengästyttävään maailmaan. Toinen konsertto into the open… (2015) […]

  Hilary Hahnin levyttämän teosvalikoiman punaisena lankana on Pariisi, jossa kappaleet ovat eri aikoina saaneet ensiesityksensä. Ensilevytyksestä on kyse Einojuhani Rautavaaran kahdessa serenadissa, Pour mon amour ja Pour la vie (”Rakkaudelleni” ja ”Elämälle”), jotka on sävelletty Hahnille. Postuumisti ja Kalevi Ahon täydentämänä kantaesitetyt serenadit soivat nyt kuin postikortteina tuonpuoleisesta, vienoina kannustuksina rakkauteen ja elämään. Yhtymäkohdat Sibeliuksen serenadeihin eivät ehkä ole sattumaa, sillä Rautavaara viihtyi hyvin hänen vilvoittavassa varjossaan. Myös Mikko Franckilla on ollut sormensa pelissä […]