CD-levyt

Janne Mertanen julkaisi kuusi vuotta sitten viidellä cd-levyllä suurimman osan Sibeliuksen julkaistuista pianoteoksista. Niistäkin monet ovat huonosti tunnettuja, mutta vielä tuntemattomammiksi ovat jääneet monet julkaisemattomat tilapäisteokset, pianosovitukset, luonnokset tai lehtiin painetut pikkuteokset. Ne löytyvät BIS:n massiivisesta Sibelius-kokonaislevytyksestä useimmiten Folke Gräsbeckin soittamina, mutta nyt myös Mertanen on levyttänyt valikoiman näitä usein yllättävän persoonallisia sävellastuja. Opusnumeroitujen pianoteosten kanssa Mertaselle ei aina jäänyt pitkää kypsyttelyaikaa, mikä kuului tuoreina ja terveesti suorasukaisina tulkintoina. Sonyn otsikoimissa ”suomalaisissa kansanlauluissa ja löydöissä” […]

J ouni Someron Palmgren-kokonaislevytys on ennättänyt kolmanteen osaansa, jossa kuullaan mm. hieno myöhäinen sarja Sol och skyar op. 102 (”Aurinko ja pilviä”, 1942). Ensilevytyksiä ovat kolme pianokappaletta op. 4 (1893-1900), kahdeksanosainen Lyyrinen intermezzo op. 8 (1900), sävellystutkintoa varten valmistunut Gavotti ja Musette (1898), sekä opetustarkoituksiin syntyneet Sydänmaan laulu (1927) ja piskuinen Tanssiaskelia (1936). Tiettyä samanlaisuutta Palmgrenin näkyihin liittyy ja on ymmärrettävää, että laajasta tuotannosta ovat aktiivipalvelukseen vakiintuneet tietyt numerot. Kokonaislevytys on silti tarpeen ja sisältää […]

Bohuslav Martinu (1890-1959) kuitattiin aikoja sitten uusklassisiin patenttiratkaisuhin turvautuneeksi ”Vielschreiberiksi”, mutta viime aikoina hänen musiikkinsa on päässyt paremmin oikeuksiinsa. Orkesterimusiikissa paino on annettu kuudelle sinfonialle ja konsertoille, mutta myöhäistuotannossaan Martinu hakeutui vapaampiin muotoihin. Näistä tärkeimpiä ovat Les fresques de Piero della Francesca (1955), kolme orkesteriteosta renessanssitaiteilija Piero della Francescan Arrezzon basilikaan maalattujen freskojen pohjalta. Kuuntelua varten maagiset freskot kannattaa kaivella näkyviin kirjoista tai internetistä. Martinu ei sävellä maalausten pohjalta ohjelmamusiikkia, vaan meditoi niistä avautuvien salaperäisten […]

Mahler sävelsi nuoruudessaan (1876) yhden osan pianokvartettoon, mutta muuten hänen tuotannostaan on turha etsiä kamarimusiikkia. Montrealissa toimiva Collectiv9-jousiyhtye on päättänyt korjata asian, ja yhtyeen basisti Thibaut Bertin-Maghit on laatinut kutkuttavia sovituksia Mahlerin sinfonioiden osista. Kutkuttava tarkoittaa, etteivät kyseessä ole suoraviivaiset transkriptiot, vaan eri tavoin Mahlerin ajatuksia peilailevat ja jatkavat teokset. Luonto herää ensimmäisen sinfonian avausosassa taidokkain perspektiivitehoin, mutta alkaa elää omaa sirkuttavaa elämäänsä, joka jatkuu kolmannen osan surumarssissa. Sen klezmer-lainoille Collectiv9 antaa nasevasti kyytiä. Levyn […]

W illiam Byrdin (n. 1540-1623) ja John Bull (1562-1628) olivat klaveerimusiikin varhaisia visionaareja, mutta esitystavoista ei tiedetä paljon. Tiedetään tietysti, etteivät he esittäneet teoksiaan modernilla konserttiflyygelillä, joka Kit Armstrongilla on käytössään DG:n tuplalevyllä. ”Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä kaikkea, mikä tuntuu musiikin perusteella mielekkäältä, ja nauttia sen tuloksista ja muokata käsityksiäni aina, kun uutta tietoa ja ymmärrystä on saatavilla.” Armstrong pohjustaa soittoaan esitetekstillä. Vanhat pavanet, fantasiat, gaillardit ja muunnelmat – tanssirytmeihin ja polyfoniaan sonnustautuneet […]

Buxtehuden kaksi kokoelmaa triosonaatteja, opp. 1 ja 2, olivat ainoat hänen elinaikanaan julkaistut sävellykset, jotka levittivät säveltäjän mainetta halki barokkisen Euroopan. Se sai mm. Händelin, Telemannin ja Bachin vaeltamaan Lyypekkiin kuulemaan ”Iltamusiikkien” säveltäjää. Eloisat sonaatit – käytännössä viululle ja gamballe sekä säestävälle continuolle – ihastuttavat myös nykykuulijaa, mutta nykyisen barokki-innostuksen aikanakin ne ovat jostain syystä jääneet niukalle huomiolle. Myös monissa levytyksissä niitä tunnutaan pitävän jonkinlaisina itsestään selvyyksinä. Jonathan Cohenin vetämä Arcangelo levytti pari vuotta sitten […]

