CD-levyt

Suomalaisen elokuvan kulta-aikojen musiikkia esittelevän äänitesarjan uutuuskaksikko tarjoilee sekä ikivihreiksi muodostuneita että unohdettuja helmiä 1950-luvulta. Levyillä laulavat takavuosien elokuvatähtien lisäksi tuntemattomammat solistit, jotka lainasivat ääntään laulutaidottomille näyttelijöille. Toivo Kärjen säveltämiä elokuvalauluja on restauroitu savikiekkojen lisäksi suoraan filmien ääniraidoilta. Henry Theel laulaa ikimuistoisia tangoja ja valsseja kuten Köyhä laulaja ja Kotimaan sävel, mutta ääneen pääsevät myös viisikymmenluvun alun tulokkaat Matti Louhivuoresta Metro-tyttöihin. Rillumarei-kauden ykköselokuvasta Rovaniemen markkinoilla on ahdettu levylle toistakymmentä kappaletta, tulkkeinaan esimerkiksi Esa Pakarinen ja […]

Dora Pejačević (1885–1923) syntyi kroatialaiseen aatelissukuun, jonka elämäntavan ja etuoikeudet hän koki itselleen vieraaksi. Musiikista tuli väline laajemman elämänpiirin ja tunneilmaisun hahmottamiseen, ja hänestä tuli kansakuntansa pioneeri monissa sävellysmuodoissa. Pejačević aloitti säveltämisen tyylipuhtaana myöhäisromantikkona, mutta kokemukset sairaanhoitajana I maailmansodan aikana toivat teoksiin rohkeaa särmää. Richard Straussin tai Skrjabinin vaikutus tuntuu taustalla, mutta ei sumenna Pejačevićin persoonallista orkesteritaituruutta. Hänen elämänsä päättyi ennenaikaisesti synnytyksen jälkeiseen sepsikseen. Pejačević esittäytyy täysiverisenä romantikkona vuonna 1913 valmistuneessa g-molli-pianokonsertossa, joka aaltoilee vajaassa […]

J ouni Someron Palmgren-kokonaislevytys on ennättänyt kolmanteen osaansa, jossa kuullaan mm. hieno myöhäinen sarja Sol och skyar op. 102 (”Aurinko ja pilviä”, 1942). Ensilevytyksiä ovat kolme pianokappaletta op. 4 (1893-1900), kahdeksanosainen Lyyrinen intermezzo op. 8 (1900), sävellystutkintoa varten valmistunut Gavotti ja Musette (1898), sekä opetustarkoituksiin syntyneet Sydänmaan laulu (1927) ja piskuinen Tanssiaskelia (1936). Tiettyä samanlaisuutta Palmgrenin näkyihin liittyy ja on ymmärrettävää, että laajasta tuotannosta ovat aktiivipalvelukseen vakiintuneet tietyt numerot. Kokonaislevytys on silti tarpeen ja sisältää […]

  Lotta Wennäkosken musiikissa tuntuu jotenkin yhdistyvän kaikki, mikä suomalaisessa uudessa musiikissa on onnistunut. Siihen kuuluu monipuolinen tekniikka, jolla voi toteuttaa mielikuvituksellisia ideoita ja irrottaa perinteisistä välineistä uusia ja taiteellisesti motivoituja saundeja. Häntä tuntuu ruokkivan uteliaisuus, joka saa teokset aukeamaan moniselitteisistä otsikoistaan sekä hyvin konkreettisiin että abstrakteihin ja avariin mielikuviin. Stravinskya muistuttavalla tavalla Wennäkoski näyttää löytävän ”lottamaisuudet” mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä. Musiikissa voi olla myös huumoria, vaikka Promseissa 2017 kantaesitetyn hilpeän Flouncen (2017) varovainen […]

Seppo Pohjola on synnynnäinen kvartettosäveltäjä. Hänen seitsemään teokseen yltäneestä kvartettotuotannostaan syntyy kokonaisuus, jota voi tarkastella säveltäjätyön musiikillisena ja elämäkerrallisena jatkumona. Hän on siinä suhteessa Haydnin, Beethovenin, Bartókin tai Shostakovitshin hengenheimolainen, vaikka ilmaisun parametrit tulevat pohjoisempaa. Vuosina 2018 ja 2021 syntyneet viides, kuudes ja seitsemäs kvartetto ovat tiiviitä, yksiosaisia ja noin parikymmenminuuttisia teoksia, joissa musiikki soljuu luontevasti kohtauksesta toiseen. Teokset hahmottuvat usein juuri sarjoina kohtauksia, joissa Pohjola viipyy aina tovin verran tiettyjen teemojen ja tekstuurien parissa. […]

  Paul Hindemith kapinoi romantiikkaa vastaan 1920-luvulla sekä asiallisella objektiivisuudella että rämäpäisellä anarkismilla. Vuosina 1925–27 syntyneet ”kamarimusiikit” – toinen osa Ondinen kokonaislevytystä – kuuluu ensin mainittuun osastoon. Meidän hehkeän hedonistiselle ajallemme tällainen Bauhaus-henkinen käytännöllisyys, saksalaisista marsseista tislattu rytmienergia ja poseeraamaton soitintaituruus voi olla vierasta, mutta on välillä vapauttavaa kuunnella musiikkia, joka vetoaa enemmän korviin ja arkkitehtuuriin kuin tunteisiin. Hindemith syyllistyy hetkittäin patenttiratkaisuihin, mutta hitaissa osissa on myös riipivää kauneutta. Viisiosaisessa viulukonsertossa vimmaisten nopeiden osien ja […]

