CD-levyt

W illiam Byrdin (n. 1540-1623) ja John Bull (1562-1628) olivat klaveerimusiikin varhaisia visionaareja, mutta esitystavoista ei tiedetä paljon. Tiedetään tietysti, etteivät he esittäneet teoksiaan modernilla konserttiflyygelillä, joka Kit Armstrongilla on käytössään DG:n tuplalevyllä. ”Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä kaikkea, mikä tuntuu musiikin perusteella mielekkäältä, ja nauttia sen tuloksista ja muokata käsityksiäni aina, kun uutta tietoa ja ymmärrystä on saatavilla.” Armstrong pohjustaa soittoaan esitetekstillä. Vanhat pavanet, fantasiat, gaillardit ja muunnelmat – tanssirytmeihin ja polyfoniaan sonnustautuneet […]

Buxtehuden kaksi kokoelmaa triosonaatteja, opp. 1 ja 2, olivat ainoat hänen elinaikanaan julkaistut sävellykset, jotka levittivät säveltäjän mainetta halki barokkisen Euroopan. Se sai mm. Händelin, Telemannin ja Bachin vaeltamaan Lyypekkiin kuulemaan ”Iltamusiikkien” säveltäjää. Eloisat sonaatit – käytännössä viululle ja gamballe sekä säestävälle continuolle – ihastuttavat myös nykykuulijaa, mutta nykyisen barokki-innostuksen aikanakin ne ovat jostain syystä jääneet niukalle huomiolle. Myös monissa levytyksissä niitä tunnutaan pitävän jonkinlaisina itsestään selvyyksinä. Jonathan Cohenin vetämä Arcangelo levytti pari vuotta sitten […]

T ämä on Bachin “hyvävireisen consortin” toinen julkaisu, sovituksia tai muokattuja teoksia Bachin Wohltemperiertes Clavierin pohjalta. Phantasmin johtaja ja diskanttigambisti Laurence Dreyfussin luonehtima ”kerettiläinen” ajatus on, etteivät Bachin preludit ja fuugat ole leimallisesti cembaloteoksia, vaan moniäänisiä sommitelmia, jotka hän on lähinnä toteuttanut klaviatuurin ääressä. Se on tietysti yksinkertaistus, mutta on totta, että Bachin musiikki hakee jatkuvasti musiikillisia ja henkisiä kiintopisteitä jostain nuottiensa ulkopuolelta. Siinä tulee mukaan gamboista koostuva consort, moniäänistä musiikkia vuosisatojen halki vaalinut yhtye. […]

  J ean-Jacques Kantorow ja Liègen filharmoninen orkesteri levyttivät BIS:lle vähän aiemmin Saint-Saënsin sinfoniat nro 1-2 (1853, 1859) sekä varhaisen A-duuri-sinfonian (1850). Niitä luonnehti erinomainen äänitys sekä raikas ja tarkka ote, joka saa jatkoa vuonna 1856 valmistuneen F-duuri-sinfonian levytyksessä. Lisänimi ”Urbs romana” ei ilmeisesti liity Roomaan, vaan nuoren Saint-Saënsin voittamaan sävellyskilpailuun Bordeaux’ssa. Siitä huolimatta hän ei koskaan julkaissut teosta, joka painettiin vasta vuonna 1974. Kantorow levytti teoksen aikoinaan myös Tapiola Sinfoniettan kanssa BIS:lle, eikä tulkinnoilla […]

  Gustav Mahlerin laulusarja Das Lied von der Erde perustuu Tang-kauden runoihin saksankielisinä käännöksinä, jotka puolestaan perustuvat ranskannoksiin. Ei sillä silti ole kiinalaisuuden kanssa mitään tekemistä. Kapellimestari Long Yu päätti laittaa kulttuurit keskustelemaan ja tilasi Xiaogang Ye’lta teoksen alkuperäisiin kiinalaisrunoihin. Tulos on kihelmöivä. Mahlerin resignaatio, jäähyväistunnelma ja nostalgia ovat vieraita kiinalaiskollegalle, joka korostaa runojen elämäniloa ja hetkeen tarttumista, vaikka kyseessä onkin elämän ehtoopuoli. Orkesteri soi värikkäästi ja eloisin yksityiskohdin, tuoden mieleen Szymanowskin tai venäläiset orientalistit. […]

  ”Iltahämärän serenadi” vie kuulijan aikaan Suomi-Filmin ja Radion viihdeorkesterin, jota johti George de Godzinsky (1914-1994) erehtymättömällä eleganssillaan. Godzinsky on myös Naxosin levyn tyylikkäin säveltäjä viululle ja orkesterille sävelletyillä kappaleillaan, joissa viihteellisyys ei horjahda banaaliuteen. Godzinsky on tehnyt myös orkesterisovitukset Fougstedtin, Partasen ja unkarilaisen Szentirmayn teoksiin. Harry Bergströmin tyyli oli astetta kansallisempi, kuten Niskavuori-elokuviin sopii. Taidesäveltäjistä Klami ja Kaski nauttivat myös kevyemmästä ilmaisusta, ja Kasken Fantasiasta kuullaan sekä orkesteri- että pianoversiot. Radion viihdeorkesterissa tällaisten viulusooloilla […]

