CD-levyt

Vanhan testamentin Jeremiaan valituksiin perustuvat ”hämärän palvelukset”, Ranskassa Leçons de Ténèbres, kuuluvat katolisen pääsiäisen tärkeimpiin sävellyksiin. Couperin sävelsi kolme ”lektiota” pääsiäisviikon keskiviikolle, kiirastorstaille ja pitkäperjantaille, mutta ainoastaan kolme keskiviikolle valmistunutta Leçon de Ténèbreä on säilynyt. Ne ovat ranskalaisbarokin kauneimpia näytteitä, yhtä aikaa koruttoman kauniita ja hienostuneesti viimeisteltyjä teoksia. Kaksi ensimmäistä on sopraanosoololle, ja yleensä ne esittää kaksi eri sopraanoa, kuten tässä Sophie Junker ja Florie Valiquette, jotka kolmannessa lektiossa yhdistävät voimansa. Stéphane Fugetin liidaama Kuninkaallisen […]

Helsingin kamarikuoron viime vuosien äänitysten julkaisu jatkuu nuoren säveltäjän Eugene Birmanin profiililevyllä. Toimittaja-runoilija Scott Dielin sanoittamat State of the Union ja Nostra Culpa suuntaavat valon niihin modernin yhteiskunnan vinoumiin, joista pyrimme katsomaan poispäin, ja taidokas HKK on tätä varten mitä kirkkain lamppu. State of the Unionissa kuoro esittää niin luontoa, superrikkaita, muka-vaikuttavaa keskiluokkaa kuin poljettuja köyhiä, suoltaen sukupuuttoon kuolleita eläimiä, vaurauden symboleita, öljy-yhtiöiden sloganeita ja niin edelleen. Kriittisyyden ja pessimismin rajalla tasapainottelevan kuoro-oopperan lopuksi luonto […]

  B iberin katolinen Requiem sai ensiesityksensä samassa Salzburgin katedraalissa, jossa Mozart myöhemmin esiintyi kirkkosäveltäjänä. Noin puolituntinen sielunmessu kasvaa hyvin erilaisesta tunnemaisemasta kuin Mozartin musiikki, taustanaan sotien, tautien ja nälän kurittama Keski-Eurooppa. Ankaran polyfonian ja koruttomien soolojen yhdistelmä antaa teokselle protestanttisen askeettisen yleisilmeen, mutta samalla musiikista huokuu täysbarokin kekseliäisyys. Sen laajin osa, Dies irae (”Vihan pävä”), riepottelee ihmisparan sielua tiuhaan vaihtuvissa kohtauksissa. Lionel Meunier on ympäröinyt Requiemin teoksilla, jotka vahvistavat sen synkkää viestiä, mutta kuljettavat […]

Reynaldo Hahnin (1874–1947) ”Oi kaunis tuntemattomani” (O mon bel inconnu, 1933) on tinderajalle sopiva musiikkikomedia, jossa perheenisä laittaa sanomalehteen treffi-ilmoituksen, johon vastaavat hänen vaimonsa, tyttärensä ja palvelijattarensa. Enempää ei juonesta tarvitse paljastaa, kun libretosta vastaa ranskalaisen bulevardikomedian mestari Sacha Guitry. Hahn muistetaan lähinnä lauluistaan ja vuonna 1923 valmistuneesta operetistaan Ciboulette. O mon bel inconnuta hallitsee sama keveys, pastellivärit ja eleganssi, jonka vaarana väijyy tietty laimeus. Harmittomuudestaan huolimatta teoksen ihmiskuvauksessa on ajankohtaista särmää, ja Palazzetto Bru […]

Lise Davidsenin toinen Decca-cd esittelee hänet paitsi vavahduttavana ääni-ilmiönä niin myös monipuolisena muusikkona, jolta onnistuvat yhtä lailla saksalainen kuin italialainen ohjelmisto, intiimit tunteet ja suuri hehku. Beethovenin Fidelion aaria (Abscheulicher!) ei ole pelkkää herooista taistelutahtoa, vaan osansa saavat myös pelko ja naisellinen herkkyys. Nousuissa äänen laajenemisvoima antaa varmuuden tunnetta ilman hysterian pelkoa – kuulijan tekee mieli heittäytyä tällaisen pelastajan syliin. Pitkäkaarisen fraseerauksen klassinen uljaus iskee myös Beethovenin Ah perfido -konserttiaarian ytimeen, ja siitä onkin vain askel […]

Akkajee: Lastenkerääjä. Omakustanne AKKACD-002 Lastenloru päättyy karmaisevaan Säkkiukkoon, joka heittää pussiinsa kerätyt naperot järven pohjaan: tämän Stephen King -maisen avauksen lienen kuullut ensimmäisen kerran Iida Savolaisen ja Meriheini Luodon Akkajee-duon esittämänä jo vuonna 2016. Huhtikuussa ilmestynyt Lastenkerääjä on saanut muhia siis rauhassa – tekijöidensä mukaan seitsemän vuotta, ja idearunsauden suodattuneisuuden huomaa. Metsänpeitto-projektistaan tunnettu viulisti ja avainviulisti Luoto sekä pelimannimusiikin superyhtye Enkelissä alttoviulua soittava Savolainen sukeltavat Lastenkerääjällä menneiden aikojen lasten maailmaan raadollisuuksineen. Jo mainittu nimikkoraita sisältää […]

