CD-levyt

Schubertin “Talvisen matkan” tulkinnat voi jakaa karkeasti enemmän nuottikuvaan pitäytyviin ja tekstilähtöisesti painottuneisiin. Totuus on tietysti, ettei pitäisi valita toista yli toisen, nuotteja tulee seurata ja sanoja tulkita. Ero on silti olemassa: Arttu Katajan levytys alkuvuodesta painottui puhtaasti musiikillisiin arvoihin antaen laulusarjan niin sanotusti puhua puolestaan. Baritoni Benjamin Appl on loitonnut perinteisen kaunolaulun ihanteista kauemmas ja pureutuu Wilhelm Müllerin runoihin miltei näyttämöllisin tehoin. Liediin Appl on perehtynyt mm. Dietrich Fischer-Dieskaun johdolla. Jotain esikuvan myöhäisten Winterreise-tulkintojen […]

Allan Petterson (1911–80) muistetaan ruotsalaissäveltäjänä, joka vaikeasta sairaudestaan huolimatta viimeisteli kuusitoista sinfoniaa. Vuosina 1943–45 valmistuneet 24 ”Paljasjalkalaulua” (Barfotasånger) kuuluvat hänen tuotantonsa avainteoksiin, vaikka niitä kuulee harvoin. Itse kirjoittamissaan runoissa Petterson peilaa köyhää lapsuuttaan, eristäytyneisyyttään kulttuuri-Ruotsissa ja kaipuutaan parempaan elämään. Laulujen merkityksestä kertoo se, että Petterson käytti niiden aiheita myöhemmin monissa sinfonioissaan ja konsertoissaan. Ruotsalaisten kansallisbaritoni Peter Mattei ja pianisti Bengt-Åke Lundin esittävät BIS:n levyllä kaikki 24 laulua, joista huokuva alakulo ja turvattomuuden tunne ovat monin […]

Harvan säveltäjän viimeisistä teoksista tulvii sellainen onni ja kiitollisuus kuin Einojuhani Rautavaaran (1928–2016). Nuo tunteet nousevat päällimmäisiksi hänen musiikillisesta jäämistöstään kootulla levyllä, jonka keskiössä ovat tunnetuille naisviulisteille, Midorille, Anne Akiko Meyersille ja Hilary Hahnille sävelletyt teokset. Hollantilainen Simone Lamsma tavoittaa hyvin Rautavaaran viulistisen hurmion, ja hehkeästä saundista saanee osoittaa kiitokset myös ”Mlynarski” Stradivarille. Robert Trevinon johtama Malmön sinfoniaorkesteri ei ole ihan HKO:n veroinen Rautavaara-spesialisti, mutta maalaa innolla harmonisia freskoja. Levyn aloittava Fantasia (2015) on ehyt, […]

Mendelssohnin pianokonsertot kärsivät aikoinaan raskaskätisestä sentimentaalisuudesta, mutta nykypolven pianistit ovat keskittyneet vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Molemmat konsertot ovat mollissa, (g ja d) ja se on innostanut jotkut solistit liiankin raivokkaaseen menoon. Ensimmäisessä konsertossa avausosa on merkinnältään con fuoco ja toisessa appassionato, ja Lars Vogt ja Pariisin kamariorkesteri ovat levytyksessään asianmukaisen tulisia ja intohimoisia. Mutta se ei johda silmittömään paahtamiseen, vaan sivuteemoille annetaan aikaa puhjeta kukkaan ja juoksutuksille tilaa helmeillä.  Mendelssohnin pianokonsertoissa lyhyet hitaat osat jäävät helposti toiminnallisten ääriosien […]

Ukrainalaista musiikkia kuunnellaan nyt eri korvin kuin muutama kuukausi sitten, mutta olennaista on, että sitä kuunnellaan. Boris Ljatoshinskin (1895-1968) ura osui vaikealle ajanjaksolle ja varhaisesta, Skrjabinin innoittamasta modernismista oli siirryttävä neuvostodoktriinien mukaiseen sävellystyyliin. Toisen maailmansodan aika antoi säveltäjille liikkumatilaa ja ukrainalaissäveltäjälle tilaisuuden ilmaista kansallista identiteettiään. Ukrainalainen kvintetto op. 42 (1942/45) on monumentaalinen teos, jossa ukrainalaiset kansanlauluaiheet kohtaavat sodan äänet, Rahmaninov-henkisen nostalgian ja vastarintaa huokuvan draaman. Kaikki ei teoksessa tai esityksessä hitsaudu yhteen, mutta ukrainalaismuusikoiden verenkarvainen […]

Kiivaasti taistellun Donetskin alueella syntynyt Nikolai Kapustin (1937-2020) oli jazzille omistautunut ukrainalainen konserttimusiikin säveltäjä. Hän ei halunnut kutsua teoksiaan jazziksi, sillä ne ovat täysin nuoteille kirjoitettuja ilman improvisointia. Tyyliltään pianisti Frank Dupreen, basisti Jakob Kruppin ja rumpali Obi Jennen soittamat pariminuuttiset, otsikoinniltaan vaihtelevat kappaleet ovat kuitenkin silkkaa jazzia. Ne ovat myös virtuoosista, kekseliästä ja riemukasta musiikkia, joka saa Kapustin-spesialistiksi nousseen Dupreen johdolla svengaavat levytykset. Tietty germaaninen suoraviivaisuuskin tuntuu sopivan musiikkiin, jonka rytmit ja käänteet on […]