Kaija Saariahon laulut heijastavat hienostuneesti runojen maailmoja, tai sitten ottavat dialogimaisen asenteen. Säveltäjä puristaa niissä sävelkielensä oleelliseen kuin timantti, staattisenakin jännitteensä säilyttäen. Anu Komsi on hänen luottolaulajansa, ja uusi levy on hieno summaus yhteistyöstä. Levyn laulut ovat 40 vuoden ajalta. Preludi-Tunnustus-Postludi -triptyykin aikaan vuonna 1980 säveltäjä opiskeli Paavo Heinisen johdolla, ja se kyllä kuuluu modernistisessa ankaruudessa preparoitune pianoineen. Leino-laulujen aikaan hän oli saanut valmiiksi esikoisoopperansa ja lähtee enemmän laulajan instrumentista. Saarikoski-lauluissa (2013–2020) taas kuuluu kokeneen […]

Tässä herkkupakkaus barokkioopperan ystäville. Veronique Gensin fiksusti suunniteltu levy tiivistää yhteen levyyn kaikki ne ranskalaisen lyyrisen tragedian ilmaisutyypit, joita kuningas Ludwig XIV:n valtuuttama oopperapomo Jean-Baptiste Lully viljeli. Hänen lisäkseen mukana on otteita hänen aikalaisiensa Collassen, Desmartes’n ja Charpentierin oopperoista. Ideana on ollut koota uusi, imaginaarinen kokonaisuus, joka on jaksoteltu näytöskaraktäärien mukaan. Alussa äänessä ovat kostoa huutavat hengettäret maan alta, joiden temmellys päättyy myrskykohtaukseen. ”Toinen näytös” kokoaa yhteen onnettoman äidin ja ”kolmas näytös” julman rakkauden tuntoja […]

T aipuisa koloratuurisopraano Piia Komsi on pohjakoulutukseltaan ammattisellisti, ja yhteiskyvyt pääsevät käyttöön Heinz-Juhani Hofmannin teoksista koostuvalla soololevyllä. Hofmann on tunnettu pimeisiin aiheisiin tarttumisesta, suoraan ihmisyyden syöveriin tuijottamisesta: myös säestyksettömyys korostaa teosten eksistentiaalista yksinäisyyden tunnetta. Hofmann on kaksikielinen, ja lähes kaikki laulut ovat levyllä sekä suomen- että saksankielisinä versioina, mikä on tallenteellinen kulttuuriteko ja tarjoaa hienon mahdollisuuden vertailla kielieroja, mutta jättää teosmäärän pieneksi. Lähes laulusarjamaisesti toisiinsa eteneviin teoksiin valitut runot ovat lyhyitä, toisinaan stoalaisen mietiskeleviä, mikä […]

N atsien vainoamat juutalaissäveltäjät ovat saaneet Deccan Entartete Musik -sarjan aloittamana kunnianpalautuksen, mutta aina löytyy niitä, jotka ovat jääneet unohduksen tielle. Prahassa syntynyt ja Saksassa vaikuttanut Erwin Schulhoff kuuluu osaksi niihin, vaikka häntä jo 17-vuotiaana juhlittiin sukupolvensa nousevana tähtenä. Schulhoffin liedit ovat vasta nyt päässeet Bastille musiquen julkaisemana kokonaisuudessaan levylle, ja mukana on useita ensilevytyksiä. Kokonaisuus tarjoaa kiinnostavan näköalan säveltäjän muuttuviin tyyleihin ja historian kohtaloihin. Varhaiset laulut ovat romanttishenkisiä, mutta niihin jo sekoittuu ekspressionismin kaikuja. […]

Jouhikko on 2000-luvulla elänyt pienimuotoista toista tulemistaan. Rock- ja bluesvaikutteita siihen on yhdistellyt Pekko Käppi, ja toisenlaisen paletin esittelee puolestaan Ilkka Heinonen. Lohtu-levy rakentuu jazzmaisen trion ympärille, jossa jouhikon lisäksi ytimessä ovat Nathan Riki Thomsonin kontrabasso ja Mikko Hassisen lyömäsoittimet. Levyn nimi saattaa vaikuttaa materiaalin vastakohdalta. Punaisena lankana ovat tämän päivän yhteiskunnan varjopuolet – syrjäytyminen, luonnontuho ja ilmastonmuutos sekä kaaosta kylvävät populistijohtajat. Näiden kuvaamiseen käytetyt keinot ovat moninaiset: Narrien kruunajaiset kurottaa vanhaan musiikkiin, Haje vapaaseen […]

Attacca Quartet: Real Life. Sony Classical. Kamarimuusikoiden pop-coverit ovat usein joko jo valmiiksi viihdemielessä tehtyä tai lipsahtavat muuten helposti kitschin tai yleisön nuoleskelun puolelle: taiteellisesti kunnianhimoinen sovittaminen on vaativaa nuorallatanssia. Grammy-palkittu Attacca Quartet vaihtaa menuetit elektroniseen tanssimusiikkiin Real Lifella, sovittaen mm. Flying Lotusin, Louis Colen, Squarepusherin ja The Halluci Nationin musiikkia. Sykkivissä sovituksissa jousikvartetti hyödyntää oivaltavasti laajennettuja tekniikoita eikä pelkää sekoittaa soppaan efektejä ja luuppausta – suunta, johon nykykamarimusiikki voisi mennä pidemmällekin. Sovitukset kunnioittavat sinällään […]