Aleksandr Skrjabin: Valsseja, masurkkoja ja runoelmia. Dmitri Aleksejev, piano. Brilliant Classics 95931 (3 cd). Dmitri Aleksejev nousi maailmanmaineeseen voitettuaan vuonna 1975 Leedsin pianokilpailut ja jätettyään niissä taakseen mm. Mitsuko Uchidan, Andras Schiffin ja Pascal Devoyonin. Vanhoilla päivillään hänestä on kuoriutunut Skrjabin-spesialisti, joka on aiemmin levyttänyt Brilliant Classicsille Skrjabinin pianosonaatit, etydit ja preludit. Viimeisimpään cd-triplaan on koottu säveltäjän valssit ja masurkat (opp. 3 & 25), sekä kronologisesti kohti suurta tuntematonta etenevä runoelmien (Poème) sarja. ”Valssit ja […]

Selim Palmgren: Kootut pianoteokset 1. Souvenir du Chopin, Intermezzo, Aria, Préludes op. 1, Etude op. 1, 3 pianokappaletta op. 2, Tuutulaulu, Syysproloogi, Studie, Suomalaista lyriikkaa, pianosonaatti op. 11. Jouni Somero, piano. Grand Piano GP867. Naxos-konserniin kuuluva Grand Piano -levymerkki on tarttunut Selim Palmgrenin (1878–1951) pianomusiikkiin kunnioitettavana tavoitteenaan levyttää se kokonaisuudessaan. Izumi Tateno levytti Palmgrenin pianomusiikkia 1990-luvulla Finlandia-merkille kolmen cd:n verran, mutta ne ovat juuttuneet yrityskauppojen jäljiltä arkistoihin. Mutta vaikka ne olisivat saatavilla, Grand Pianon ensimmäinen […]

Erich Wolfgang von Korngold: pianotrio op. 1, jousisekstetto op. 10. Spectrum Concerts Berlin. Naxos 8.574008. John Williamsin tai Hans Zimmerin arvostuksesta on vaikea päätellä, että ”elokuvasäveltäjä” oli vielä joitakin aikoja sitten polttomerkki, joka leimasi kantajansa jälkijättöiseksi puuhastelijaksi. Erich Wolfgang von Korngold (1897–1957) saavutti Hollywoodissa suosion 1930-luvulla muhkeilla elokuvasävellyksillään, joiden pääosissa miekkaili ja kuherteli usein Erroll Flynn. Niiden varjoon jäivät Korngoldin oopperat ja muut ”vakavat” sävellykset, jotka ovat päässeet oikeuksiinsa vasta 1970-luvulta lähtien. Lähtökohdat 1900-luvun alussa […]

Joseph Haydn: Kuusi jousikvartettoa op. 76. The London Haydn Quartet. Hyperion CDA68335 (2 cd). Lontoon Haydn-kvartetti on levyttänyt nimikkosäveltäjänsä teoksia kronologisesti ja nousee opuksen 76 (1796) myötä kvartettosarjan huipulle. Hyperionin kokonaislevytyksen johtoajatuksena on ollut periodityylinen tunnollisuus, joka on ulottunut käytetyistä soittimista ja soittotavasta mahdollisimman alkuperäisiin nuottieditioihin. Op. 76 kuuden jousikvarteton kohdalla se tarkoittaa vuonna 1799 Lontoossa Longman, Clementi & Co:n ja Wienissä Artarian kustantaman ensipainoksen nuotteja. Mitään merkittävää eroa se ei tuota muihin levytyksiin nähden, […]

French Duets. Gabriel Faurè: Dolly. Francis Poulenc: Sonaatti neljälle kädelle. Claude Debussy: Six épigraphes antiques, Petite suite. Igor Stravinsky: Kolme helppoa kappaletta. Maurice Ravel: Ma mère l’oye. Paul Lewis ja Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68329. Viattomuus kulkee näiden ranskalaisten duettojen punaisena lankana, ja on hauska kuulla kahta lujanäppistä englantilaisvirtuoosia eläytymässä keveästi tanssiviin satuihin ja lastensävellyksiin. Faurén Emma Bardacin tyttärelle säveltämä Dolly-sarja kirvoittaa Paul Lewisiltä ja Steven Osbornelta lempeän läpikuultavaa soittoa, joka palaa vielä maagisempana Ravelin […]

César Franck: Trois pièces, Trois chorales. Pétur Sakari, urut. BIS-2349. Pétur Sakari käy uudella levyllään käsiksi romanttisen urkumusiikin suurimpiin järkäleisiin, César Franckin Kolmeen kappaleeseen (1878) ja Kolmeen koraaliin (1890) ”suurille uruille”. Jälkimmäinen viittaa Aristide Cavaille-Collin rakentamiin urkuihin, jollaiset säveltäjällä oli käytössään Pariisin Ste-Clotildessa (1859) ja jollaisia (1880) Sakari soittaa Orléansin Ste-Croix’n katedraalissa. Cavaille-Collin romanttiset urut ovat maallisissa ja taivaallisissa äänikerroissaan yksilöllisiä instrumentteja, jotka ovat kasvaneet yhteen ranskalaiskatedraalien akustiikan kanssa. Ne ovat haastavia soittimia äänittää, mutta […]