  Joseph Haydn: Pianosonaatit Vol. 9, nro:t 2, 10, 41, 44, 52-53. Jean-Efflam Bavouzet, piano. Chandos CHAN 20131.           Jean-Efflam Bavouzet tuntuu viettävän puolet ajastaan studiossa, mutta vielä ei ole tullut vastaan huonoa levyä. Schumannin pianomusiikista hän tarjoaa mielenkiintoisen poikkileikkauksen uran alku- ja loppupäästä. Kolmas pianosonaatti, tässä tapauksessa Horowitzin muokkaama versio ”konsertosta ilman orkesteria”, tallentaa nuoren säveltäjän villejä virtuoosihaaveita. Bavouzet kiihdyttää ilmiömäisesti finaalin Prestissimo possibilen läpi, mutta erittelee tarkkavainuisesti myös ristiriitaisempia tuntemuksia. […]

Ravelin musiikista todetaan usein, että se on kirjoitettu niin hyvin, ettei esittäjän tarvitse tehdä muuta kuin seurata nuotteja. No, eivät ranskalaisen keittiönkään mestariluomukset synny pelkästään seuraamalla reseptiä. Sakari Oramon ja Tukholman Kuninkaallisen filharmonian Ravel-levy muistuttaa, että tarkkuus ja pureutuminen yksityiskohtiin ovat tarpeen, mutta sen lisäksi tarvitaan persoonallisuutta, luovasti hahmotettuja temposuhteita ja taiteellisesti lisättyjä mausteita. BIS:n äänitys on Ravelin tarkkuusvaatimusten mukainen ja ohjelma painottuu ansiokkaasti vähän harvinaisempiin teoksiin. Suurin uutinen lienee ”Couperinin muistomerkki”, pianosarja, jonka Ravel […]

Dmitri Bortnjanski: Kuorokonsertot Vol. 2. Venäjän valtion sinfoninen kapella, johtajana Valeri Poljanski. Chandos CHAN 9783.           Ortodoksinen liturgia sisältää vahvan rauhan sanoman, joka vetoaa tällä hetkellä, kun kaksi ortodoksista kansakuntaa on sodassa keskenään. Rahmaninovin kahdesta suuresta hengellisestä teoksesta Johannes Krysostomoksen liturgia (1910) on varhaisempi ja persoonallisempi siinä mielessä, että se tukeutuu vähemmin vanhoihin znamennisävelmiin kuin tunnetumpi Vigilia. Yhden säveltäjän teoksena liturgia hahmottuu hengellispoeettiseksi kokonaisuudeksi, jonka modernit harmoniat aiheuttivat sen, ettei teosta […]

Renessanssi, kulttuurin uusi syntyminen antiikin esikuvien pohjalta, esitellään usein vieläkin jonkinlaisena riuhtaisuna keskiajan pimeydestä. Sitä se ei ollut: siirtymä uuteen aikaan kesti kauan ja paljon aiheita ja asenteita tarttui mukaan ritariajoilta. The Orlando Consort valaisee renessanssin kehitystä pääkallon paikalta, Medicien Firenzestä käsin. Ensimmäisenä kuullaan Guillaume Dufayn kuuluisa Nuper rosarum flores, Firenzen ”Duomon” kunniaksi sävelletty motetti, jota jatkaa neljä muuta Dufayn ja yksi Gilles Binchoisin teos. Ne kuvastavat Firenzen nousua uuden taideajattelun kärkeen Cosimo de’ Medici […]

Itävaltalais-englantilainen sopraano Anna Prohaska on tehnyt teemalevyjä kadotetusta paratiisista, I maailmansodan juoksuhaudoista ja barokkisista metsänneidoista. Nyt vuorossa on ”Elämän ylistys kuolemassa”, jota on inspiroinut koronapandemia, ei levyn valmistumisen jälkeen käynnistynyt sota. Tuhon merkkejä on koottu levylle pitkin poikin historiaa ja osan inspiraatiostaan Prohaska on ammentanut historioitsija Oswald Spenglerin Länsimaiden perikadosta (1922). Levy käynnistyy kohtalokkaasti perinteisellä Dies irae -sävelmällä, josta edetään 1300-luvun puolivälin mustan surman vuosiin Pohjois-Italiassa ja 1600-luvun protestanttisten saksalaissäveltäjien valituslauluihin. Ohjelmaan on poimittu aihetta […]

Otsikolla The Polish Violin viulisti Jennifer Pike luotaa äidin puoleisia juuriaan ja puolalaisia viulusävellyksiä 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Pääosassa on Karol Szymanowskin helteinen myöhäisromantiikka, vaikuttavimmillaan Myyteissä vuodelta 1915. Pike soittaa kolme antiikin aiheisiin perustuvaa runoelmaa leimuavalla intohimolla, joka saa värit hehkumaan, mutta tasoittaa samalla musiikin impressionistista monimerkityksisyyttä. Roxanan aaria (oopperasta kuningas Roger), Nocturne ja Tarantella, sekä vähän varhaisempi Romanssi täydentävät hermoherkän vaikutelman, jonka taustalla oli Szymanowskin luottoviulisti Pavel Kochanski. Varhain kuolleen Mieczyslaw Karlowiczin Impromptussa kuuluu […]