Erik Esenvalds: Luukas-passio, A Drop in the Ocean, The First Tears, Litany of the Heavens. Latvian radiokuoro, Sinfonietta Riga, johtajana Sigvards Klava. Ondine ODE 1247. Eriks Esenvalds (s. 1977) on latvialainen säveltäjä, joka on vaikuttanut jonkin aikaa Englannissa. Hän hallitsee kuoron tehokeinot ja löytää niille käyttöä teatraalisella mielikuvituksellaan, joka ei tunnusta tyylirajoja. Esenvaldsin Luukas-passio (2015) on raadollisempi kuvaus Jeesuksen viimeisistä vaiheista kuin hänen läpimurtoteoksensa Passion and Resurrection. Pisara valtameressä (2006) hyödyntää Pyhän Fransiskuksen ja Äiti […]

Kiinnostava levy keskittyy keisari Nero -aiheisiin teoksiin. Vain yksi näistä on ooppera, Monteverdin Poppean kruunaus, muut kamarikantaatteja ja soolokohtauksia, mutta hahmosta muodostuu monitasoinen ja ristiriitainen kuva. Kate Lindsay on hieno äänellä näyttelijä, joka ottaa barokin retoriikasta, tunneilmaisusta ja kuvioilla leikittelystä kaiken irti. ”Minun valtakunnassani vain pahuus hallitsee”, myöntää keisari Scarlattin Il Neronessa, ja musiikki välittää aistillisen kevytmielisyyden hybristä. Scarlattin Neron kuolemassa puolestaan tunnelma on kääntynyt aavemaiseksi. Molemmissa Kate Lindsay käyttää laajaa vokaalista ilmaisuasteikkoa legato-, ohenne- […]

Emilie Luise Friderica Mayer (1812–1883) on yksi viime vuosina ”löydetyistä” naissäveltäjistä, joka ei ole ollut kadoksissa, vaan kärsinyt sukupuoleensa kohdistuvista ennakkoluuloista. Pommerissa syntynyt Mayer sai säveltäjänuralle kannustusta ja oppia balladisäveltäjä Löweltä ja musiikinteoreetikko Adolph Bernhard Marxilta. Kymmenen vuoden periodilla 1847–57 Mayer sävelsi kahdeksan sinfoniaa, jotka otettiin Berliinissä suopeasti vastaan mutta unohdettiin pian. Teokset kuuluvat aikakautensa parhaimpiin ja edustavat tyyliltään romanttisen sinfonian Mendelssohn-Schumann-akselia, mutta aina omaa ääntä käyttäen. Sinfoniaa pidettiin 1800-luvulla miehisenä taiteenlajina, ja Mayerin teokset […]

John Luther Adams: Ilimaq. Glenn Kotche, lyömäsoittimet. Cantaloupe CA21112. John Luther Adamsin (s. 1953) Become Ocean herätti viime vuonna huomiota ympäristösävellyksenä, joka sulauttaa kuulijan osaksi valtamerta. Lyömäsoittimille ja elektroniikalle sävelletyn Ilimaqin (2012) lähtökohta on abstraktimpi, mutta myös siinä tarkastellaan ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja itseensä. Otsikko viittaa Alaskan inuitien ”henkiseen matkaan”, ja sellaiseksi voi kuvata myös teosta, jossa primitiiviset lyömäsoitinsaundit ja modernin teknologian viimeiset huokaukset liittyvät saumatta toisiinsa. Vaikka Adamsin taidetta voi luonnehtia lähtökohdiltaan taustamaiseksi […]

Bela Bartok: Jousikvartetot nro:t 2, 4 ja 6. Jerusalem-kvartetti. Harmonia mundi HMC 902235. Bela Bartokin kuusi jousikvartettoa ovat hyvin erilaisia teoksia mutta siksi myös yksi 1900-luvun kamarimusiikin lujimpia kokonaisuuksia. Viime vuosina niiden tulkinnat ovat painottuneet juurevan folklorismin ja räväkän tehosteisuuden suuntaan, mutta Jerusalem-kvartetti havainnollistaa parillisten kvartettojen levytyksessään Bartokin musiikin abstraktia ja yleispätevää luonnetta. Otetta voisi luonnehtia eräiden amerikkalaiskvartettien (Juilliard, Emerson, Fine Arts) tapaan akateemiseksi, missä tarkka metodisuus yhdistyy tutkivaan ennakkoluulottomuuteen.   Se toimii erityisen hyvin […]

Akkajee: Lastenkerääjä. Omakustanne AKKACD-002 Lastenloru päättyy karmaisevaan Säkkiukkoon, joka heittää pussiinsa kerätyt naperot järven pohjaan: tämän Stephen King -maisen avauksen lienen kuullut ensimmäisen kerran Iida Savolaisen ja Meriheini Luodon Akkajee-duon esittämänä jo vuonna 2016. Huhtikuussa ilmestynyt Lastenkerääjä on saanut muhia siis rauhassa – tekijöidensä mukaan seitsemän vuotta, ja idearunsauden suodattuneisuuden huomaa. Metsänpeitto-projektistaan tunnettu viulisti ja avainviulisti Luoto sekä pelimannimusiikin superyhtye Enkelissä alttoviulua soittava Savolainen sukeltavat Lastenkerääjällä menneiden aikojen lasten maailmaan raadollisuuksineen. Jo mainittu nimikkoraita sisältää […]