T ämä on Bachin “hyvävireisen consortin” toinen julkaisu, sovituksia tai muokattuja teoksia Bachin Wohltemperiertes Clavierin pohjalta. Phantasmin johtaja ja diskanttigambisti Laurence Dreyfussin luonehtima ”kerettiläinen” ajatus on, etteivät Bachin preludit ja fuugat ole leimallisesti cembaloteoksia, vaan moniäänisiä sommitelmia, jotka hän on lähinnä toteuttanut klaviatuurin ääressä. Se on tietysti yksinkertaistus, mutta on totta, että Bachin musiikki hakee jatkuvasti musiikillisia ja henkisiä kiintopisteitä jostain nuottiensa ulkopuolelta. Siinä tulee mukaan gamboista koostuva consort, moniäänistä musiikkia vuosisatojen halki vaalinut yhtye. […]

  J ean-Jacques Kantorow ja Liègen filharmoninen orkesteri levyttivät BIS:lle vähän aiemmin Saint-Saënsin sinfoniat nro 1-2 (1853, 1859) sekä varhaisen A-duuri-sinfonian (1850). Niitä luonnehti erinomainen äänitys sekä raikas ja tarkka ote, joka saa jatkoa vuonna 1856 valmistuneen F-duuri-sinfonian levytyksessä. Lisänimi ”Urbs romana” ei ilmeisesti liity Roomaan, vaan nuoren Saint-Saënsin voittamaan sävellyskilpailuun Bordeaux’ssa. Siitä huolimatta hän ei koskaan julkaissut teosta, joka painettiin vasta vuonna 1974. Kantorow levytti teoksen aikoinaan myös Tapiola Sinfoniettan kanssa BIS:lle, eikä tulkinnoilla […]

  Gustav Mahlerin laulusarja Das Lied von der Erde perustuu Tang-kauden runoihin saksankielisinä käännöksinä, jotka puolestaan perustuvat ranskannoksiin. Ei sillä silti ole kiinalaisuuden kanssa mitään tekemistä. Kapellimestari Long Yu päätti laittaa kulttuurit keskustelemaan ja tilasi Xiaogang Ye’lta teoksen alkuperäisiin kiinalaisrunoihin. Tulos on kihelmöivä. Mahlerin resignaatio, jäähyväistunnelma ja nostalgia ovat vieraita kiinalaiskollegalle, joka korostaa runojen elämäniloa ja hetkeen tarttumista, vaikka kyseessä onkin elämän ehtoopuoli. Orkesteri soi värikkäästi ja eloisin yksityiskohdin, tuoden mieleen Szymanowskin tai venäläiset orientalistit. […]

  ”Iltahämärän serenadi” vie kuulijan aikaan Suomi-Filmin ja Radion viihdeorkesterin, jota johti George de Godzinsky (1914-1994) erehtymättömällä eleganssillaan. Godzinsky on myös Naxosin levyn tyylikkäin säveltäjä viululle ja orkesterille sävelletyillä kappaleillaan, joissa viihteellisyys ei horjahda banaaliuteen. Godzinsky on tehnyt myös orkesterisovitukset Fougstedtin, Partasen ja unkarilaisen Szentirmayn teoksiin. Harry Bergströmin tyyli oli astetta kansallisempi, kuten Niskavuori-elokuviin sopii. Taidesäveltäjistä Klami ja Kaski nauttivat myös kevyemmästä ilmaisusta, ja Kasken Fantasiasta kuullaan sekä orkesteri- että pianoversiot. Radion viihdeorkesterissa tällaisten viulusooloilla […]

Kaija Saariahon laulut heijastavat hienostuneesti runojen maailmoja, tai sitten ottavat dialogimaisen asenteen. Säveltäjä puristaa niissä sävelkielensä oleelliseen kuin timantti, staattisenakin jännitteensä säilyttäen. Anu Komsi on hänen luottolaulajansa, ja uusi levy on hieno summaus yhteistyöstä. Levyn laulut ovat 40 vuoden ajalta. Preludi-Tunnustus-Postludi -triptyykin aikaan vuonna 1980 säveltäjä opiskeli Paavo Heinisen johdolla, ja se kyllä kuuluu modernistisessa ankaruudessa preparoitune pianoineen. Leino-laulujen aikaan hän oli saanut valmiiksi esikoisoopperansa ja lähtee enemmän laulajan instrumentista. Saarikoski-lauluissa (2013–2020) taas kuuluu kokeneen […]

Tässä herkkupakkaus barokkioopperan ystäville. Veronique Gensin fiksusti suunniteltu levy tiivistää yhteen levyyn kaikki ne ranskalaisen lyyrisen tragedian ilmaisutyypit, joita kuningas Ludwig XIV:n valtuuttama oopperapomo Jean-Baptiste Lully viljeli. Hänen lisäkseen mukana on otteita hänen aikalaisiensa Collassen, Desmartes’n ja Charpentierin oopperoista. Ideana on ollut koota uusi, imaginaarinen kokonaisuus, joka on jaksoteltu näytöskaraktäärien mukaan. Alussa äänessä ovat kostoa huutavat hengettäret maan alta, joiden temmellys päättyy myrskykohtaukseen. ”Toinen näytös” kokoaa yhteen onnettoman äidin ja ”kolmas näytös” julman rakkauden tuntoja […]